Tekijä: Irene Roivainen

Tänään se sitten tapahtui. Ensimmäinen lapsenlapsemme, pieni poika syntyi. Tulevat isovanhemmat olivat hermoilleet koko päivän niin meillä kuin Päivinkin kotona. Mutta iltapäivän päätteeksi kaupungin virastotalolla yhteysjohtaja Kirsi Kosken ovenpielessä tilannetta raportoidessani tuli tekstari Tuukalta: ”Terve poika syntyi. Mitat 3675g, 52 cm”. Uutista kuulemaan rientänyt vaari meni ehkä vielä enemmän sekaisin kuin minä.

Vauvan vanhempien palaute TAYS: an synnytysosaston henkilökunnalle oli kiittävä: ystävällistä ja osaavaa porukkaa joka vuorossa!

Elämälle kiitos!

Runsas viikko on vierähtänyt erilaisten tapaamisten merkeissä. Perjantaina 9.4. kävin avaamassa lasten tiedemuseon (Discovery Museum of Tampere) Lielahdessa. Hankkeen taustalla on Kaliforniasta Tampereelle muuttanut Sheela Kiiskilä suomalaissyntyisen puolisonsa kanssa.

Muutettuaan Tampereelle Sheela etsi turhaan lapsensa kanssa Kaliforniassa tutuksi tullutta tiedemuseota, lähin oli kahden tunnin matkan päässä Heurekassa. Kun perhe sittemmin palasi vielä joksikin aikaa takaisin Kaliforniaan, he ryhtyivät kehittelemään ajatusta tiedemuseosta yhteistyössä sellaisten museoiden kuin Exploratorium ja Tom Tits kanssa. Ja nyt museo on totta.

Tiedemuseon (Discovery Museumin) ajatuksena on tarjota paikka lapsille, jossa he voivat leikkiä ja kiinnostua tutkimisesta ja tieteen tekemisestä hauskalla tavalla ja kokeilemalla, sillä elämä ympärillämme on täynnä ihmeitä, kuten Sheela kauniisti sanoi: ”We want to promote that Science is not something boring or have to learn in school but that Science is everywhere around us and we can see the science marvels in everything we do.” Avajaisissa mukana olleet lapset ryntäsivät innolla tutustumaan näyttelyyn ja kokeilemaan tieteen ihmeitä.

Valtuuston asukasilta oli tiistai-iltana Kaukajärvellä. Paikalla oli nelisenkymmentä kaupunkilaista ja heillä monenlaisia huolenaiheita alkaen Juvankadun lisääntyneestä liikenteestä. Myös sosiaaliasemien alasajo puhutti vielä jälkikäteenkin. Välillä vastakkainasettelu valtuutettujen ja yleisön välillä oli käsin kosketeltava. Olen nähnyt tärkeänä vahvistaa Alue-Alavareiden roolia asukasilloissa, sillä se edistää vuoropuhelua. Vasta valittu Kaakkoinen Alvari olikin esittäytymässä tilaisuudessa: jatkossa sen haasteena on olla välittämässä laajasti asukkaiden tuntoja. Illan positiivisin hahmo oli Kaukajärven Yhteisötyön Antti Salo, joka esitti Hymy -ryhmien perustamista. Tilaisin Antilta heti tällaisen ryhmän jokaiseen asukasiltaan.

Torstaina piipahdin alkuillasta Parkinson-yhdistyksessä, jonne kaukajärveläinen sosiaalihuollon vaikuttajanainen Anja Auvinen oli minut kutsunut. Liikuntatilat ja vammaisten taksiasiat olivat yhtenä huolenaiheena, lupasin viedä terveisiä apulaispormestareille. Äitini sairastui vuosi sitten Parkinsonin tautiin, joten monet asiat tuntuivat varsin omakohtaisilta. Sain myös hyviä apuvälinevinkkejä kotiin vietäväksi.

Loppuillaksi valtuutetut oli kutsuttu Klassilliselle koululle keskustelemaan koulun tulevaisuudesta. Paikalle oli saapunut lisäkseni vain kuusi valtuutettua: Riitta Koskinen, ”Tintti” Rantaviita-Tiainen, Aila Dundar-Järvinen, Kirsikka Siik, Ilkka Sasi ja Hannu Soro (varavaltuutettu). Tilaisuuden puheenjohtajana toimi Klassikoiden puheenjohtaja piispa emeritus Juha Pihkala, jonka lämmin persoonallisuus teki varmasti vaikutuksen kaikkiin paikallaolijoihin. Saimme jokainen lahjaksi myös Uolevi Itkosen ”Clasu ja Tampere” -teoksen.

Kertasin päätöksenteon vaiheet ja toivotin Klassikot tervetulleiksi luovuttamaan 1600 nimen adressin valtuustolle ensi keskiviikkona. Päättäjinä ymmärrämme, ettei tehtyjä päätöksiä voida lähteä helposti pyörtämään. Silti ajattelen, että päätöstä pitäisi pohtia vielä ja miten latinankielen asema voidaan turvata. Illasta jäi hyvä mieli: siinä oli aitoa kohtaamisen tuntua. Ostin Clasun paidan, jossa lukee ”Sapere aude” – uskalla tietää”. Puin sen lauantaina päälle, kun menin seuraamaan väitöstilaisuutta yliopistolla. Oman järjen rohkeaa käyttöä toivon myös luottamushenkilöiltä.

Katso ihmistä!

Kansanedustaja Marja Tiuran Pääsiäisen tilannetta on verrattu ristintiehen. Vaikka kuinka olisi sitä mieltä, että rehellinen pitää olla, ilmaisia lounaita ja vastikkeettomia vaalirahoja ei ole olemassakaan, sääliksi käy Marjaa. Katsoin hetki sitten tallenteen eilisillan Ajankohtaisesta Kakkosesta. Tampereen kaupungin ex-valtuutettu ja -varapuheenjohtaja on ollut kovien paineiden alla viime päivät.

Mutta missä on äänikuningattaren 17 000 kannattajan joukko, kun he eivät astu esiin puolustamaan edustajaansa? Jos kyseessä olisi miespuolinen kansanedustaja, takuuvarmasti hyväveliverkostot ja herraklubit olisivat (ja ovatkin) varmistaneet, ettei tällainen tilanne pääsisi julkisuudessa edes syntymään. Tai jos syntyisi, suojaverkot viritettäisiin, nostettaisiin kova metakka ja käynnistettäisiin valtakunnallinen kampanja kiusatun veljen tueksi.

Poliittisilla ryhmillä on toki tarve puhdistaa pesänsä, mutta naisilta odottaisin enemmän. Mutta äänikuningattarella on kadehtijansa, politiikassa joku toinen hyötyy menestyjän epäonnesta. Marjan haastattelua katsellessa muistuivat mieleen uutiskuvat muutaman vuoden takaa, kun Rosa Meriläinen lyyhistyi kameroiden edessä. Kohtuuton tilanne.

Ecce homo, sanoisivat latinistit. 110-vuotiaan Tampereen Klassillisen koulun puolesta on avattu nettiadressi ”Säilyttäkää Tampereen klassillinen koulu” (http://www.adressit.com/klassillinenkoulu), joka on kerännyt jo nyt 1156 nimeä . Emerituspiispa Juha Pihkala toimii Tampereen Klassikoiden puheenjohtajana. Yhdistys ei luovuta vieläkään, vaikka päätökset kouluverkon osalta on tehty, vaan se on kutsunut kaupunginvaltuutetut tutustumaan koulun toimintaan. Tosiasiassa valtuusto ei päässyt edes ottamaan kantaa asiaan, vaan päätös tehtiin lautakuntatasolla, mikä on vaikeaa ymmärtää edelleenkään. Latinan opetus on turvattava jatkossakin Tampereella.

Kouluverkkopäätöksessä hyvää oli se, että pienten lasten koulujen osalta ratkaisut olivat linjakkaita, mutta yläkoululaisten ja lukiolaisten kohdalla taisi väsymys iskeä kesken valmistelun ja tehtiin teknisiä ratkaisuja ymmärtämättä kokonaisuuksia.

Naisen logiikalla väittäisin, että kyse on myös sosiaalisesta pääomasta ja keskeisten päättäjien omasta koulupolusta. Eipä taida virkamieskunnasta ja johtavista poliitikoista olla kovinkaan monta klasulaista, kun tällaista pääsee tapahtumaan, mutta melko monta Rellusta kirjoittanutta kylläkin. Itse esitin valtuustoryhmässämme Klasun säilyttämistä kokonaisuutena, mutta ajatus ei saanut kannatusta.

Arvostan Klasua kokemuksesta, sillä Tuukka on kirjoittanut ylioppilaaksi sieltä, Vilja on käynyt siellä yläkoulunsa, ja Klasu on myös lukioon pyrkivän Tuomaksen listalla. Ja mistäpä tyttäremme saikaan innostuksen opiskella italiaa muualta kuin Klasusta! Hän aikoo lähteä ensi lukuvuonna opiskelijavaihtoon Università degli studi di Cassinoon: opiskelemaan liikuntatieteitä italiankielisessä ohjelmassa. Äidin sydän on kyllä levoton: jos hän löytää sieltä jonkun ihanan Luigin, eikä teekään opintojaan loppuun. Mutta toisaalta: jos hän on yhtään äitinsä tytär, palaa hän takaisin lukuvuoden päätyttyä jatkamaan opintojaan Suomessa.

Ensimmäiset virpojat ovat käyneet ovella, onneksi muistin lahjat!

Mahtaako johtua kevätauringosta, että viime aikoina on ollut näkevinään ympärillä toivonmerkkejä. Barack Obaman terveydenhuollon uudistus Yhdysvalloissa, Kari Mäkisen valinta Suomen kirkon uudeksi arkkipiispaksi tai täällä kotikaupungissa vaikkapa Ratikka Tampereelle -FB-ryhmän perustaminen. Mäkisen kilpakumppani Miikka Ruokanen selitti vaalitulosta Kotimaalehdessä (18.3.) mm. ”sosiaalidemokraattisen puolueen kokeneella vaalityötä tekevällä koneistolla”. Kyse ei siis Ruokasen mukaan ollutkaan kirkkopolitiikasta, vaan puoluepolitiikasta! Barack Obaman yksi lempiteemoista on yhteisöllisyyden ohella toivo. Elämänkerran luettuani olen tarttunut Obaman teokseen ”The Audacity of Hope”.

Toiveikas mieliala laskee välillä miinuslukemiin kun lukee kaikenlaisia perättömyyksiä kaupunginvaltuuston toiminnasta. Eilen aamulla lähihoitaja Minna Minkkinen väitti Aamulehden mielipidesivulla, että valtuusto olisi röyhkeästi nostamassa palkkioitaan. Väite oli perätön, niinpä kilautin kirjoittajalle ja kyselin tietolähdettä. Kuulemma eräs varavaltuutettu on väitteen takana. Pyysin varavaltuutettua olemaan yhteydessä minuun; toistaiseksi ei ole yhteydenottoa kuulunut. Tampereen kaupunginvaltuuston palkkioita ei korotettu tälle valtuustokaudelle. Lisäksi valtuuston puheenjohtajisto esitti vuosi sitten, ettei valtuusto tai muutkaan toimielimet tekisi perinteisiä opintomatkojaan tässä taloustilanteessa. Samalla heikensimme palkkiotasoa yli kolme tuntia kestävien kokousten osalta. Mutta loanheittoa esiintyy säännöllisin väliajoin. Eräs varavaltuutettu kirjoitti blogissaan varsin ikävään sävyyn Koukkuniemestä, akka-akselista ja sen yhdestä kantavasta jäsenestä Anneli Kivistöstä. Annelin näkemykset Koukkuniemiraportista vastaavat varsin hyvin omiani.

Perhepiirissä olemme eläneet toivon ja ilon aikoja. Esikoisemme Tuukka sai perjantaina maisterinpaperit ja erittäin hyvän mainesanan Muhammed -pilakuvakeskustelua Yhdysvalloissa ja Pakistanissa käsitelleestä gradustaan. Tuukan puolison Päivin Maahanmuuttajan ympäristöopas (http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=354252&lan=fi ) julkaistiin myös pari viikkoa sitten. Mutta vieläkin enemmän ilahduttaa se, että perheeseen odotetaan syntyväksi esikoinen huhtikuussa. Tulevan mummon vauvakuume nousee päivä päivältä. Perjantaina kävin ostamassa Ruskovillan kangasvaippoja ja villavaippahousuja tulokkaalle, niiden käytöstä on hyviä kokemuksia meidän perheessämme.

Tampereen vihreät esittivät ja Pirkanmaan vihreät hyväksyivät ensimmäiset nimet eduskuntavaaliehdokkaiksi. Harkittuani perusteellisesti asiaa, päätin lähteä mukaan ensisijaisesti siksi, että vihreät pyysivät ja ovat nostaneet minut näin merkittävälle luottamushenkilöpaikalle. Olen vanhanaikainen ihminen ja vierastan ajatusta ehdolle pyrkimisestä: yhteisön tehtävä on nostaa ja tukea ehdokkaita. Toivon, että valtuustoryhmästämme nousisi vielä muutama nimi: listalla on tällä hetkellä esimerkiksi Maija Kajanin ja Perttu Pesän mentävä aukko. Vihreiden tavoitteena on saada läpi kahdesta kolmeen edustajaa Pirkanmaalla. Viime vaaleissa toiseksi eniten ääniä sai Brysselissä vaikuttava Ulrika Aarnio. Hänellä on Satu Hassin avustajana hyvät lähtöasetelmat tälläkin kerralla. Enkä olisi aivan vakuuttunut siitäkään, etteikö Rosa Meriläinenkin saattaisi olla vielä puhuttavissa mukaan listalle.

Kommenttina Aamulehden Sari Sainiolle (AL 16.3.) ”soutamisesta ja huopaamisesta” sosiaaliasema-asiassa. Huopaaminen johtui siitä, että vihreät -allekirjoittanut mukaan lukien – eivät taipuneet kehnoon esitykseen. Lautakunnissa hävisimme toisen taiston, toisen voitimme. Valtuustosopimuksessa oli sovittu vaihtoehtojen selvittämisestä. Sen saimme aikaan, että virkamiesten vastustuksesta huolimatta vaihtoehdot lopulta selvitettiin, mutta tästä huolimatta paras vaihtoehto ei voittanut. Eilen kaupunginhallituksessa kävi selväksi, ettei mahdollisuutta ollut voittaa äänestystä, koska kokoomus ja demarit olivat sosiaaliasemien keskittämisen kannalla. Teatteria päätöksenteko ei siis ollut, vaan ihan aitoa arkipäivän poliittista päätöksentekoa.