Tekijä: Irene Roivainen

Viime viikko oli varsinainen pudotus lomatunnelmista arkeen: Vuokatin mahtavat hiihtomaisemat vaihtuivat tiukkaan kokoustahtiin. Särkänniemen toimitusjohtajan valinta oli aikamoinen urakka valintatoimikunnalle, ja toisin kuin epäilijät väittävät, valinta tehtiin kaikkien taiteen sääntöjen mukaan ja paras valittiin. Onnea vaan Miikka Seppälälle!

On ollut kiinnostavaa lukea ministerispekulaatioita Tampereen tapaan. Näin valtuuston puheenjohtajan paikalta voisi todeta, että kyllä niihin saappaisiin moni nykyisistä kansanedustajista mahtuisi. Oma ykkössuosikki olisi toki Oras Tynkkynen, toisena tulisi Minna Sirnö (vas.), vaikka vassujen asema ministeripelissä ei vahva olekaan. Vaan mistä sitä kuitenkaan tietää, millainen sateenkaarihallitus seuraavaksi muodostetaan! Kokoomuksesta ministeriainesta on ainakin Harri Jaskarissa. Tulevista ehdokkaista ei osaa vielä tässä vaiheessa paljon sanoa, mutta kyllä Oraksen ohella esimerkiksi demareiden Pekka Salmi on ehdokas, joka kykenee linjaamaankin asioita niin valtuuston kuin kaupunginhallituksenkin kokouksessa.

Tämän päivän kaupunginhallituksen kokouksessa kh käytti otto-oikeuttaan lautakuntien päätökseen ja antoi alueellisten sosiaaliasemien mennä. Käytännössä päätös merkitsee sosiaalipalvelujen keskittämistä raskaalla kädellä. Harmittaa. Mielestäni sosiaalityö olisi pitänyt säilyttää kaikilla kuudella alueella. Itse päätös palveluverkosta olisi pitänyt tehdä valtuustotasolla. Niinpä esitin, että johtosääntöä tarkistettaisiin tältä osin. Lisäksi esitin toivomuksen pormestarille, että tämä asettaisi työryhmän sosiaalityön kehittämiseksi apulaispormestari Anna-Kaisa Ikosen johdolla. Ajatukset saivat kannatusta, jäämme odottamaan toimenpiteitä.

Viikonloppuna pidettiin myös Vihreiden kuntapäiviä Tampereella. Väkeä oli saapunut eri puolilta maata aina Rovaniemeltä ja Savon pikkukunnista saakka. Oli ilo ja kunnia emännöidä iltavastaanottoa Raatihuoneella, jossa tapasin pitkästä aikaa myös entisen valtuutettumme ja kansanedustajamme Rosa Meriläisen. Rosan Valtio-oppi kuuluu tämän kevään ”opintosuorituksiini”.

Ensimmäinen talvilomapäivä kuluu kotona jäsenet kipeinä. Pudottelimme Paulin kanssa eilen lumet piharakennuksen ja kuistin katolta. Miten mukavaa on huokaista kiireisten viikkojen jälkeen, koko viikolla ei ole yhtään kokousta.

Viime viikko olikin ihan sairaan kiireinen, ei vähiten keskiviikon yöhön asti venähtäneen valtuuston kokouksen vuoksi. Kouluverkkopäätökset on tehty lautakunnissa, sosiaaliasemista keskustellaan vielä.

Mikäli kaupunginhallitus käyttää otto-oikeuttaan, onnistuu se vain osittain, sillä aikuissosiaalityötä koskeva lautakunnan päätös ehtii jo vanhentua ennen ensi maanantain kokousta. Apulaispormestari Anna-Kaisa Ikonen joutui kesken kauden tulleena vaikeaa tilanteeseen, sillä virkamiehet olivat valmistelleet asiat jo pitkälle. Kun vielä ottaa huomioon, että aloite sosiaaliasemien keskittämistä perustui alun perin kokoomuksen varavaltuutettu Jaana Alasentien aloitteeseen, on selvää, ettei siltä suunnalta löytynyt halua hankkeen kaatamiseen. Tässä asiassa kokoomus ja demarit löysivät toisensa, kuten usein, kun on kyse palvelujen keskittämisestä.

Kaupunginvaltuusto otti kantaa myös suoraan pormestarivaaliin. Tampere ei lähde kokeiluun, mutta XL-ryhmät ja vasemmistoliitto lähettivät eduskuntaryhmille ja valtioneuvostolle kirjelmän, jossa kiirehdittiin suoran vaalitavan saamista kuntalakiin. Demarit olisivat ottaneet riskin kokeilusta, jonka sisällöstä meillä ei ole tietoa.

Näkemyserot olivat kuitenkin paljon pienemmät kuin julkisuudessa on annettu olettaa. Valtuustossa on suoran kansanvaalin kannattajia selvä enemmistö. Toisin oli vielä neljä vuotta sitten, jolloin vihreät olivat lähes yksin kansanvaalin kannalla!

Asian käsittelyn yhteydessä valtuusto keskusteli myös omasta kahden lautasen -mallistamme. Jari Heinosen kysymykseen Olli-Poika Parviaiselle, olenko valtuuston puheenjohtajana ”seremoniamestari, jota pormestari operatiivisesti pyörittelee”, vastasi pormestari Nieminen hauskasti: ”Kyllä se taitaa olla niin, että me miehet emme puheenjohtaja Roivaista pyörittele muuten kuin tanssilattialla”. Pormestari Niemisellä on tilannetajua ja kyky ilmaista itseään positiivisesti. Kaupunginhallituksessa on kuulunut sellaistakin napinaa, että valtuuston puheenjohtajisto on siellä liian paljon äänessä. Eikä tällä tarkoiteta vain 1.varapj. Stenius-Kaukosta.

Markku Leppänen veikkaili Morossa eduskuntavaaliehdokkuuttani. Olen luvannut Tampereen vihreiden Päivi Sinkkoselle harkita asiaa tämän viikon. Kannattaako? Vihreät tavoittelevat Pirkanmaalla kahta paikkaa, joista toinen voisi olla naisen paikka.

Kun raahauduin tänään kotiin ruokakassin kanssa, tuli tekstari Mervi Janhuselta, että lautakunta (tetola) oli päättänyt äänin 7-4 sosiaaliasemien keskittämisen puolesta. Alueellisemman mallin puolesta olivat Mervin kanssa äänestäneet vain Emmanuel Eneh (vihr.) ja vasemmistoliiton ja kd:n edustaja. Että hävettää tämä näköalattomuus. Kuulin, että kaikki johtavat sosiaalityöntekijät olisivat olleet keskittämisratkaisun takana.

Eilen illalla kuuntelin Pirkkala -foorumissa sikäläisen perusturvajohtaja Oskari Auvisen näkemyksellistä puheenvuoroa ja huokasin mielessäni: tällaista Tampereellekin! Edesmenneen Seppo Prunnilan jälkeen Tampereen kaupungin sosiaalitoimesta katosi sosiaalityön vahva asema ja näkemys. Tänään tehty ratkaisu tarkoittaa sitä, että 1980-luvulla luotu alueellisen palvelurakenteen malli, jota sosiaalityöntekijä Jukka Vinnurva viime perjantaina puolusti ansiokkaasti Aamulehdessä, romutetaan nyt kertaheitolla. Terveyspalvelut jäävät alueille, sosiaalityö lähtee ja antaa paikkansa hyvinvointineuvoloille, joissa sosiaalityön asema on marginaalinen.

Lautakunta on päätöksensä tehnyt, kokoomus-demari- koalitio voitti selvin luvuin. Se, ettei tätä vihreiden ”kynnyskysymystä” valtuustosopimusosapuolena ole huomioitu, on vakava signaali. Mikäli lautakunta ei edellyttänyt sosiaalisten vaikutusten arviointia, pitäisi prosessi pistää vielä jäihin, niin huteralla pohjalla se on. Tappio on tunnustettava, mutta sosiaalityön asemasta keskustelu ei jää tähän, vaan sen asemaa on vahvistettava organisaatiossa. Onneksi pääsen loppuviikoksi työmatkalle Sosiaalityön tutkimuksen päiville nollaamaan tilannetta.

Viime viikolla Aamulehti uutisoi pariinkin otteeseen sosiaaliasemien uudelleen järjestelyjä. Uutisointi käynnisti myös keskustelun työntekijöiden oikeudesta lausua mielipiteensä. Kaupungilla ei ole oikeutta rajoittaa työntekijöidensä mielipiteen ilmaisua, se on selvä, mutta aseveliakselin ajoilta oleva toimintakulttuuri on aivan jotakin muuta. Olen jo aikaisemmin blogissani kirjoittanut sosiaaliasemien alasajosta. Nyt olen entistä huolestuneempi sosiaalityön asemasta Tampereen kaupungissa. Sosiaalityön asemaa on vahvistettava kaupunkiorganisaatiossa ja sitä on kehitettävä nykyistä kunnianhimoisemmin yhteistyössä yliopiston kanssa. Mallia voisi ottaa vaikka Helsingin kaupungin Soccasta.

Taavi Lintunen perää lauantain Aamulehdessä pormestaria ja valtuuston puheenjohtajaa vastuuta Vuokratalosäätiön häätöpolitiikasta. Taavi on toki oikeassa vastuustamme yleisvalvonnan suhteen, mutta VTS:n hallituksessa istuu päteviä luottamushenkilöitä ja asukasedustajia, jotka hoitavat hyvin tonttiaan. Tunnen lähes kaikki heistä taannoisilta jäsenvuosiltani. Tietooni on tullut yksi kohtuuttomalta vaikuttanut häätötapaus viime syksynä, jolloin olin asiasta yhteydessä VTS:n pj. Anneli Kivistöön, joka tarttui ripeästi asiaan.

Tämä on ollut varsin juhlapitoinen viikonvaihde. Perjantaina juhlimme Setlementtiliiton pääsihteeri Pentti Lemmetyisen 50-vuotissyntymäpäiviä Kalliolassa Helsingissä, ja lauantaina oli perinteinen yliopiston laskiaisgaala 60-luvun tyyliin. Tänään oli aika vaihtaa serkkuni Marja-Liisan ompelema vihreä juhlamekko mustaan kuosiin, sillä minut oli kutsuttu puhumaan körttiseuroihin Kaukajärvelle. Setlementtiliiton ohella Herättäjäyhdistys on yhteisö, jossa koen olevani kotona ja ystävien parissa kaikkine puutteineni. Lämpimät kädenpuristukset, halaukset ja lupaukset rukoilla voimia tehtäviini saattelivat minut kotimatkalle. Hieno päätös ystävänpäivälle ja alku paaston ajalle ja Pääsiäisen odotukselle.

Matkailu avartaa. Palailen aamuvarhaisella kuutoskaupunkien seminaarista Helsingistä. Tänään olisi ohjelmassa ollut ministeritapaaminen, mutta vaihdoimme pormestarin kanssa lennossa paikkaa, kun omat työtehtäväni eivät mahdollista kahden päivän reissua. Etukäteen kuvittelin, että pormestarikysymys nousisi keskusteluissa keskeisimmin esille. Taidamme olla nurkkapatriootteja, eivät Pirkanmaan kähinät juuri muita kosketa, eikä pormestarimalli ole vaarassa, mikäli kollegoita on uskominen.

Pirkkalan tilannetta minulla ei ole asiantuntemusta kommentoida sen kummemmin, mutta, jos peilaa syntynyttä tilannetta Tampereen malliin, on meillä jotkut asiat paremmin. Ensinnäkin on pormestariohjelma, joka sitoo xl-ryhmät yhteen. Toiseksi on valtuustosopimus lähes kaikkien valtuustoryhmien kanssa. Mutta ennen kaikkea, meillä on pormestarijärjestelmä, jossa apulaispormestareilla on aidosti valtaa ja paikka kaupunginhallituksen pöydän ääressä. Näin ei ole Pirkkalan kuntaneuvoksilla. Pirkkalan kriisi on tehnyt näkyväksi myös sen, että pormestarin persoonalla on merkitystä. Timo P:mme yksi vahvuus on neuvottelevuus. En tunne Saksalaa, ihan mukavalta mieheltä hän vaikutti Brysselin matkalla, Mutta mukava mies on vihreiden Kari Talasmäkikin.

Kuutoskaupunkien seminaarissa neljännes paikalla olijoista oli vihreitä: olemme päässeet asemiin. Erityisen ilahduttava oli tavata Helsingin kaupunginvaltuuston pj Otto Lehtipuu. Olemme valtakunnan ainoat vihreät valtuustonpuheenjohtajat.

Tampereen puheenjohtajiston Marjatta Setnius-Kaukosen ja Elina Sirénin ja kaupunginhallituksen 1. vpj Maija Kajanin kanssa kehittelimme illalla nukkuman mennessä, kuinka palvelusetelijärjestelmää voisi käyttää synnytysten hoidossa. Maijan asiaa koskeva aloite jäi pöydälle viime kh:ssa.