Kategoria: Yleinen

Tilakeskuksen liikeylijäämästä

Hannu Oittinen ihmetteli Tampereen kaupungin Tilakeskuksen liikeylijäämää ja pohti siinä yhteydessä, onko suuni tukittu valtuuston puheenjohtajana, kun en arvostele asiaa (AL 31.3.).

Valtuuston kokouksissa ei puheenjohtajalla ole tapana osallistua keskusteluihin, mutta voin vakuuttaa, että muuten saan kyllä edelleen suuni auki tarvittaessa, istunhan monissa muissakin toimielimissä kuin valtuustossa.

Aluksi on tietysti muistettava, että vaikka Tampereen Tilakeskus onkin liikelaitos on se samalla myös osa kaupungin hallintoa ja taloutta, jonka toiminnallisista ja taloudellisista tavoitteista päättää kaupunginvaltuusto talousarvion hyväksymisen yhteydessä. Kaupunginvaltuusto hyväksyy myös Tilakeskuksen johtosäännön ja valitsee Tilakeskuksen johtokunnan.

Tilakeskuksen on saavutettava valtuuston talousarviossa hyväksymä liikeylijäämätaso investointiensa rahoittamiseksi ja maksettava kaupungille korvausta kaupungin Tilakeskukseen sijoittamalle peruspääomalle. Tilakeskuksen toimintaperiaate ei siis poikkea muista liikelaitoksista.

Tilakeskuksen liikeylijäämä on kaupungin kiinteistöistä saatua tuottoa, joka käytetään kiinteistöjen kunnossapitoon ja uusiin investointeihin. Näin halutaan turvata kiinteistöomaisuuden kunto ja arvon säilyminen.

Valtuuston hyväksymästä talousarviosta selviää, että noin puolet liikeylijäämästä palautetaan kaupungille. Toinen puoli jää Tilakeskuksen kassaan. Se käytetään Tilakeskuksen investointeihin. Viime vuonna investoinnit olivat selvästi suuremmat kuin kassaan kertynyt liikeylijäämä ja näin tulee olemaan budjetin mukaan tänäkin vuonna.

Luulenkin, että Hannu Oittinen haukkuu väärää puuta.

Ongelmat ovat mielestäni toisaalla. Kaupungin tulisi huolehtia, että palveluista vastaavat toimialat saavat budjetteihinsa täysimääräisesti Tilakeskuksen perimät kiinteistökulut. Tuottajapuolella on väitetty, että tilakustannukset ovat nousseet enemmän kuin budjetissa myönnetyt varat. Koska asiasta esiintyy ristiriitaisia käsityksiä, olisi se syytä selvittää.

Toinen, periaatteellisempi ongelma nousee siitä, että Tilakeskus on monopoliliikelaitos. Kaupungin palvelujen tuottajat eivät voi kilpailuttaa tilojaan, olkoonkin, että Tilakeskuksen vuokrataso on saamieni tietojen mukaan varsin kohtuullinen. Siksi säästöjä haetaan toiminnasta tai keskittämällä tiloja. Se ei aina ole palvelujen käyttäjän edun mukaista.

Tästä herää kysymys, tulisiko kunnallisten palvelujen tuottajalla olla mahdollisuus niin halutessaan kilpailuttaa myös toimitilat. Niinhän yksityisten palvelujen tuottajat tekevät.

Irene Roivainen

Kaupunginvaltuuston puheenjohtaja (vihr)

Kun Hannu Oittinen viime viikolla kyseli valtuuston puheenjohtajan vaikuttamisesta päätöksentekoon, on pakko todeta, että tulipa taas männä viikolla puhuttua suu vaahdossa Palveluverkkoselvityksestä kaupunginhallituksen suunnittelujaoston kokouksessa, jossa asia jäi kuitenkin silloin pöydälle.. Tänään suja kokoontui tänään ylimääräiseen kokoukseen käsittelemään uudelleen asiaa. Hyvä niin, sillä viikossa asiaa oli selvästi kypsytelty parempaan suuntaan.

Pormestari toi tämän päivän kokoukseen uusitun pohjaesityksen, jossa yhtenä oli Koukkuniemen Jukola-rakennuksen kohtalosta päättäminen lautakunnassa kesän 2009 kuluessa. Tämä ei vielä Jukolaa pelasta, mutta henki sujassa tuntui tänään olevan sellainen, että uudisrakentaminen voitaisiin aloittaa muualta Koukkuniemen alueelta, ja Jukolan kohtalo päätettäisiin myöhemmin. Ratkaisussa piilee kuitenkin riski: Jukola on vaarassa jäädä tyhjilleen jo toiseksi vuodeksi. Asia on tulossa ensi maanantain kaupunginhallitukseen yhdessä toimialojen säästöleikkausten kanssa, joten toivottavasti siinä vaiheessa voidaan vielä tähän asiaan palata.

Tilakeskuksen johtaja Ilkka Ojalan esittely Jukolan tulevaisuuden vaihtoehdoista maalaa kyllä niin selvän 6-0 -asetelman säilyttävän ratkaisun tappioksi, että heikkouskoisempi alkaisi jo menettää toivonsa. Kiinnostavaa on, että juuri Koukkuniemen Jukola saa tässä kaupungissa olla pilotoimassa rakentamisen ”matalaenergiaratkaisua” kymmenen senttimetrin seinätiivisteineen. Samoin, jos tilanormiksi asetetaan kovimmat mahdolliset, eihän vanha rakennus voi edustaa upouuden rinnalla kuin pelkkää tappioluetteloa. Toivon edelleen, että apm Airaksinen lautakuntineen etsii erilaisia vaihtoehtoisia ratkaisuja Jukolan tulevaisuudelle, muutoin akoille ja ukoille ei jää muuta keinoa, kuin ryhtyä tossukaartiin. Kivistön Annelilla on jo pitkä lista ”Ainoja” ja ”Reiskoja” tulossa mukaan rintamaan. Meilläkin on tossut lähtövalmiudessa.

Muutoin sujassa jo pormestarin esitykseen sisältyi Messukylän lukion siirtäminen Sammon lukion yhteyteen. Tämä oli hinta pieneten lasten koulujen säilyttämisestä Järvensivulla (1-6 -luokkaisena) ja Hallilassa (1-4 -luokkaisena), josta lautakunta oli jo päättänyt pari viikkoa sitten, ja jonka suja linjasi tämän päivän kokouksessa.

Aamulehti jatkaa säästöaiheilla: palkankorotuksista ja lomarahoista, mutta myös muista säästökeinoista. Otsikko – ja siihen liittyvä kysymys vastauksineen – ”Miksi ei säästetä Rantaväylän tunnelista?” on siinä mielessä harhaanjohtava, ettemme tässä ja nyt voi säästää tunnelirahoja, niistä tehdään tarvittavat päätökset tulevaisuudessa. Muutoin olisi kohtuullista, että säästöleikkuri kohdistuisi myös investointeihin: valtuuston olisi päästävä linjaamaan suurimpia investointihankkeita. Juha Yli-Rajala kommentoi säästöistä sukanvarteen: ”Rikkaus on kiinni omaisuudessa, ja silloin sitä pitäisi myydä”. Niinpä. Eikä kyse ole tietenkään vain kiinteistöistä, jotka ovat olleet näytävästi esillä Aamulehdessä, vaan myös arvopapereista.

 

Kahvi menee väärään kurkkuun siinä vaiheessa, kun luen Koukkuniemen alueen sunnittelusta. Työpari Ojala ja Päivärinta eivät jätä Jukola-rakennusta rauhaan. Olen käynyt pari kertaa lyhyellä aikavälillä tutustumassa Jukolaan ja olen edelleen sitä mieltä, että siitä saataisiin erinomainen ryhmähoitokoti esimerkiksi muistihäiriöisille vanhuksille ihan omana tuotantona. Luotan siihen, että apm Airaksiselta löytyy ymmärrystä säilyttävälle ratkaisulle. Lopulta ei ole kysymys joko-tai -ratkaisusta, kuten Ilkka Ojala antaa ymmärtää, vaan sekä että -ratkaisusta: jossa vanha ja arvokas rakennuskanta voidaan säilyttää ja rakentaa myös uutta alueelle.

Parin viime viikkoa on huvennut työkiireisiin ja kokouksiin, ettei ole ehtinyt edes kommentoimaan kaupungin kuulumisia. Tampereen talousnäkymät ja säästökeinot ovat lähes päivittäinen puheenaihe. Otsikot säästökuurien kohdentumisesta koululaisten aterioihin tai pienten lasten koululuokkien sijoitteluun saavat kaupunkilaiset varpailleen, ennen kuin mikään luottamuselin ehtii ottaa asiaan edes kantaa. Tampereen Aterian johtokunta palautti ateriamaksut uudelleen valmisteluun – kenties korotukset kohdennetaankin subventoituun henkilöstöruokailuun? Ja eilen lautakunta (lanula) päätti – Vihreiden Vesa Eskolan esityksestä – säilyttää pienten lasten luokat Järvensivulla ja Hallilassa. Jännitys ei kuitenkaan pääty vielä tähän, sillä Palveluverkkosuunnitelma on ensi maanantain suunnittelujaoston esityslistalla. Sujan listatekstin perusteella herää epäilys, onko tilaajajohtaja Eskonen mahtanut muistaa sujassa viime syksynä tekemiämme linjauksia -. pienten lasten koulujen säilyttämisestä, Koukkuniemen Jukola-rakennuksen säilyttämisestä ja Messukylän lukiosta – vai yrittääkö hän jääräpäisesti viedä vanhaa esitystään läpi jaostossa. Sekin on outoa, että asia tuodaan sujaan ennen kuin valtuustossa on otettu kantaa Seutuhallituksen rakennemallityöhön, jossa palvelurakenne on yksi osa-alue.

Yksi viikon hyvistä uutisista tuli valtiovallan taholta esityksessä nostaa 10 %:lla kuntien osuutta yhteisöverosta. Tampereella tämä merkinnee n. 20 miljoonan euron pottia kassaan. Saapa nähdä, suostuuko johtaja Yli-Rajala tinkimään yhtään 30 miljoonan euron säästötavoitteesta tämän vuoksi? Yksi vaihtoehto menojen juustohöyläämiselle toimialoilta on työntekijäjärjestöjen vastaantulo yleiskorotuksia lykkäämällä ja lomarahoja leikkaamalla. Tässä koetellaan solidaarisuuden rajoja. Toki voisi kysyä, miksi Tampere ei Helsingin tapaan kaiva lainkaan sukanvartaan, vaan pistää kaupungin matokuurille, vaan kaiketi se sukanvarsi on meillä niin paljon lyhyempi.

Valtuusto kävi keskiviikkona mielenkiintoisen keskustelun alaikäisten turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksen perustamisesta Tampereelle. Perussuomalaisten pöytäämisyritys sai taakseen vain neljä ääntä. Keskustelu pysyi onneksi asiallisena, ja erityisesti asiaa puoltavissa puheenvuoroissa tuotiin esille asiantuntevia argumentteja eri puolilta salia.

Valtuuston puheenjohtajisto on tehnyt valtuustoryhmille aloitteita valtuustotyöskentelyn kehittämiseksi. Esitämme muutoksia kokouspalkkioiden kiristämiseksi, repliikkipuheenvuorojen lyhentämiseksi ja tiedonanto- ja lähetekeskustelujen kehittämiseksi. Kaksi tällaista on jo kevään aikana järjestettykin, toinen oli viime keskiviikkona Sähkölaitoksen tilanteesta. Ehkä hieman yllättäenkin, keskustelussa ei noussut enää juurikaan esille kriittisiä puheenvuoroja laskutussotkusta.

Valtuuston pitäisi päästä keskustelemaan tuoreeltaan ajankohtaisista kysymyksistä, mutta käytännössä harva kokoustiheys takaa sen, että asiat on moneen kertaan jauhettu muualla, ennen kuin ne ehtivät valtuuston esityslistalle. Jatkossa on tärkeää, että valtuusto saa riittävän aikaisessa vaiheessa keskustella valmisteilla olevista isoista ratkaisuista, kuten esimerkiksi suurista kaavoitushankkeista, investoinneista tai talousnäkymistä. Ei riitä, että luottamushenkilöt vaikuttavat lautakunnissa, heidän on saatava käydä myös laajempaa yleispoliittista keskustelua suuressa salissa. Valtuustoaloitteista usein käytävä laaja keskustelu kertonee siitä, ettei tällaista tilaa keskustelulle juuri nykyisellään ole.

On se vaan niin mielenkiintoista, että demareiden ryhmänjohtaja Salmi syyttää vihreitä tilaajajohtaja Eskoseen kohdistuvasta poliittisesta ajojahdista. Siitähän ei ole kysymys, vaan tilaajaryhmän hallinnon uudistamisesta, joka on ollut tapetilla jo pitkään. Koko xl on ollut esitysten takana, ja demaritkin ovat olleet neuvottelemassa konsensusratkaisua ryhmien välille. Halua on näköjään edelleen luoda säröä vihreiden ja muun XL -koalition välille ja kosiskella kokoomusta vanhaan aseveliakselimalliseen yhteistyöhön, jossa voitaisiin sopia isoista virkapaketeistakin sulle-mulle -periaatteella.

Totta on toki, että vihreät ovat aktiivisesti vieneet tilaajaryhmän hallinnon uudistusta eteenpäin ryhmissä. Itse ryhdyin viime viikolla sujan kokouksessa ääneen ihmettelemään tilaajajohtajan nimitysvallan säilyttämistä: hän kun nimittää tilaajaorganisaatiossa kaikki alaisensa tilaajapäälliköistä alaspäin. Haluamme vahvistaa tilaajapäälliköiden roolia, he kun ovat lautakuntien substanssijohtajia.

Tilaajaryhmän hallinnon uudistamisella alkaa olla kiire, sillä valtuuston asettama määräaika on kulumassa umpeen maaliskuussa. Ennen seuraavaa valtuustonkokousta on ehdittävä tehdä niin kaupunginhallituksen johtosäännön kuin konsernihallinnon toimintasäännönkin päivittäminen. Kiitos jarrumiesten, tiukalle menee, mutta onneksi Koskisen Riitta palaa pian talvilomalta, niin akka-akseli pistää vauhtia rattaisiin.