Kategoria: Yleinen

Viime maanantain kaupunginvaltuuston kokouksen esityslista höynäytti taas kerran uskomaan, että tästä kokouksesta selvittäisiin nopeasti ulos. Kenelläpä olisi nokankoputtamisesta vaikkapa Tammelan palloilukentän perusteellisesti laaditusta kaavasta? No vaikka kellä, jos kuunteli Aarne Raevaaran ja Jari Heinosen puheenvuoroja. Nämä kaksi puhegeneraattoria pitivät salissa yllä suuren urheilujuhlan tunnelmaa parin tunnin ajan: ”Raevaara laukoo takavasemmalta, Heinonen taklaa toistuvasti , mutta apulaispormestari Salmi torjuu hyökkäykset kerta toisensa jälkeen ja  erotuomari Marin  puhaltaa lopulta pelin poikki”. Oikeasti moni pelimies ja -nainen olisi mieluummin istunut ottelussa Hakametsän hallissa Tapparan ja Oulu Kärppien ottelussa. Demokratialla on hintansa, ja hintaa tulikin tälle pykälälle.

Maija Kajanin ja Vihreän valtuustoryhmän palautusesitys paperittomien maahanmuuttajien terveystarkastusten järjestämisestä meni täpärästi läpi äänestyksessä; tärkeä asia kannattaakin valmistella huolella esimerkiksi yhteistyössä muiden suurten kaupunkien kanssa, kuten keskustelussa todettiin.

Atanas Aleksovskin odotettua eronpyyntöä kaupunginhallituksesta ei ole vielä kuulunut, vaikka hänet valittiin jo kuukausi sitten Kotilinnasäätiön toimitusjohtajaksi. Vaikka laki ei vaatisikaan, hyvään hallintotapaan tulisi kuulua se, ettei kaupunginhallituksessa, saati sen liiketoimintajaostossa, istu yhtiöiden edustajia, koska kh valvoo näitä yhtiöitä. Muut valtuuston pormestariryhmät noudattavat jo tätä periaatetta, vain Atso ja hänen ryhmänsä haraavat vastaan. Hyvään hallintotapaan tulisi kuulua myös soveltuvuustestit johtajahaussa. Näin ei tässä tapauksessa tehty, vaikka ennakkoon niin meille vakuuteltiin.

Atso muuten vaati valtuuston kyselytunnilla, että kaupunki ottaa tilinsä pois Nordeasta veroparatiisikytkösten takia. Nordean toiminta ei ole lain vastaista, mutta loukkaa moraalia ja hyvää hallintotapaa. Kai Atso toteuttaa johdonmukaisesti samaa periaatetta omalla kohdallaan?

Kaupungin tulisi kuitenkin tällaisissa asioissa toimia yhdenmukaisesti. Siksi taidan tehdä valtuustoaloitteen siitä, että Tampere uudistaa tältä osin hyvän hallintotavan ohjeensa ja noudattaa jatkossa sitä.

 

 

Tampereen kaupunginvaltuuston maaliskuun kokouksen kärkeen nousi sinänsä pieni, mutta periaatteessa merkittävä asia. Kaupunginvaltuutettu Harri Airaksinen (kok) oli valittu seudullisen Tredea-yhtiön toimitusjohtajan tehtävään, minkä vuoksi hän oli hakenut eroa sekä kaupunginhallituksen jäsenen että kaupunginvaltuutetun tehtävistä. Näin toimii suoraselkäinen valtuutettu. Kaupunginhallituksen jäsenyydestä kaupunginhallitus eroa esittikin, valtuutetun tehtävästä ei. Erolle ei esittelytekstin mukaan ole juridista estettä, mutta silti jäsen Aleksovski (sd.) oli esittänyt jäsenen Kivistö (sd.) kannattamana, ettei eroa myönnetä, ja tämä esitys oli hyväksytty yksimielisesti.

Kun Hanna Tainio (sd.) joku aika sitten anoi eroa kaupunginvaltuustosta, asia päätettiin nopeasti nuijankopautuksella, demaritkaan eivät vastustaneet esitystä.  Jokunen vuosi sitten, toimiessani  Tampereen Särkänniemi Oy:n puheenjohtajana, silloinen kokoomuslainen valtuutettu Miikka Seppälä valittiin sen toimitusjohtajaksi. Hänen edellytettiin eroavan välittömästi myös valtuutetun paikalta, vaikka hän olisi halunnut jatkaa siellä toimikauden loppuun.

Peräänkuulutin omassa puheenvuorossani kaupungilta yhtenäistä linjaa valintatilanteissa. Airaksisen kohdalla oli myös vahva seudullinen intressi. Kiinnostavaksi kaupunginhallituksen esityksen tekee se, että jo tuolloin tiedossa oli, että prosessissa oli samaan aikaan toisenkin yhtiön toimitusjohtajan tehtävä. Lehtitietojen mukaan juuri valtuutettu Aleksovski oli hakenut Kotilinnasäätiön toimitusjohtajan tehtävää. Eilisen valtuuston kokouksen aluksi puheenjohtaja onnitteli Aleksovskia valinnan johdosta. Totesin puheenvuorossani, ettei meillä ole valtaa valtuustossa yhtiöiden nimityksiin, mutta meillä on valta päättää, istuvatko yhtiöiden toimitusjohtajat kaupunginvaltuustossa. Emme voi palata aseveliakselin aikaan, jossa keskeisten valtuustoryhmien puheenjohtajat olivat kaupungin yhtiöiden toimitus-/toiminanjohtajia.

Tein vastaesityksen, jossa esitin, että valtuutettu Airaksiselle myönnetään ero valtuutetun tehtävästä. Sain taakseni 23 valtuutettua, mutta hävisimme selvästi äänestyksen. Eräissä puheenvuoroissa vedottiin kuntalaisilta saatuun mandaattiin, samanlainen mandaatti se on varavaltuutetuillakin, heitä on reservissä näitä tilanteita varten yhtä monta kuin varsinaisia valtuutettujakin. Päinvastoin voisi olla terveellistä harrastaa luottamushenkilöiden rotaatiota, sillä joillekin valtuutetuille on keskitetty melkoinen nippu erinäisiä tehtäviä.

Vaikuttaa siltä, että Airaksisen eron vastustuksessa ei ollutkaan kysymys vain Airaksisesta, vaan sillä haettiin linjaa Aleksovskin luottamuspaikkoja varten. Nähtäväksi jää, hakeeko ”Atso” eroa kaupunginhallituksesta ja -valtuustosta.  Uutta Kuntalakia valmisteltaessa jääviyden tiukentaminen on ollut yksi tavoite.  Sitä ennakoiden muut pormestarikoalition ryhmät, demareita lukuun ottamatta, ovat poistaneet yhtiöiden hallitusten jäseniä kaupunginhallituksesta. Ei kai ole tarkoitus, että jatkossa siellä istuisi myös yhtiöiden toimitus-/toiminnanjohtajia?

 

 

 

Vuosi sitten näihin aikoihin äiti oli sairaalassa, ja minä umpiväsynyt. Vaativista luottamustehtävistä luopuminen tapahtui oikeaan aikaan, sillä viime syksystä tuli ennakoitua raskaampi. Nykymuotoinen sosiaalityön erikoisalakoulutus ajettiin alas ja uutta suunniteltiin tiukoissa aikaraameissa. Minun kohdallani tämä prosessi merkitsi ”oman oksan sahaamista”, sillä olen ainoa erikoisalaprofessori, jolta meni ala ja tehtävä alta, kun vastuualueeni integroitiin toiseen erikoisalaan. Kuusikymppisenä olen hakenut oman alani professuureja: päteväksi on todettu joka kerta, mutta tehtävään ei ole valittu. Professuurien täytössä nuoremmille tutkijoille on tehty ohituskaista painottamalla yksipuolisesti tutkimusansioita ja kansainvälisiä julkaisuja opetus- ja hallintoansioiden kustannuksella. Uusi yliopisto voi toki rekrytoida tehtäviinsä keitä haluaa, mutta sen pitäisi tapahtua hyvää hallintoa ja reiluja menettelytapoja noudattamalla, niin ettei syntyisi kokemuksia syrjinnästä. Olisin kyllä lopulta päässyt professoriksi Poriin, mutta halusin jäädä Tampereelle: tämän kaupungin ja sen verkostot tunnen entuudestaan melko hyvin. Katostaan, onko tälle kokemukselle käyttöä jatkossa.

Kulunut vuosi on merkinnyt äidin hoivavastuun siirtymistä osaaviin käsiin. Olen kiitollinen Kajaanin Arvola-kodista ja sen ammattitaitoisesta henkilökunnasta. Tapaan äitiä yhden viikonlopun kuukaudessa, se ei ole paljon, mutta onneksi on puhelin!

Kun tänä pakkasiltana katselen tähtikirkasta taivasta lapsuudenkotini saunapolulla, mieli on levollinen. Tältä paikalta on ennenkin lähdetty kohti tuntematonta. Tänne on aina myös hyvä tulla laittamaan asiat tärkeysjärjestykseen. Hyvää tulevaa vuotta 2016!

Lomilta on palattu jo elokuun alkupuolella, sen jälkeen on kiirettä riittänytkin. Ihmettelen usein, miten ehdinkään kokoustaa aikaisemmin niin paljon. Jälkiviisaasti voisi todeta, että oman terveyden uhalla tein pitkää päivää, olisi ehkä kannattanut luopua vaativista tehtävistä jo aikaisemmin. Mikä esti?

Ainakin liiallinen velvollisuuden tunne: piti olla muka varma, että tehtävät siirtyvät päteviin käsiin. Rehellisesti sanottuna vallasta luopuminen on myös riski jäädä yhteisön ulkopuolelle. En kaipaa edustamista ja Raatihuoneen vastaanottoja, mutta mukavia valtuustokollegoja on ollut välillä ikävä, kun rivivaltuutettuna käyn vain kerran kuukaudessa valtuustonkokouksessa. Viime viikkoina olen huomannut myös sen, kuinka luottamushenkilötyö oli – stressaavuudestaan huolimatta – tärkeä henkireikä, joka ehkäisi työstressiä ja antoi myös voimavaroja.

Mitä on tullut tilalle? Olen nauttinut kiireisen elämänrytmin helpottamisesta. Teimme Paulin kanssa kesällä pyöräretken Ahvenanmaalle. Elokuun alussa vaelsin tamperelaisen naisporukan kanssa Lapin tuntureilla ja hurahdin taas ulkoilmaelämään, johon tulee uusi lisä, kunhan kimppapurjevene saadaan huomenna Näsijärven rantaan.

Voin keskittyä nyt entistä paremmin työhöni. Nykyinen tehtäväni erikoisalakoulutuksen vastuuprofessorina päättyy ensi vuonna. Eläkeikään on vielä aikaa, tulevaisuus näyttää, mitä haasteita se tuo tullessaan.

Juhannusviikon alkaessa on aika toivottaa kesää tälläkin foorumilla. Tampereen kaupunginvaltuusto kokoontuu huomenna viimeiseen kokoukseensa ennen kesälomaa. Kun esityslistassa liitteineen on sivuja 1674 sivua ja pykäliä 21, kesäyössä käydään varmasti vilkasta keskustelua toimintamallista, ratikasta, Tampere3:sta ja ehkäpä myös joistakin kaava-asioista ja valtuustoaloitteista.

Yliopisto-opettajan kesätaukokin alkaa vähitellen. Kulunut vuosi on ollut raskas. Sosiaalityön erikoistumiskoulutuksen tilanne on epävarma, vaikuttaa siltä, että nykymuotoinen koulutus päättyy jo vuoden 2016 lopussa, ts. vetämäni koulutusryhmä saattaa jäädä lajinsa viimeiseksi, ellei joku yliopisto kiinnostu jatkamaan nykyistä koulutusta omilla resursseillaan. Onneksi on saatu rahoitus uusimuotoisen koulutuksen suunnitteluun Opetus- ja kulttuuriministeriöltä. Sosiaalialalla ei ole erikoislääkärikoulutuksen vakiintuneita rakenteita, mutta hyvällä suunnittelulla ja yhteistyöllä on mahdollista rakentaa paikalliseen kysyntään nykyistä paremmin vastaava koulutus. Uudessa sote -toimintaympäristössä sille saattaisi olevan menekkiä.

Odotan suku- ja körttijuhlia Sotkamossa, kesäkodin remonttia Kokkolassa, pyöräilyreissua Paulin kanssa Ahvenanmaalle ja vaellusviikkoa naisporukalla kolmen valtakunnan rajaseudulla Lapissa. Näillä eväillä jaksetaan elokuussa aloittaa taas uusi toimintavuosi!

Aurinkoisia kesäpäiviä!

P.S. Valtuuston kokouksesta kotiin saapuneena yritin ymmärtää salissa käytyä ratikkakeskustelua. Kun hankkeen vastustajille henkilöautoliikenne on normi, ratikka näyttäytyy erilaisten marginaaliryhmien, vanhusten, koululaisten ja pienten lasten äitien kulkuvälineenä. Miksi näille pitäisikään kehittää uusia kulkumuotoja? Autokeskeinen maailmankuva.