Kategoria: Yleinen

Kun vuodenvaihteessa jätin paikkani kaupunginhallituksessa, ilmaisin samalla haluni luopua myös PSHP:n hallituspaikasta. Yli kahdeksan vuoden putki keskeisissä luottamustehtävissä alkoi tuntua jaksamisessa, lupasin kuitenkin jatkaa vielä kevätkauden vaalien yli, jottei tulisi tarpeettomia muutoksia. Hallitustyö PSHP:ssä on ollut erittäin antoisaa, mutta kokousten määrä on kasvanut voimakkaasti viimeisen vuoden aikana johtuen mm. Tays:n  uudistamisohjelmasta. Tilanne on ollut varsin haastava ajankäytön suhteen: varsinaisten kokousten lisäksi on suunnittelukokouksia ja iltakouluja, joihin en ole ehtinyt mielestäni riittävän aktiivisesti osallistua. Tähän en ollut varautunut tehtävään ryhtyessäni, oli siksi syytä jättää eroanomus.

Tänään olen saanut eron PSHP:n hallituksesta, tilalleni sinne on valittu kaupunginvaltuutettu Jaakko Mustakallio.  Hänet valittiin tänä iltana myös kaupunginhallituksen jäseneksi ja 2.varapuheenjohtajaksi. PSHP:n varajäseneksi valittiin Olga Haapa-aho, hänet valittiin myös kaupunginhallituksen varajäseneksi samoin kuin Petri Siuro. Onnea valituille!

Eron luottamustoimesta luulisi olevan läpihuutojuttu, kun perusteluna on työhön liittyvät esteet. Näin ei kuitenkaan ollut tänään, vaan erolleni olisi kuulema kaivattu painavampia perusteita. Jossain oli ihmetelty myös siirtymistäni Särkänniemen hallitukseen.

Kun sote vihdoin toteutuu, tehdään sekä PSHP:n että kaupunginhallituksen pöydässä tärkeitä linjauksia. On tärkeää, että näissä toimielimissä istuvat keskeiset päättäjät. Kun olin itse aktiivisesti vaikuttamassa myös seuraajaani valintaan, katson toimineeni luottamushenkilönä vastuullisesti. Jossakin oli epäilty, että minua olisi pyydetty luopumaan tehtävistäni; päinvastoin, ryhmä toivoi minun jatkavan PSHP:ssä.

Vihreällä valtuustoryhmällä on kyllä omat rotaatiosääntönsä: me noudatamme esimerkiksi kaupunginhallituskoalition enemmistön toteuttamaa käytäntöä, ettei yhtiöiden hallituksissa istu kaupunginhallituksen jäseniä. Apulaispormestarit eivät myöskään toimi yhtiöiden hallituksissa. Tästä syystä apulaispormestariksi valittu Anna-Kaisa Heinämäki jätti jäsenyytensä Särkänniemen hallituksessa, ja ryhmä valitsi minut hänen tilalleen.  Olin käytettävissä, koska tehtävä ei vie liikaa aikaa eikä ole liian haastava yhtiön ex-puheenjohtajalle. Luottamushenkilöpaikat pitäisi kyetä jakamaan strategisesti oikein, palkintopaikkoja ne eivät ole.

Olen joskus sanonut, että valtaa pitää rakastaa, mutta siihen ei pidä rakastua. Tästä olen koettanut omassa toiminnassasi pitää kiinni. Nyt on aika siirtää vastuuta  hallitusti nuoremmalle sukupolvelle.

Tänä aamuna PSHP:n hallituksen kokouksesta poistuessani kyynel kimmelsi kuitenkin silmäkulmassa: haikeaa oli lähteä mukavasta porukasta.

Vaalit on käyty ja pulinat pois. Vihreät menestyivät vaaleissa hyvin, mutta on mahdollista, että siitä huolimatta jäämme hallituksen ulkopuolelle.  Toivon kuitenkin Juha Sipilältä viisautta tässä asiassa: Vihreät olisivat erinomainen lisä hallitukseen, olipa siellä sitten Kokoomus tai Demarit. Eikä tekisi pahitteeksi istua myöskään samaan pöytään Persujen kanssa. Kuplat on aika puhkaista!

Kuluneen sanonnan  ”helvetissä on erityinen paikka naisille, jotka eivät auta toisiaan” voisi näiden vaalien jälkeen muuttaa muotoon ”eduskunnassa on erityinen paikka naisille, jotka eivät auta toisiaan”. Katsokaa vaikka ex-puheenjohtaja Jutta Urpilaisen ja Pirkanmaan ex-äänikuningattaren Hanna Tainion kohtelua demareissa. Käsittämätöntä.

Tampereen Vihreä valtuustoryhmä esittää uudeksi apulaispormestariksi Anna-Kaisa Heinämäkeä, erinomainen valinta, samoin kuin Jaakko Mustakallion valinta kaupunginhallitukseen. Odotan jo lähtökuopissa kaupunginhallituksen varapaikalta vapautumista, annan tilaa nuoremmille samalla kertaa. Jätin jo eilen hyvästit Ikäihmisten lautakunnassa, jossa olen ollut kaupunginhallituksen edustajana. Teen ”Maijat”, eli seuraan Maija Kajanin esimerkkiä eli jään rivikaupunginvaltuutetuksi ja olen käytettävissä uudelleen  Tampereen Särkänniemen hallitukseen, jos niin halutaan. Pirkanmaan Sairaanhoitopiirissä olen vielä valmis jatkamaan toistaiseksi ainakin varapaikalta.  Pidän päätöksenteon kannalta järkevänä, että varsinainen jäsenyys on sidottu kaupunginhallitussalkkuun.

On ollut todella suuri helpotus vähentää luottamustehtäviä, elämään on tullut kaivattua hitautta ja mahdollisuus keskittyä ydinasioihin: työhön ja perheeseen. Nyt kun en vaikuta enää keskeisillä paikoilla kuntapolitiikassa, kirjoittelen blogejakin entistä harvemmin. Mutta kyllä taidan vielä ennen kesää kirjoittaa päätöksenteosta yliopistossa, uutta aineistoa on taas kertynyt. Onnea 90-vuotiaalle Tampereen yliopistolle!

Hyvää Vappua kaikille, ylioppilaslakit päähän, skumppaa lasiin ja marssimusiikki soimaan!

 

 

 

Minulla on ollut tilaisuus osallistua tämän vuoden alusta Ikäihmisten lautakunnan kokouksiin kaupunginhallituksen edustajana. Maaliskuun kokouksen (25.3.-15) asialistalla on mm. Sosiaaliasiamiehen selvitys ja vanhusten asumispalvelujen palvelusopimukset. Sosiaaliasiamiehen selvityksestä käy ilmi, että vanhuspalvelulain noudattaminen ei Tampereen seutukunnassa toteudu vielä toivotulla tavalla. Esimerkiksi Kangasalan, Tampereen ja Lempäälän osalta sosiaaliasiamiehet toteavat, että 3 kk on liian pitkä aika odottaa päätöstä tai ympärivuorokautista hoitopaikkaa. Asumispalvelujen osalta kiinnostava on tieto, että tulevaisuudessa kaupunki hankkii vain ryhmämuotoista palveluasumista, muu tuettu asuminen ja palveluasuminen muuttuu kotihoidoksi. Vuonna 2015 ikäihmisten asumispalveluja ostetaan n. 58,5 miljoonalla eurolla eri sopimuskumppaneilta Vuodesta 2011 alkaen on ollut käytössä tehostetun palveluasumisen palveluseteli.

En ole vanhuspolitiikan asiantuntija, mutta maallikkopohjalta arvioisin, että Tampereellakin valtakunnallinen prosenttitavoite kotona asumiselle on liian korkea. Tehostetun hoidon paikkoja tarvittaisiin huomattavasti nykyistä enemmän, muuten vanhukset joutuvat selviämään kotona kohtuuttoman pitkiä aikoja yksin tai usein ikääntyvän omaisen hoitamana.

Olen kertonut aikaisemmin blogeissani Kainuussa asuvan äitini tilanteesta (hänen luvallaan). Kokemukseni on, että julkinen sektori kyllä toimii, kunhan hoivan kynnysten yli päästään. Onneksemme viime marraskuussa äiti pääsi vuodeosastolle pitkälle tutkimusjaksolle asiantuntevan geriatrin hoitoon. Osoittautui, että aikaisempi neurologin diagnoosi oli puutteellinen ja lääkehoito vaati säätämistä. Oikean diagnoosin myötä myös toimintakyvyn mittariston pisteet täyttyivät tehostettuun hoitoon. Sitten alkoi hoitopaikan odotus. Ison hoivayrittäjän kanssa kaupungilla oli sopimus, paikka olisi järjestynyt heti, mutta vanhuksemme halusi tuttuun hoivayhteisöön. Niinpä hän sai palvelusetelin. Kolmen kuukauden vuodeosastolla odottelun jälkeen paikka järjestyi Kajaanin Arvolakodista, joka on vanha toimija alueella, mutta ei ole menestynyt tehostetun hoidon kilpailutuksessa suurella palveluyritykselle. Nyt kun kuukausi on kulunut ryhmäkodissa, äidin elämä on hyvällä tolalla. Palvelusetelin ansiosta myös mökin mummolla on varaa tehostettuun hoivaan hyvässä hoivayhteisössä keskellä kaupunkia.

Tästä prosessista opin sen, että läheisten pitää olla välillä melko tiukkana, että asiat alkavat järjestyä: kyllä sitä AVI- korttiakin kannattaa käyttää, jos asiat eivät muuten suju, sanoo nimimerkki ”Kokemusta omaava”.

Paikallisjulkisuudessa on viime aikoina käyty vilkasta keskustelua Tampereen kaupungin rakennushankkeista. Tunnelikeskustelun laannuttua kansalaiskeskustelu on keskittynyt Eteläpuiston, Tammelan stadionin ja Keskusareenan rakentamiseen. Vaikuttaa siltä, ettei perinteinen edustuksellinen demokratia pysy mukana keskustelussa, eivätkä päätöksenteon instituutiot tarjoa riittävästi tilaa kansalaisten osallistumiselle.

Vaikka Tampereen kaupunkia voidaan perustellusti pitää asukasdemokratian edelläkävijänä Suomessa, ei asukasdemokratian tämän hetkistä tilaa voi kuitenkaan pitää kovin hyvänä Tampereella. Esimerkiksi Tampereen toimintamallin arviointitutkimuksen (2015) mukaan osa luottamushenkilöistä ja viranhaltijoistakin suhtautuu edelleen torjuvasti kuntalaisten kuulemiseen. Olisiko Tampereella siis aika kehittää uusimuotoisia osallistumiskanavia nykyisten lisäksi?

Yksi kehittämisenarvoinen vaihtoehto on ns. keskustelevaan eli ns. deliberatiiviseen demokratiaan perustuva kansalaisraati, joka edustaa yhteisöllistä tapaa käsitellä asioita ja päätöksiä. Kiinnostavaa on, ettei tuore kuntademokratian kehittämisen loppuraportti ”Osallistuminen Tampereen kaupungissa” (2015) esittele kansalaisraatimenetelmää.

Kansalaisraatimenetelmää on tutkittu Vaasan yliopistossa, mutta sitä on testattu käytännössä myös Suomen Setlementtiliiton koordinoimassa ja RAY:n rahoittamassa Uusi paikallisuus -hankkeessa (2011-2015) kolmessa paikallisyhteisössä.  Tampereen Hervannassa raatiprosessi toteutettiin syksyllä 2012. Osallistujat pyrittiin kokoamaan siten, että raati edusti tilastollisesti mahdollisimman hyvin Hervannan asukkaita iän, sukupuolen, äidinkielen, koulutus- ja työllisyystilanteen mukaan.

Neljätoistajäseninen raati kokoontui neljänä arki-iltana pohtimaan teemaa ”Hyvä tulevaisuus Hervannassa niin nuorille kuin vanhoillekin”. Sillä oli tilaisuus ”kuulustella” asiantuntijapaneelia työnsä tukena. Viimeisenä iltana laadittiin julkilausuma päättäjille. Yksitoistakohtaisessa julkilausumassa peräänkuulutettiin muun muassa parempia terveyspalveluja Hervantaan ja sosiaalitoimiston palauttamista alueelle sekä Kansalaistaloa.

Mikko Värttö haastatteli pro gradu –tutkielmaansa varten (2014) Hervannan kansalaisraatiin osallistuneita ja havaitsi, että raati oli tarjonnut monelle osallistujalle vaihtoehtoisen väylän tuoda esiin huolia ja toiveita omasta asuinympäristöstä. Raatilaiset olivat saaneet prosessin aikana tietoa siitä, millä tavoin eri asioihin voidaan vaikuttaa. Esimerkiksi Alue-Alvarin edustajat olivat välittäneet raatilaisilla tietoa Alvarien toiminnasta ja Tampereen kaupungin sekä Alvarien välisestä vuorovaikutuksesta.

Suurimmat ongelmat Hervannan kansalaisraatiprosessin aikana ilmenivät raadin ja kaupunginhallinnon vuorovaikutuksessa.  Aitoa vuoropuhelua hankkeen ja kaupungin välillä ei päässyt syntymään. Epäluottamus välittyi haastatteluissa turhautumisena ja ärtymyksenä kaupunkia kohtaan. Toisaalta kävi ilmi, että raatilaisten tietoisuus esimerkiksi päätöksentekoaikatauluista oli ollut puutteellinen. Esimerkiksi sosiaalitoimistojen palveluverkkoa koskevat päätökset oli tehty jo pari vuotta aikaisemmin, joten kansalaisraadin reagointi muutoksiin oli auttamatta myöhässä.

Kaupungin päätöksenteko näyttäytyi kaiken kaikkiaan etäisenä, elitistisenä ja institutionaalisena ”mustana aukkona”. Siitä huolimatta, että kansalaisraadin julkilausuma luovutettiin virallisesti kaupungin johdolle, ja sitä vauhdittamaan tehtiin valtuustoaloite, julkilausuma ei kuitenkaan edennyt kaupungin päätöksenteossa esimerkiksi lautakuntakäsittelyyn. Viranomaisilla ei vaikuttanut olevan myöskään käsitystä siitä, kenen vastuulla julkilausuman käsitteleminen oli. Tämä kertoo siitä, ettei kaupungilla ollut olemassa valmiita toimintamalleja kansalaisten oma-aloitteisten aloitteiden huomioimiseen. Koska raadilla ei ollut ennalta sovittua institutionaalista asemaa kaupungin päätöksentekojärjestelmässä, ei ollut myöskään selkeää käsitystä siitä, millä tavoin ja kenen toimesta raadin julkilausumaa vietäisiin kaupunkiorganisaatiossa eteenpäin. Ehkäpä raatityö koettiin  myös ”villinä” ja kesyttämättömänä kansalaistoimintana.

Jotta kansalaisraati voisi auttaa vuoropuhelun parantamisessa kaupunkilaisten ja päättäjien välillä esimerkiksi Eteläpuiston tai Tammelan stadionin kaltaisissa kiistoissa, sille tulisi antaa selkeä rooli prosessissa. Se voisi olla yksi osallistumisen ja vuorovaikutuksen toteutustapa asukasiltojen, nettikyselyjen ja virallisten kuulemisten rinnalla. Jos kansalaisraati muodostettaisiin jo kehityshankkeen alkuvaiheessa, voitaisiin ehkä välttää se vastakkainasettelu, joka isoissa hankkeissa helposti syntyy.

IRENE ROIVAINEN

MIKKO VÄRTTÖ

(Julkaistu Aamulehdessä Näkökulma-artikkelina 4.3.2015)

 

 

 

 

 

 

 

Ensi maanantain kaupunginhallituksen suunnittelukokouksen listalla on mm. sote–uudistuksen eteneminen ja kuntademokratian loppuraportti.

Sote-lakiesityksen mukaan viisi sote-aluetta järjestää kaikki sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut. Tuottamisvastuussa olevat 19 kuntayhtymää vastaavat puolestaan palvelujen tuottamisesta.  Pirkanmaa kuuluu Kanta-Hämeen ja Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirien kuntien kanssa (täydennettynä Jämijärvellä, Karvialla ja Punkalaitumella) ns. Keskiseen alueen. Uusien sote-alueiden on tarkoitus aloittaa toimintansa vuoden 2016 alussa ja palvelujen tuottamisesta vastaavien kuntayhtymien vuoden 2017 alussa.

Tuottamisvastuualueen valmistelu on käynnistynyt kaksivuotisella projektilla, jonka tavoitteena on valmistella tuottamisvastuualue ja määritellä perusterveydenhuollon, sosiaalihuollon ja erikoissairaanhoidon palvelujen tuleva organisoituminen. Erityisen kiinnostavaa on, kuinka keskitetyn, alueellisen ja paikallisen tason toiminnat, ts. palveluverkko rakennetaan. Kaupunginhallituksen suunnittelukokous antaa maanantaina askelmerkit jatkovalmisteluun.

Maanantain ”suko” on viimeinen kokoukseni kaupunginhallituksen toisena varapuheenjohtajana. Kaupunginvaltuusto valitsee uudet toimielimet 19.tammikuuta. Tilalleni kaupunginhallitukseen nousee jo valtuustoryhmämme jo kaksi vuotta sitten tehdyn päätöksen mukaan Anna-Kaisa Heinämäki.

Kun vuonna 2007 ryhdyin Vihreiden pormestariehdokkaaksi, seurasi sitä kaksi vuotta kaupunginhallituksen jäsenenä, neljä vuotta kaupunginvaltuuston puheenjohtajana ja sitten vielä nämä kaksi viimeistä vuotta kaupunginhallituksen toisena varapuheenjohtajana. Kahdeksan vuotta ”vallan kammareissa” on enemmän kuin tarpeeksi. Jatkan edelleen vaikuttamista kaupunginvaltuustossa ja sairaanhoitopiirin hallituksessa.

Olen kuitenkin huojentunut, että joka maanantainen urakka on takanapäin. En usko kaipaavani esityslistojen lukemista sunnuntai-iltapäivisin, mutta hyviä keskusteluja ja ihmisiä kaupunginhallituspöydän ääreltä jään kaipaamaan. Nelosten koalitio: Kokoomus, Demarit, Vasemmistoliitto ja Vihreät ovat toimineet hyvässä yhteistyössä koko kaksivuotiskauden.

Kaupunginhallituspöydässä tapahtuu muitakin muutoksia, suurimpana ehkä valtuuston 2. varapuheenjohtajan vaihtuminen, jos kokoomuksesta valtuuston pienimpään ryhmään loikannut Yrjö Schafeitel korvaa ex-meppi Satu Hassin. Harmi, olisivat valinneet edes yhteistyöhakuisen Timo Hanhilahden (kesk.).

On siis sopiva aika lähteä näistä ”vallan kammareista”. Muotokuva valtuustosalin aulassa ja sosiaalineuvoksen titteli muistuttavat tehdyistä vuosista. Nähtäväksi jää, mihin tätä kokemusta voin käyttää tulevaisuudessa. Eläkeikään on aikaa, nyt keskityn omiin töihini, valtuustossa vaikuttamiseen ja omaan hyvinvointiin. Huomasin vuodenvaihteessa, että työpöydälläni oli korkkaamatta kahden vuoden liikunta- ja kulttuurisetelit: Tampereen teatterit ja Tampere-talo saavat minusta vakituisen kävijän.

Ryhdyn siis ”vapaarouvaksi”.