Ratikan linjaus

Kaupunginhallitus päätyi eilen yksimielisesti linjaamaan ratikkareitin Paasikiventie-vaihtoehdon mukaisesti. Pispalan valtatie-vaihtoehtoa olisi puoltanut mm. olemassa oleva kaupunkirakenne asukkaineen, Raholan ja Tesoman laajenemissuunta; Paasikiventien ratkaisua nopeus, Santalahden alueen kehittäminen ja Särkänniemen tarpeet sekä Pispalan valtatien liikenteen haasteet.

Päätöksenteon pohjana oli esitys Pispalan valtatien reitistä. Itse olin valmis ryhmäni ohjeistuksen pohjalta tukemaan tätä vaihtoehtoa, mikäli sen taakse saadaan muilta tukea. Nyt näin ei käynyt. Tärkeintä on vihreille, että asia menee ripeästi eteenpäin, reitti ei ole kynnyskysymys. Kuitenkin valittu vaihtoehto sisältää monia kysymysmerkkejä mm. lisäraiteiden, risteysalueiden ja kaavoituksen osalta. Siltä varalta, että valittu vaihtoehto näyttäisi hidastuttavan hanketta, sovimme, että linjaus otettaisiin uuteen tarkasteluun.

Kaupunginhallituksen konsensushenkinen ratkaisu yllätti paitsi median, myös aktivistien ratikkaryhmän, joka facebook -kirjauksissaan haukkui päätöksenteon ja päättäjät lyttyyn. Heidän mielestään asiantuntijoiden ja kansalaispalautteen olisi pitänyt painaa vaakakupissa enemmän. Kaupunginvaltuustolla on nyt käsissään aidosti mahdollisuus ratkaista asia toisinkin, mikäli se niin haluaa. Erityisesti tunnelikysymyksessä ratikanystävinä profiloituneilla ryhmillä on nyt näytönpaikka. Mielestäni valtuutetuille pitäisi tässä asiassa antaa vapaat kädet päättää asiasta.

Kaupunginvaltuuston kyselytunnilla olivat esillä Vehmaisten koulun sisäilmaongelmat. Niin kyselyn tekijä valtuutettu Riitta Ollila kuin kyselyyn vastannut apulaispormestari Leena Kostiainen pahoittelivat sitä, että selvät luvut ongelman laajuudesta puuttuvat. Runsaat sata päiväkotia ja viisikymmentä koulua, joista osa edustaa 1970 – 80 -lukujen heikkotasoista betonirakentamista, muodostavat melkoisen haasteen korjausinvestoinneille. Kaikkea ei voi korjata kerralla, joten selkeä prioriteettijärjestys ja tiekartta kyllä tarvitaan.

Valtuustokeskustelussa kaupunginhallituksen vastauksesta tarkastuslautakunnan arviointikertomukseen apulaispormestari Kostiainen totesi, että lastensuojelussa tilanne on ollut hallinnassa kesästä lähtien.  Alkuvuodesta tapahtunut notkahdus johtui Hervannan sosiaaliaseman sisäilmaongelmista, asiallisia väistötiloja kun oli vaikea löytää.

Demariryhmän päätös erottaa neljä naisvaltuutettua näkyi valtuustosalissa fyysisenä erontekona: profeetallisesti monet ensimmäiset tulivat viimeiseksi ja monet viimeiset ensimmäisiksi. Naisnelikko on nyt sijoitettu valtuustosalin takaosaan, mukana kansanedustaja Hanna Tainio. Pohdin, olisiko valtuuston puheenjohtaja voinut torjua demariryhmän esityksen. Itselläni on kokemus viime joulukuulta, jolloin jouduin ottamaan kantaa perussuomalaisten ryhmän esitykseen päästä isompana ryhmänä edemmäksi vasemmistoliiton paikalle. En suostunut tähän, sillä mielestäni ryhmän koko ei ollut riittävä syy muutokseen, vaan että vasen laita kuuluu vasemmistolle.

Ounastelen, että demareiden erottamispäätös pysyy voimassa korkeintaan ensi vuoden loppupuolelle, muuten demarit menettävät luottamushenkilöpaikkoja seuraavalle 2-vuotiskaudelle jäseniä valittaessa. Kun vielä muistetaan, että menettelytapasopimuksessa nelosten kanssa sovittiin aikoinaan demareiden vaatimuksesta, ettei yli 7 henkilön vaaliliittoja hyväksytä, peruutusvaihdetta varmaan haetaan.

Muotokuva instituutiosta

Huomaan muuttuneeni instituutioksi, kun kuluneen viikon maanantaina julkistettiin Tampereen Raatihuoneella muotokuvani valtuuston puheenjohtajana.

Valtuuston nykyisen puheenjohtajan Sanna Marinin puhetta kuuntelin posket punoittaen:

”Tunnemme Irene Roivaisen määrätietoisena ja periksi antamattomana naisena ja kuntavaikuttajana. Tästä kertoo myös se, että hän on ollut ensimmäinen vihreä valtuutettu kaupungin ykköspaikalla. Mielestäni nämä luonteenpiirteet näkyvät hyvin myös muotokuvassa. Toinen asia mikä muotokuvasta mielestäni välittyy on Irenen syvä kunnioitus valtuustotyötä ja valtuuston puheenjohtajan asemaa kohtaan. Valtuustolle hän on ollut tiukka, mutta samaan aikaan tasapuolinen puheenjohtaja.”

Taiteilija Riikka Lenkkeri sanoi ottaneensa innostuneesti vastaan ehdotukseni, että maalauksen taustaksi tulisi valtuustosalin sivuseinällä oleva Birger Kaipiaisen teos Orvokkimeri:

”Sinipunaiset kukkien terälehdet ja kylmät siniset valoheijastukset yhdistettyinä Irenen vaalean kuulaaseen ihonväriin tuntui heti luontevalta ja toisaalta mielenkiintoisen dramaattiselta yhdistelmältä. Muotokuvamaalari pohtii mallinsa näköisyyttä, elekieltä, jotakin tyypillistä olemuksessa ja niitä tapoja miten esittää kaikki maalauksen keinoin.  Lopullinen kerros kätkee alleen useita yrityksiä, erehdyksiä ja muutoksia. Tässäkin maalauksessa on ollut kahdet erilaiset silmälasinkehykset, vasemmassa yläreunassa Tampereen vaakuna, vihreä kaulakoru ja musta v-kaula-aukkoinen juhlapuku. Orvokkimeri löysi viimeisen versionsa maalausta halkovana kukkanauhana, jossa paksulla värillä vedetyt siveltimenvedot pyrkivät nostamaan syvää, tummaa sinistä väriä esille.”

Kiitospuheessani totesin, että Orvokkimeren sini ja musta puku merkitsevät minulle syvyyttä ja arvokkuutta. Ne symboloivat myös yksinkertaisen ja talonpoikaisen körttihuivin väreinä arvoja, jotka muistuttavat vallan ja muun mammonan katoavaisuudesta. Tiedän, että vastuullinen paikka valtuustonpuheenjohtajana oli lahjaa ja lainaa ja olen siitä iloinen ja kiitollinen koko kaupunginvaltuustolle, ja erityisesti omalle valtuustoryhmälleni. Musta vaate sai myös surupuvun merkityksen, kun isäni kuoli sinä päivänä, jona muotokuva alun perin oli tarkoitus paljastaa.

 

 

 

Ratikkalinjaa linjaamassa

Kaupunginhallituksen suunnittelukokous on toimielin, joka aloitti toimintansa tämän vuoden alussa. Se koostuu kaupunginhallituksen jäsenistä ja kokoontuu kerran kuukaudessa ottamaan kantaa isompiin linjausasioihin. Eilisessä kokouksessa esityslistalla oli mm. kaupungin elinkeinopolitiikan toteuttamisen ja modernin raitiotien suunnittelun linjaaminen. Yksi uuden toimielimen valuvioista on selkeiden päätösponsien puuttuminen päätösesityksistä, vaikka ne on kyllä luettavissa esittelytekstin rivien välistä. On tietysti tärkeää, että luottamushenkilöt pääsevät linjaamaan asioita, mutta sen on tapahduttava valmisteltujen esitysten pohjalta. Kukaan ei kiellä tarjoilemasta erilaisia vaihtoehtoja.

Kaupunkiraitiotiepykälän kohdalla esillä oli kolme asiaa. Ensinnäkin suunnittelukokouksen odotettiin ottavan kantaa, tapahtuuko kaupunkiraitiotien suunnittelu kaupungin länsiosaan Pispalan valtatietä vaiko Paasikiventien kautta. Toiseksi jonkunlaista signaalia odotettiin siihen, millaiseen toteutus- ja rahoitusmalliin jatkosuunnittelu perustuu. Ja kolmanneksi oli tarpeen tarkistaa hankkeen aikataulu.

Linjauksen osalta virkamiesvalmistelu oli päätynyt Pispalan valtatie-vaihtoehtoon. Tätä ratkaisua puoltaa ennen muuta käyttäjävolyymi. Kokouksessa myös toinen vaihtoehto sai kannatusta, mutta koska linjauskysymys jakaa varmasti jokaista valtuustoryhmää, päädyttiin siihen, että kuullaan vielä lähemmin valtuustoryhmien kantoja ja palataan parin viikon kuluessa asiaan. Olen itse ollut Paasikiventien linjauksen kannalla ennen muuta Särkänniemen tavoitettavuuden vuoksi, mutta vaikuttaa siltä, että enemmistö omasta valtuustoryhmästäni on toista mieltä. Eilistä keskustelua kuunnellessa syntyi vaikutelma, että yksityisautoilua ei haluta Pispalan valtatiellä rajoittaa, mikä saattaa luoda paineita rantavaihtoehdolle.

Toteutus- ja rahoitusmallista ei eilisessä kokouksessa ollut edellytyksiä päättää, asiasta tarvitaan lisäinformaatiota. Esillä on ollut tilaajavetoinen yhteistyömalli ja infra-PPP (Public Private Partnership) –kalustoyhteistyömalli, mutta muitakin mahdollisuuksia vielä punnitaan.

Kolmas ja tärkein asia liittyy kaupunkiraitiotien suunnittelun ja toteutuksen aikatauluun. Valtuustoryhmien välisissä neuvotteluissa on ollut esillä ajatus, että kaupunginvaltuusto päättäisi hankkeen toteutuksesta keväällä 2014 ja tavoitteena olisi kaupunkiraitiotien ensimmäisen vaiheen (esim. Hervanta-keskusta) ottaminen liikennöintikäyttöön vuonna 2018. Näistä periaatteista ainakin nelosten koalition neuvottelijoilla on ollut yhtenäinen kanta, mutta varmasti myös näiden ryhmien sisällä on vielä neuvoteltavaa. Tämä aikataulu on jatkovalmistelun pohjana.

Ratikan jatkosuunnitteluun otetaan lähemmin kantaa kahden viikon kuluessa kaupunginhallituksessa, jolloin päätämme paitsi linjasta myös aikataulusta ja mahdollisesti myös toteutus- ja rahoitusmallista.

 

Jälkikirjoitus

Viime kolumnini on herättänyt sen verran keskustelua, että lienee syytä tarkentaa joitakin kantojani. Kun arvostelin viime maanantain valtuustossa salin vasenta laitaa, en arvostellut sitä tunnelikannasta sinänsä, vaan poliittisesta takinkäännöstä asiassa, joka oli jo pitkälle päätetty.

Kun otin kantaa Pekka Salmen toimintaan, pointtini oli puuttua menettelytapoihin: apulaispormestarin on toimittava asemansa edellyttämällä tavalla. Se mikä sopii valtuustoryhmän puheenjohtajalle, ei aina sovi apulaispormestarin tuolilla istuvalle. Näiden kahden roolin yhdistyminen samassa persoonassa näyttää olevan pienoinen riski, ellei pelisääntöjä sovita nykyistä tarkemmin.

Niille, jotka epäilevät, että kritiikkini taustalla olisivat poliittiset motiivit, totean vain, että olen ollut tukemassa demareita niin presidentti- kuin pormestaripelissäkin. Arvostan sosiaalidemokraattista ja vasemmistolaista arvomaailmaa ja monia liikkeen piirissä toimivia. Verratessani valtuustoa koululuokkaan ja pojitellessani Pekkaa en halunnut pilkata häntä tai tehdä häntä naurunalaiseksi. Apulaispormestari Salmi on pätevä ja rohkea henkilö, jota on helppo arvostaa tämänkin tapauksen jälkeen. Me kaikki teemme virheitä, mutta voimme myös oppia niistä.

Päätän omalta osaltani keskustelun tästä asiasta tähän. En ole esittänyt koalition hajottamista tai Pekka Salmen erottamista. Toivon vain reilua peliä ja suoraselkäisyyttä.

Jälkipyykkiä

Kun tunnelipäätös on tehty, monet toivovat pölyn laskeutuvan ja rauhan palaavan tamperelaiseen päätöksentekoon. Niin minäkin. Eilistä valtuustonkokousta luonnehti tietty pidättyväisyys ja hyssyttely, toisaalta tunteiden purskahtelu henkilöön käyvinä hyökkäyksinä.

Kiinnostavaa onkin, että Aamulehti uutisoi minun kriittisen puheenvuoroni ”hyökkäyksenä”  demareita ja vasemmistoliittoa kohtaan. Se ei ollut hyökkäys, vaan kritiikkiä siitä, että vasemmisto ei tässä asiassa kantanut vastuuta tehdyistä päätöksistä ja sopimuksista.

Pormestarikoalitio toivottavasti pysyy kasassa vaikean päätöksen jälkeen. Se onnistuu vain, jos osaamme ottaa opiksi tästä prosessista.  Se ei onnistu ilman rehellistä jälkipuintia.

Pormestariohjelmassa tunneli sovittiin erilliskysymykseksi. Demareiden ryhmänjohtaja ja apulaispormestari Pekka Salmi on käyttänyt viime kuukaudet tätä porsaanreikää hyväkseen heittäytymällä koalition häiriköksi. Jos valtuusto olisi koululuokka, Pekka-poika olisi siirretty jo tarkkailuluokalle. Mutta koalitio ei toiminut näin, vaan toimi varovasti peläten yhteistyön hajoamista.

Pormestari Anna-Kaisa Ikosen pyrkimys tiedolla johtamiseen voitti eilen populismilla johtamisen 36-31.  Silti salissa ei nähty voimakkaita tunteenpurkauksia, vaikka totta vie siihen olisi ollut aihetta.  Ei haluttu loukata häviäjiä; veneenkeinutus on sallittua vain toisella puolella salia. Kun aikoinaan olin voimakkaasti kannattamassa ryhmänjohtajien ja apulaispormestareiden roolien yhdistämistä, en osannut aavistaa, että se johtaisi tällaiseen poliittiseen linjattomuuteen. Olen valmis harkitsemaan asiaa uudelleen ja erottamaan nämä tehtävät toisistaan.

Koalition jatko riippuu siitä, voidaanko sopia sellaiset pelisäännöt, ettei  vastaavia ”erilliskysymyksiä” enää ilmene loppukaudella.  Apulaispormestari Salmen irtiotot arvioidaan varmasti demareiden omassa ryhmässä. Mutta tämä ei riitä: koalition muiden ryhmien on arvioitava, onko Salmella edellytyksiä jatkaa tehtävässään. Apulaispormestari, joka kyseenalaistaa toimialansa keskeisten virkahenkilöiden toiminnan ja ammattitaidon, ei voi jatkaa tehtävässään ilman perusteellista keskustelua ja julkista anteeksipyyntöä.