Kategoria: Yleinen

Kaupunginvaltuusto kokoontui eilen toiseen strategiapäiväänsä pohtimaan hyvinvointipalvelujen kehittämistä. Talousraamit tehtiin kaikille selväksi ennen ryhmätöitä, 0 %:n kasvun varassa mennään, ellei haluta kaupunkia lähivuosina konkurssiin. Vuoden 2013 talousarvio on 16,4 miljoonaa euroa alijäämäinen. Tampereen lainamäärä per asukas on edelleen suurista kaupungeista toiseksi alhainen, mutta sekin on kasvanut viime valtuustokaudella 937 eurosta 1675 euroon per asukas  ja kasvaa edelleen. On siis kiristettävä joko kukkaron nyörejä tai keksittävä kiireen vilkkaa uusia tulonlähteitä.

Vihreässä valtuustoryhmässä painotimme aidon asukaslähtöisyyden merkitystä. Palveluverkkoa ei saa harventaa niin, että se uhkaa peruspalveluita. Etenkin varhaiskasvatus ja pienten lasten koulut on edelleen toteutettava lähipalveluina. Myös sosiaalityö on peruspalvelu, joka olisi turvattava alueilla. Keskitettyä sosiaalitoimistoverkostoa tuskin lähdetään hajauttamaan, mutta alueilla on oltava tiloja, joissa voidaan toteuttaa myös vastaanottopalveluita. Puhuttaessa terveyskioskeista ja –nysseistä unohdetaan usein sosiaalipalvelut. Mitä huono-osaisemmista ihmisistä on kysymys, sitä lähempänä palveluiden on sijaittava. Kannatamme palvelujen digitalisoimista, mutta niiden ei pidä korvata kasvokkaisia palveluja. Tämä on erityisen tärkeää ikäihmisten kohdalla.

Kansalaistalot voisivat olla alueiden kulttuuri- ja palvelukeskuksia. Esimerkiksi kirjastoista tai lähikouluista voitaisiin kehittää tällaisia toimintakeskuksia. Vierailin pari vuotta sitten Manchesterissa setlementtitaloissa, joista oli tullut uuden paikallisuuden hengessä köyhien alueiden toiminnallisia keskuksia. Yhteiskunnan taloudellisella tuella yhteisöt olivat ottaneet hoitaakseen erilaisten toimintojen järjestämisen alueella. Taloissa toimii erilaisia asukkaiden organisoimia kerhoja ja työpajoja.

Suuren yhteiskunnan (Big Society) ideologia on rantautumassa meillekin. Sosiaalipolitiikan professori (emerita) Briitta Koskiaho toteaa uusimmassa Suomen Kuvalehdessä: ”Britanniassa tajuttiin, että slummialueiden ihmiset loitontuvat entisestään muusta väestöstä. Nousi ajatuksia siitä, että kun ihmiset saadaan mukaan palveluiden tuottamiseen, voidaan julkista taloutta ja sen taakkaa helpottaa”.

Britannian ”punaisten konservatiivien” (Red Tory) ja ”sinisten demareiden” (Blue Labour) yhteisöllistämisen (kommunitaristiset) ideat ovat varsin lähellä toisiaan. Henkilökohtaisesti en kannalta Big Societyn valtionvastaisia arvoja, mutta näen agendan arvon paikallisuuden ja asuinalueiden voimistamisessa. Asuinalueet voidaan pitää elävinä yhteistyössä järjestöjen kanssa mm. tilaamalla niiltä kumppanuussopimuksilla erilaista kansalaistoimintaa ja virkistyspalveluita, mutta se ei tapahdu vastikkeetta, vaan selvällä rahalla. Myöskään julkisella sektorilla ei ole varaa väistyä kokonaan alueilta, jos ne halutaan pitää toimivina. Järjestöjä tarvitaan myös paikallisen demokratian kehittämiseen: ”keskusteleva demokratia” tarkoittaa vuoropuhelua eri osapuolten kanssa. Tätä me tarvitsemme Tampereella, tätä me kokeilemme Suomen Setlementtiliiton ”Uusi paikallisuus” –hankkeessa!

 

Politiikan viikkokatsaus kannattanee siirtää maanantaille, jolloin tuoreessa muistissa on juuri päättynyt kokous. Samalla voi vielä kommentoida edellisen viikon poliittista antia.

Kaupungin talousnäkymät eivät lupaa helppoja aikoja päätöksentekijöille. Jo nyt tiedossa on, että kehystä laadittaessa erityisen haasteen edessä ovat sote-palvelut. Apulaispormestari Mikko Aaltonen on talousmies, mutta ei hänkään ihmeisiin pysty; tarvitaan koko valtuuston tai ainakin valtaa pitävän koalition saumaton tuki säästökampanjassa. Talous notkahti jo viime vuoden puolella, joten on pienoinen ihme, että strategiset tavoitteet on saavutettu siitä huolimatta suhteellisen hyvin. Se kertonee rakenteellisten uudistusten alkaneen purra esimerkiksi lastensuojelun ennaltaehkäisevissä toimenpiteissä. Ilahduttavasti myös joukkoliikenteen käyttäjämäärät ovat kasvussa. Yksi suurista haasteista on nuorisotyöttömyyden kasvun leikkaaminen; sen suhteen on saatukin apulaispormestari Parviaisen johdolla jo edistystä aikaan.  Huolestuttava on sen sijaan on tieto, ettei kaupunki onnistu palkkaamaan riittävästi lastensuojelun työntekijöitä. Yliopisto kouluttaa sosiaalityöntekijöitä, mutta monet heistä suuntaavat muualle ilmeisesti paremman palkan perässä.

Tämän päivän kaupunginhallitus kuittasi aikaisempien linjaustensa jälkeen lähes keskustelutta  mm. henkilöstöruokailun kilpailuttamisen, työllisyydenhoidon raportin, lausunnon kuntarakenneuudistuksesta ja muutosten tekemisen talousarvioon. Myös vuosisuunnitelmat ja johtosäännötkin menivät pienin muutoksin läpi. Nurmin vesihuolto-osuuskunta-asia jätettiin yksimielisesti pöydälle lisäselvitysten saamiseksi.

Kaupunginhallituksen suunnittelukokous keskusteli lyhyesti kaupunkistrategian laadinnasta ja kaupunkiraitiotiestä, josta jäimme odottamaan perusteellisempaa selvitystä. Eco2-hanke oli hyvin pohjustettu ja siitä keskusteltiinkin ja toimintasuunnitelma vuosille 2013-15 hyväksyttiin. Itse en osallistunut jäävinä asiasta päättämiseen.

Tulevina viikkoina täytetään tilaajajohtajan paikka, jonka Pekka Salmi ilmoitti jo alkuvuodesta kuuluvan demareille. Läänitys ei tee ainakaan helpoksi demarin valintaa. Kun vuosi sitten tulin maininneeksi silloiselle tilaajajohtaja Eskoselle, että voisin harkita paikan hakemista, Lasse tokaisi: ”Ei siihen sosiaalitanttoja valita”. No eipä hakemiseni siihen kompastunut, mutta olisi kyllä kannattanut piruuttaan testata, kuinka pitkälle Vihreänä tanttana olisin päässyt.

 

Valtuuston viime viikon kokouksen pääasia oli keskustelu Pormestariohjelmasta. Valtuustokauden 2013-2016 ”Uusi Tampere. tervetuloa” –ohjelma rakentuu neljän peruspilarin varaan: tasapainoisen talouden, toimivien palveluiden, elinvoimaisuudellaan houkuttelevan kaupungin sekä uudistuvan organisaation varaan.

Toisin kuin monet ennakoivat, Rantaväylän tunneli ei hallinnutkaan keskustelua valtuustosalissa. Asiaa sivuttiin toki sekä ryhmäpuheenvuoroissa kuin rivivaltuutettujenkin keskustelussa, mutta suuria tunteita asia ei salissa herättänyt. Hypetys jätettiin ehkä hygieniasyistä vähemmälle, olivathan demarit ja vasemmistoliitto tehneet melkoisen irtioton koalitiosta allekirjoittamalla aloitteen yhdessä opposition kanssa.

Pormestari Ikonen vetosi omassa puheenvuorossaan tietoon perustuvaan päätöksentekoon. Jos tunnelivastustuksessa faktoista ja järkisyistä olisi kysymys, asia olisikin  helposti pois päiväjärjestyksestä.  Kyse ei ole enemmistön osalta myöskään suurista tunteista. Kyse on poliittisen päätöksenteon moraalista. On ennenkuulumatonta, että kaupunginvaltuusto ei kunnioita aikaisempien valtuustojen tekemiä linjauksia, vaan lähtee niitä populistisesti purkamaan.

Vastustajat haluavat säilyttää kasvonsa hinnalla millä hyvänsä, vaikka jarrutusprojekti ohittaa kaupungin edun.

Aamulehti julkaisi valtuustoaloitteeseen nimensä kirjoittaneiden nimet. Vaatii todellista siviilirohkeutta toimia ensi syksynä päätöksiä tehtäessä toisin, vaikka äänestystilanteessa annettaisiinkin jokaiselle omantunnon vapaus. Ulkopuolisen on vaikea ymmärtää, kuinka tämä sataprosenttinen yksimielisyys ryhmissä on saatu aikaan, sillä tiedän että todellisuudessa allekirjoittajien keskuudessa on erilaisia näkemyksiä tunnelista: osa vastustaa, osa haluaisi vain siirtää hanketta ja osa on sitä mieltä, että jo tehtyjä päätöksiä tulisi kunnioittaa.

Toivottavasti syksyyn mennessä asiaan löytyy tietoon perustuva ratkaisu, joka ei romuta jo tehtyjä päätöksiä ja sopimuksia.

 

 

Viime viikon kokousputki alkoi maanantain valtuuston strategiaseminaarilla maanantaina. Seminaarin anti oli hyvä, mutta työryhmien työskentelyä rasittaa usein se, että niissä on mukana muitakin kuin valtuutettuja, jolloin puhutaan enemmän aidasta kuin aidanseipäistä.

 

Tiistaina aloitti uutena toimielimenä kaupunginhallituksen suunnittelukokous (suko), jossa on tarkoituksena käsitellä perusteellisesti varsinaiseen kaupunginhallituksen kokoukseen tulevia asioita. Tosiin kuin sukon edeltäjässä sujassa (suunnittelujaosto) kokouspöydässä istuvat siis kaupunginhallituksen varsinaiset jäsenet, eikä kakkosketju. Tämän uskotaan tuovan linjakkuutta päätöksentekoon. Tämän uskon toteutuvan, mikäli aikaa keskustelulle jää riittävästi. Tällä kertaa ylimääräinen kaupunginhallituksen kokous lohkaisi melkoisen osan kokoukselle varatusta ajasta.

 

Tiistain kokouksissa pääsimme kuitenkin ottamaan kantaa kuntarakenne- ja sote –uudistuksen valmistelutyöhön. Tampereen seudulla meneillään oleva omaehtoinen selvitystyö antaa hyvät eväät valmistelutyöhön. Tosiin kuin joissakin kehyskunnissa, keskuskaupungissa edetään prosessia kunnioittaen ja eri vaihtoehtoja toistaiseksi avoimena  pitäen. Sote-uudistuksen valmistelussa on vielä monia avoimia kysymyksiä. Erva- alueiden kehittelyssä painottuvat tällä hetkellä erikoissairaanhoidon kysymykset. Jotta uudistus ei olisi vain

te-uudistus, olisi jatkovalmistelussa huomioitava myös sosiaalipalvelujen kehittämistarpeet. Omana kysymyksenä on koulutuksen ja tutkimuksen organisointi yhteistyössä korkeakoulujen kanssa. Yliopistosairaaloiden ohella tarvitaan yliopistollisia sosiaalikeskuksia.

 

Viikon kuluessa levisi sisäpiirissä tieto, että demarit ja vasemmistoliitto olisivat allekirjoittaneet 35 nimen valtuustoaloitteen opposition kanssa. Kun asia oli tämän aamun Aamulehdessä, otan asiaan kantaa. Ensinnäkin  aloite perustuu väärään tietoon aikataulusta. Kuten valtuustoryhmien yhteisesti laatimassa pormestariohjelmassa todetaan, asia tulee käsittelyyn syksyn aikana. Tässä suhteessa ei ole ilmennyt uutta, joten kyseessä on pelkkä populistinen veto. Demarit näyttävät jatkavan oppositiopolitiikkaa vielä koalitiossakin, ja vasemmistoliitto seuraa lampaana perässä. Kaiken takana on Perussuomalaisten pelko, vaikka kuntavaalit on juuri käyty. Tämä on vakava hyökkäys uutta koalitiota ja erityisesti pormestari Ikosta vastaan. Kun koalitioon lähdettiin, Rantaväylän tunneli –kysymys laitettiin hygieniasyistä hattuhyllylle, nyt se tipahtaa suoraan syliin jo koalition alkumetreillä. Apulaispormestareiden tuolit ovat vielä lämpimiä xl:n jäljiltä, olisi ehkä aika palata lähtöruutuun?

Kulunut viikko on ollut kiireinen kokousviikko. Kaupunginhallitus nimesi maanantain kokouksessaan edustajat lauta- ja johtokuntiin. Nimesimme Vihreiden kh -ryhmässä Ikäihmisten lautakuntaan Anna-Kaisa Heinämäen ja Toisen asteen koulutuksen ja TKL:n johtokuntiin Jaakko Mustakallion. Tällä tavoin jaoimme vastuuta varajäsenille.

Tulevien viikkojen yhtiövalinnat tulevat olemaan yksi linjakkuuden koetinkivi. Ryhmille on jo viime kaudella suositettu, etteivät ne valitsisi osakeyhtiöiden hallituksiin kaupunginhallituksen jäseniä, koska kaupunginhallitus vastaa omistajaohjauksesta. Vaikuttaa siltä, ettei aika ole vieläkään kypsä tähän ratkaisuun. Toinen, lähinnä poliittinen korrektiuskysymys liittyy värisuoriin yhtiöissä. Kuten tunnettua, joiden yhtiöiden toimitusjohtajina toimii puoluetaustaisia henkilöitä, jolloin ei ole sopivaa valita hallituksen puheenjohtajaksi saman puolueen edustajaa. Aseveliakseli loi aikoinaan päällystakkijärjestelmän, jossa kaksi ryhmää vahti toinen toistaan. Takkeja tarvitaan edelleen, mutta ehkäpä laajemmille hartioille levitettynä. Ehkäpä tällekin jakomallille pitäisi saada selkeät pelisäännöt.  Ja valintaperusteena tulisi olla aina kaupungin etu, ei niinkään henkilöiden palkitseminen.

Kaupunginhallitus kävi perinpohjaisen keskustelun Perussuomalaisten varavaltuutetun eroanomuksesta ja totesi yksimielisesti, ettei eroa voida esitetyillä perusteilla myöntää. Ryhmän sisäiset ristiriidat eivät ole riittävä syy valtuustosta eroamiseen.

Sosiaalidemokraatit olisivat olleet aluksi  palauttamassa uudelleen valmisteluun Tampereen Aterian sopimusluonnosta. Asiaa on valmisteltu pitkään edellisellä valtuustokaudella, joten siinä ei pitäisi enää tässä vaiheessa olla mitään isompaa selvitettävää, mutta varmaan viikon tuumaustauko selvittää loputkin epäselvyydet. Uusi koalitio etsii selvästi vielä neuvottelukäytäntöjään.

Tiistaina olikin sitten Tampereen seutuselvityksen ohjausryhmä ja keskustelutilaisuus ministeriöiden edustajien kanssa. Ohjausryhmän muodostavat seudun valtuustojen ja hallitusten puheenjohtajat, mikä merkitsee sitä, että kahta keskustalaista lukuun ottamatta jäsenet ovat Kokoomuksesta ja SDP:stä. Kohtalaisen väännön jälkeen saimme kuitenkin aikaiseksi, että siellä on nyt kolme ylimääräistä jäsentä muista ryhmistä: Vihreistä, Vasemmistoliitosta ja Perussuomalaisista, yksi kustakin ryhmästä.  Selvitysmiehenä toimii Rauno Saari, jonka sovitteleva ja maltillinen toimintatapa saa varmasti aikaan parhaan mahdollisen lopputuloksen.