Kategoria: Yleinen

Keskustelu pormestarin suorasta kansanvaalista jatkuu. Aamulehti julkaisi (AL 22.1.) viime kunnallisvaaleissa ehdolla olleiden pormestarikandidaattien näkemyksiä asiasta. Vastauksista huomaa helposti, ketkä ovat kartalla asiassa, johon kaupunginhallitus otti kantaa: vain harva on.

Media vie keskustelua omaan suuntaansa, eikä ydinsanomaa ole helppoa saada läpi: Tampereen ei ole tarvetta eikä tarkoituksenmukaista lähteä mukaan kaavailtuun kokeiluun, koska Tampere yhä kokeilee omaa pormestarinmalliaan.

Ministeriön haluama kokeilu perustuisi kokeilulainsäädäntöön, Tampereen omana tavoitteena on varsinainen lakimuutos. Kun sitä aikanaan ryhdytään valmistelemaan Tampereen mallin on oltava valmistelussa mukana tämän mahdollisen kokeilun tuottamien mallien kanssa.

Pertti Alasen analyyttisen kirjoituksen (AL 23.1.) huomiot ovat arvokkaita, ja avaavat sitä laajempaa keskustelua, jota aikanaan käytiin jo Tampereen pormestarimallia laadittaessa kaupunginjohtaja Jarmo Rantasen aikana ja Kauko Heurun toimiessa selvitysmiehenä. Alasen jutun ydinviesti tähän hetkeen on mielestäni se, että suora vaali muuttaisi olennaisesti ns. Tampereen mallia.

Tähän laajempaan keskusteluun on aika palata, kunhan kaupunginvaltuusto aikaisemman päätöksensä mukaisesti arvioi pormestarimallia ja myös tilaaja-tuottajamallia tämän valtuustokauden lopussa. Silloinkin on vasta kuusi vuotta, puolitoista vaalikautta kokeiltu nykyistä pormestarimalliamme. Se on varsin lyhyt aika.

Jos nyt ilmoittauduttaisiin kokeiluun, joutuisimme miettimään oman mallimme soveltuvuutta suoraan vaaliin ja joutuisimme todennäköisesti tekemään siihen suuria muutoksia. Haasteena on yhdistää Tampereen pormestarimallin valtuuston vahva asema suoraan vaaliin. Realistinen aikataulu lienee se, että pysyvä lakimuutos saataisiin aikaan vuoteen 2016 mennessä.

Hanna Tainio (sd.) on syyttänyt vihreitä takinkäännöstä suoraa pormestarinvaalia koskevassa asiassa. Hanna on väärässä: ensimmäistä kertaa kaupunginhallitus otti yksimielisesti kantaa suoran pormestarinvaalin puolesta. Herätys on tapahtunut nimenomaan suurissa puolueissa, kokoomuksessa ja demareissa. Pormestariehdokkaat toki olivat herttaisen yksimielisiä jo silloin suoran vaalin paremmuudesta, mutta miten on tulkittava Hanna Tainion silloista näkemystä toiseksi parhaasta vaihtoehdosta, että suurin puolue saisi pormestarin paikan. Siis kokoomus ja RKP tänä päivänä? Siis eikö mieli ole muuttunut ja takki kääntynyt?

Olli-Poika Parviaisen ja muiden ryhmä 20 ryhmänjohtajien kirjoitus Aamulehdessä (22.1.) selvitty hyvin tilannetta. Huvittava yksityiskohta kirjoituksessa oli kuitenkin viittaus kaupunginvaltuuston puheenjohtajan position ”seremoniaalisuuteen”. Valtuuston puheenjohtaja on edelleen ”edustuksellisesti kaupungin ykkönen”, jolla on asemaan liittyvää vaikutusvaltaa, mutta tätä on varmaan syytä terävöittää johtosäännössä. Kyllä seremoniaalisuus oli kaukana viime valtuustonkin kokouksessa, kun sai oikein olan takaa vaatia kuria ja järjestystä valtuustosaliin. Persut olivat euforisessa tilassa edellisen illan Ajankohtaisen Kakkosen dokumentin ja tulevan suljetun kokouksen tiimoilta. Naiskollegat salin vasemmalla laidalla hermostuivat puheripuliin ja kokouksen pitkittämiseen ja emerituspuheenjohtaja Seppo Salminenkin jyrähti pulpetistaan. Jouduin ottamaan Persujen ryhmyrin puhutteluun tauolla. Vuosi on ollut uusilla valtuutetuillakin aikaa opetella talon tavoille. Nyt opettelun aika on ohi.

Lausunto pormestarin suoraa kansanvaalia koskevasta lakiesityksestä oli tänään uudelleen kaupunginhallituksen käsittelyssä. Nyt pormestari muutti päätösesitystään ja sisällytti Olli-Poika Parviaisen tekemän ponsiesityksen siihen. Tampere esittää sellaista lakiesitystä, joka mahdollistaa suoran kansanvaalin. Olisi kuvitellut, että päätösesitys olisi kelvannut vasemmistollekin, vaan ei: nyt kokeiluun oltaisiin menossa ehdoitta. Demarileirissä on herätty suoraan demokratiaan, mainio juttu. Mutta kyllä minua hieman ihmetyttää, että kj Rantasen kaudella kehitettyä Tampereen pormestarimallia ei tämän enempää arvosteta. Lakiesitys heijastelee vahvasti kuntajohtajien intressejä: valtaa haluttaisiin takaisin virkamiesjohdolle luottamushenkilöjohdon käsistä.

Uudenvuoden lupausta kokouskiireiden vähentämisestä ei ole kovin helppoa laittaa täytäntöön. Kiireinen viikko päättyi Seutufoorumin seminaariin, jossa käytin päätöspuheenvuoron.

Parin seuraavan kuukauden aikana seutukunnan kunnissa otetaan kantaa rakennemalliin, joka on varsin laaja kokonaisuus, kun siihen on yhdistetty seudullinen liikennejärjestelmäsuunnitelma, asuntopoliittinen strategia ja ilmastonmuutoksen hillinnän tavoitteet. Tavoitteena on kokonaisvaltainen yhdyskuntasuunnittelu, joka kattaa maankäytön suunnittelun, asumisen, palvelujen ja liikenteen järjestämisen siten, että ennustettu 90 000 asukkaan kasvu voidaan ottaa vastaan kestävän kehityksen mukaisesti ja kasvihuonekaasujen päästöjä vähentäen.

On erittäin tärkeää, että kaikki seudun kunnat sitoutuvat yhteisiin strategisiin tavoitteisiin ja myös sen jälkeen edessä olevaan toimeenpanovaiheeseen. Rakennemalliin sisältyy suuria infrastruktuurihankkeita, kuten esimerkiksi raideliikenteen kehittäminen, johon myös valtion on osallistuttava. Tästä on kuntien ja valtion välille suunniteltuun aiesopimukseen saatava selkeät kirjaukset.

Keskiviikkona kiirehdin töistä suoraan Särkänniemen hallitukseen ja sieltä edelleen Messukylän seurakuntaneuvoston kokoukseen, jossa suurimpana asiana oli Tuomiokapitulin lausuntopyyntö seurakuntajakoa koskevan aloitteen johdosta. Yhteisen kirkkovaltuuston päätös on joiltakin osin ristiriidassa kirkkolain ja kirkkojärjestyksen säännösten kanssa, sillä paikallisseurakuntaa johtavat kirkkoherra ja seurakuntaneuvosto, ei seurakuntayhtymä. Kirkkovaltuutettu Antti Punkari vertasi Aamulehdessä asetelmaa Euroopan parlamentin ja jäsenmaiden suhteisiin. Itse löydän vertailukohdan lähempää, seutuhallinnosta, jossa päätöksentekojärjestelmä on sellainen, että seutuhallitus ei voi päättää yksittäisten kuntien puolesta asioita. Messukylän seurakuntaneuvostossa löysimme yhteisymmärryksen kirjaamalla lausuntoon, että meillä on hyvin erilaisia näkemyksiä seurakuntajaosta. Henkilökohtaisesti ymmärrän rakenteiden muutostarpeen, mutta en hyväksy menettelytapoja, jossa – laillisuutta hipoen – kävellään paikallisseurakuntien päätösten yli.

Kokoomuksen ja RKP:n ryhmänjohtaja Riitta Koskinen on tehnyt analyysin kaupunginvaltuutetuista (http://www.riittakoskinen.net/blogi/). Kuvaukset ovat osuvia ja ne paljastavat, että Riitan pehmeän kuoren alla on tarkka havainnoija, rohkea mielipiteenesittäjä ja terävä kynänkäyttäjä.

Huomenna kaupunginhallitus ottaa kantaa suoraan pormestarinvaaliin. Vihreiden ryhmänjohtaja Olli-Poika Parviainen esitti viime kokouksessa pontta päätösesitykseen: ”Tampereen tavoitteena on toteuttaa sellainen suora pormestarinvaali, joka on pormestarin aseman osalta yhteensopiva Tampereen nykyisen hallintomallin kanssa”, mutta asia jäi silloin pöydälle. Saapa nähdä, millainen päätös syntyy huomenna.

Uusi vuosi on vaihtunut suhteellisen levollisesti, vain pari kaupunginhallituksen kokousta takana. Uuden vuoden päivänä kävin tervehtimässä synnytysosastolla vuoden ensimmäistä tamperelaisvauvaa ja hänen vanhempiaan. Itse tein uudenvuodenlupauksen, että – mottoni mukaan – kiirehdin hitaasti. Se merkitsee sitä, että menoja on karsittava, sanottava ”ei” monille tarjouksille. Viime vuosi meni totutellessa valtuuston puheenjohtajan saappaisiin, tulevan vuoden uskon pääseväni jo helpommalla.

Minulla oli eilen illalla suuri ilo ja kunnia avata Timo-Olavi Jalkasen valokuvanäyttely ”Unelma – The Dream” Tampere-talossa. Se puhuu pysähtymisen ja hiljaisuuden puolesta. Käykääpä tutustumassa koskettaviin töihin. Näyttelyn esittely löytyy oheisen linkin kautta:

http://www.databooks.com/libretto/

Lauantai-iltana jälleen Tampere-talossa. Soud of Musicin jälkeen teen toisen lupauksen tälle vuodelle: enemmän kulttuuria, vähemmän kokouksia! Maria Lund on ihastuttava Maria, luonnonlapsi, joka ei sopeudu kivutta luostarilaitoksen normeihin  (sanoo nimimerkki ”Luterilaisessa luostarissa kasvanut”).

Viimeiset kokoukset on pidetty ja joululoma alkanut. Takana on 14 kaupunginvaltuuston kokousta, joissa tänä vuonna istuttiin yhteensä yli 70 tuntia. Kun päälle laskee vielä jokaviikkoiset kaupunginhallituksen kokoukset, ryhmäkokoukset ja muut valtuustonpuheenjohtajan velvollisuudet ja luottamustoimet, on vain huokaistava helpotuksesta, että hengissä ollaan.

Kaupunginhallitus käytti otto-oikeutta ja palautti alueellisten sosiaaliasemien alasajopyrkimykset uudelleen valmisteltavaksi lautakuntaan. Lautakunnan päätös oli valtuustosopimuksen vastainen, ja kun vihreät olivat lausekkeen aikoinaan sopimukseen saaneet, sitä puolustettiin loppuun asti. Hyvä me!

Keskittämistä vastaan äänestettiin myös kirkkovaltuustossa. Tehokkuutta tavoitteleva managerialismin henki on tarttunut seurakuntienkin keskushallintoon. Muutoksia seurakuntajaoissa on varmasti tehtävä, mutta ei väkivalloin vastoin seurakuntaneuvostojen tahtoa. Vastustin Yhteisen kirkkoneuvoston esityksiä ihan jo menettelytapasyistä. Joku tokaisi ohimennen – ehkä toiminnastani yllättyneenä – että tulen tukeneeksi tällä tavoin konservatiivisia näkemyksiä. Jos paikallisseurakuntien ja paikallisen päätöksenteon ja toiminnan puolustaminen on konservatiivisuutta, ilmoittaudun välittömästi konservatiiviksi. Päätösesitys olisi kaventanut luottamushenkilöiden sananvaltaa seurakunnissa ja keskittänyt virat yhtymään. Onneksi tältä osin saatiin muutos valtuustossa aikaan, eikä YKN:n esitykset menneet muutoinkaan sellaisenaan läpi. Onneksi nämäkin linjaukset tutkitaan vielä tarkkaan tuomiokapitulissa, josta selvitysmies laitetaan asialle. Äänestykset ja eriävät mielipiteet kertonevat jo sellaisenaan paljon.

Mutta nyt on aika vaihtaa joulukanava päälle myös omassa päässä. Iloitsen siitä, että perhe on koolla. Tyttäremme Vilja on auttanut jouluvalmisteluissa niin, että tuntuu, ettei ole edes tavanomaista kiirettä. Tavarataivaan asemesta keskitymme lepoon, lomaan ja yhdessäoloon. Kun kuusi tuodaan tänä iltana olohuoneeseen, ikkunaan sytytetään joulutähti ja seimiasetelma nostetaan pöydälle alkaa joulu meilläkin.

Hyvää Joulua!