Kategoria: Yleinen

Tampereen kaupunginvaltuuston viimeinen kokous oli omalla kohdallani eilen. Vuonna 1999 alkanut ja neljä kokonaista kautta kestänyt ura on ohi. Olisin toivonut seesteistä päätöstä tälle kaudelle, mutta ”vanhojen rouvien” piti puuttua vielä yhteen pitkäaikaiseen epäkohtaan.

Valtuustouraansa päättävä kollega Tarja Jokinen (sd.) teki eilisessä kokouksessa valtuustokyselyn, jossa hän peräänkuulutti jääviyspykälää konsernisääntöön, niin ettei kaupungin tytäryhteisön johtoon kuuluva henkilö voisi kuulua kaupunginhallitukseen tai sen konsernijaostoon. Jokinen kysyi aivan perustellusti, kuinka voi valvoa itseään, jos istuu kahdella tuolilla samaan aikaan? Myöhemmin, varsinaisessa valtuuston kokouksessa Jokinen teki asiaa koskevan muutosesityksen, jota lämpimästi kannatin.

Jokisen kyselyyn oli saatu vastaukset liiketoiminta- ja rahoitusjohtaja Vuojolaiselta ja pormestari Ikoselta. Vuojolainen oli näkemyksissään hyvin samoilla linjoilla kuin Jokinen. Pormestari päätyi vastauksessaan tukemaan kaupunginhallituksen pohjaesitystä ja arvioi yhtiön johtoon kuuluvan henkilön jääväyksen riittävän niissä tilanteissa, joissa tämän edustaman yhtiön asia on esillä. Olimme Jokisen ja valtuutettu Sirkka-Liisa Virtasen (vas.) kanssa eri mieltä, sillä konsernijaostossa syntyy myös  yleisjäävyystilanteita. Mielestäni jääviyslausekkeen hyväksyminen ei olisi tarkoittanut kuntalakia tiukempaa menettelyä, vaan sellaista tulkintaa, jota mm. oikeusoppineet Prättälä ja Harjula edustavat.

Kyselytunnilla ei saatu vastausta siihen, onko esteellisyysasia ollut esillä liiketoimintajaostossa. Varsinaisessa kokouksessa konsernijohtaja Yli-Rajala vastasi tiedusteluuni toteamalla, että virkamiesten esitys jääviyslausekkeesta oli poistettu liiketoimintajaoston puheenjohtajiston, eli siis Kummolan (kok.) ja Aleksovskin (sd.) toimesta.

Olisin toivonut, että jääviyspykälä olisi hyväksytty uuden kuntalain hengessä. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan Tarja Jokisen esitys hävisi selvin luvuin 44-16, tyhjää äänesti 7.    Kokoomuksen ryhmä asettui yllättäen vastustamaan esitystä, vaikka se on vihreiden ja vasemmistoliiton kanssa noudattanut käytännössä  jääviyspykälää ”herrasmiessopimuksena”.

Koalitioneuvottelujen samanaikaisuus valtuustokäsittelyn kanssa sai salin varovaiseksi: äänestyksestä pelättiin muodostuvan koalitiokysymys.

Tampereen kaupunginvaltuusto päätti siis eilen, ettei jääviyslauseketta tarvitse tässä vaiheessa kirjata konsernisääntöön. Edelleen on siis mahdollista toimia niin luottamushenkilönä kuin toimihenkilönäkin sekä tytäryhtiön johdossa että niiden toimintaa valvovassa konsernijaostossa (nykyinen liiketoimintajaosto). Tämä ei ole kaupungin edun mukaista. Sitä ei myöskään ole tilanne, jossa yhdellä luottamushenkilöllä on useita yhtiöpaikkoja. Oma henkilökohtainen etu ei saisi koskaan mennä yhteisen edun edelle. Eilen tämä mahdollisuus olisi voitu torpata, mutta tahtoa  siihen ei tältä  valtuustolta riittänyt. Käytävillä huhuttiin, että pienet ryhmät oli ostettu pohjaesityksen taakse luottamuspaikkoja lupaamalla, tämä jää nähtäväksi.

Paljon kokemusta poistuu Tampereen kaupunginvaltuustossa. Toivon uudelle valtuustolle rohkeutta tarttua vaikeisiinkin kysymyksiin

Olkoon tämä toiseksi viimeinen blogini Tampereen kaupunginvaltuutettuna. Ennen toukokuun loppua palaan vielä kertomaan kuulumisia työrintamalla, sitähän olen lupaillut jo pitkin kevättä.

Kun ennakkoäänestys käynnistyy huomenna, monella on varmaan ehdokas valmiiksi katsottuna, mutta jos ei ole, muutama pointti päätöksenteon tueksi:

1. Valitse ensin puolue tai poliittinen ryhmä, jonka arvot ja näkemykset ovat lähimpänä omiasi. Kallistutko enemmän oikealle, keskelle vai vasemmalle, oletko pikemminkin arvoliberaali kuin -konservatiivi, ajatteletko globaalisti vai lokaalisti?
2. Jokaisessa puolueessa ja ryhmässä on erilaisia ehdokkaita paitsi arvojen suhteen, myös elämänpiirin ja kokemusten osalta. Kannattaa etsiä omaa viiteryhmääsi edustava ehdokas.
3. Ehdokkaina on niin kokeneita luottamushenkilöitä kuin vasta-aloittelijoitakin. Mikäli haluat antaa äänen kokeneelle, äänestä valtuusto- tai lautakuntatyötä tehneitä ehdokkaita. Jos etsit vaihtoehtoa nykymenolle, kannattaa etsiä uusia kasvoja sillä riskillä, että läpimenomahdollisuudet ovat pienemmät. Olisi hyvä että uusillakin kasvoilla olisi kokemusta yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta.
4. Valtuustotyössä tarvitaan yleispoliitikon taitoja kaavoituksesta hyvinvointipalveluihin. Talousosaaminen on plussaa. Yhden asian ehdokkaiden ongelma on siinä, että valtuusto käsittelee pääosin muita kuin tuota yhtä asiaa.
5. Soten myötä kunnallisessa päätöksenteossa korostuvat koulutuksen, kaavoituksen ja elinvoiman kysymykset. Mutta soteen on vielä aikaa, siirtymävaihe vaatii kuntien asiantuntemusta ja hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen kuuluu kunnalle jatkossakin, joten ääni kannattaa antaa myös sote-asiantuntijoille.
6. Vältä osaoptimoijia, jotka lupaavat tehdä toisin kuin puolue tai ryhmä, joita he edustavat. Tosiasiassa he haluavat kartuttaa vain omaa äänisaalistaan.
7. Suhtaudu epäillen ehdokkaisiin, joilla on omnipotentteja tavoitteita kumota jo tehtyjä päätöksiä, huutaa rosvoja kiinni ja laittaa ”kaikki uusiksi”. Saatat pettyä tuloksiin.
8. Politiikka on kompromissien tekemistä ja joukkuepeliä, yhteistyökykyisellä ihmisellä on paremmat menestymisen mahdollisuudet politiikassa kuin vastarannankiiskellä ja riidankylväjällä.
9. Älä luota sokeasti vaalikoneisiin, käy tapaamassa ehdokkaita vaalikopeilla ja -tilaisuuksissa.
10. Käy äänestämässä!

 

 

Maanantaina julkaistun kokousraportin jälkeen on tapahtunut paljon. Tiistaina soitti Aamulehden toimittaja, joka kertoi, että toisin kuin olin väittänyt puheenvuorossani, palkkioita olikin korotettu 2012. Kerroin, että meille jaetussa kokousmateriaalissa oli lähinnä palkkiovertailuja suhteessa muihin suuriin kaupunkeihin, ei dokumentteja aikaisimpiin päätöksiin.

Valmisteluryhmä oli toiminut siinä käsityksessä, että korotukset oli tehty kahdeksan vuotta sitten. Kun asiaa ryhdyttiin tarkastamaan, kävi ilmi, että pormestarin ja apulaispormestareiden palkkoja oli korotettu vuonna 2008, mutta ei kokouspalkkioita. Ja vuonna 2012 oli korotettu kokouspalkkioita, mutta ei pormestarin ja apojen palkkoja. Vuodet olivat muistikuvissa menneet sekaisin.

Valmisteluryhmä julkaisi eilen mielipidekirjoituksen, ohessa alkuperäinen versio. Valmisteluryhmän pj esitti viimeisen virkkeen poistamista, itse allekirjoitan sen edelleen. Vaikka päätös perustuu vertailuun suurten kaupunkien välillä, valmisteluprosessissa korotuksia on arvioitu suhteessa vuoteen 2008 eikä 2012. Siksi on tärkeää, että päätös käydään vielä uudelleen läpi, ja valtuustoryhmissä arvioidaan, pitääkö aikaisempi päätös vai onko syytä toimia toisin. Näin toimii hyvä hallinto ja demokraattinen päätöksenteko.

¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

Tampereen kaupunginvaltuusto päätti kokouksessaan 20.2.-17 korottaa luottamushenkilöiden palkkioita ja palkkoja. Valtuustoryhmiemme valtuuttamina osallistuimme asian valmisteluun kahdessa kokouksessa, joista ei maksettu palkkioita.

Aamulehti uutisoi 21.2.-17 ”Valtuusto nosti päättäjien palkkioita väärin tiedoin”. Väite pitää osittain paikkansa. Valmisteluryhmän virkahenkilöiden kanssa valmistelema pohjaesitys perustui pääosin muiden suurten kaupunkien palkkioiden vertailulukuihin (Helsinki, Espoo, Vantaa, Turku ja Oulu). Tiedossamme oli, että ainakin osassa niitä harkitaan myös korotuksia kokouspalkkioihin.

Keskustellessamme aikaisemmista palkkioiden/palkkojen korotuksista, yhteisenä käsityksenämme oli, että edellisistä korotuksista oli kahdeksan vuotta (2008). Valmistelussa mukana olleet virkahenkilöt eivät korjanneet virheellistä käsitystämme eivätkä maininneet edellisen korotuksen tapahtuneen 2012. Meille toimitetussa esittelymateriaalissa ei ollut myöskään vuosien 2008 ja 2012 päätöspöytäkirjoja.

Viime syksynä käyttöön otettu esityslistajärjestelmä on varsin minimalistinen, eikä se ehkä riittävän hyvin esittele päätöksenteon historiaa, tässä tapauksessa se olisi ollut eduksi valmistelulle.  Niinpä viime valtuustonkokouksen esityslistassa ei tämän asian esittelyn yhteydessä ole viitattu aikaisempiin palkkioiden korotuksiin, joten päätös on muodollisesti pätevä. Haluamme kuitenkin valmisteluryhmän jäseninä jälkikäteen todeta, että olemme tehneet valmistelua joiltakin osin puutteellisin tiedoin ja esitämme, että asia valmistellaan uudelleen kaupunginhallituksessa kaupunginvaltuustolle.

Valmisteluryhmän puolesta

Seppo Salminen pj (sd)

Timo Hanhilahti (kesk.)

Irene Roivainen (vihr.)

 

Luottamushenkilöiden palkkioita ei ole korotettu kahdeksaan vuoteen. Tarkoitus oli tarkistaa palkkioita neljä vuotta sitten, mutta ilmeisesti kuntavaalien läheisyys vaikutti silloin siihen, että esitys ei mennyt läpi. Nyt valtuustoryhmät nimesivät valmisteluryhmän valmistelemaan asiaa, ryhmä koostui valtuutetuista, jotka eivät ole enää ehdolla kevään kuntavaaleissa. Ryhmän puheenjohtajana toimi Seppo Salminen (sd.), mukana olivat myös Riitta Koskinen (kok), Timo Hanhilahti (kepu) ja allekirjoittanut, myös valtuuston puheenjohtajisto oli asiassa kuultavana. Valmisteluryhmä kokoontui kaksi kertaa, emme saaneet kokouspalkkioita, vaan teimme töitä kahvipalkalla. Teimme valmisteluryhmässä mm. vertailua muiden suurten kaupunkien palkkioihin, eli ei tämä esitys ole tuulesta tempaistu. Päätoimisten luottamushenkilöiden kohdalla olemme pyrkineet siihen, että palkkiot ovat linjassa johtavien virkahenkilöiden palkkojen kanssa. Tältä osin tärkeänä vertailukohtana on ollut Helsinki, joka siirtyy pormestarimalliin kesäkuun alussa. Siellä esitetään pormestarin palkaksi 14 000 e ja apulaispormestarin palkaksi 10  000 euroa. Pormestarin palkkaan ei Tampereella esitetä korotusta,  esittäessämme apulaispormestareiden palkkojen korotusta 7500 euroon emme kuitenkaan esittäneet tämän lisäksi Helsingin tapaan kokouspalkkioita (Helsinki: pormestari 2000 e/ kk ja apulaispormestari  2500 e/kk). Vertailun vuoksi totean vielä, että Helsingissä kaupunginvaltuuston puheenjohtajan  vuosipalkkio on 10 450 e, eli meidän esityksemme 8000 e on varsin maltillinen. Hyvä on myös muistaa se, että niin valtuuston puheenjohtaja kuin pormestarikunta osallistuvat paljon erilaisiin edustustilaisuuksiin varsinaisen työajan ulkopuolella. Jo ennen kokousta oli tiedossa, että ainakin vasemmistoliitto ryhmänä on päättänyt olla esitystä vastaan.  Pidän tätä valitettavana, koska myös tällä valtuustoryhmällä oli edustus valmisteluryhmässä, jonka esitys oli yksimielinen.

Vaikka palkkioilla ei rikastu, ovat ne tärkeä tunnustus tehdystä työstä. Luottamushenkilöt maksavat myös tuplaverot palkkioistaan.

Valtuuston äänestyksessä pohjaesitys voitti selvin luvuin, hyvä ja rohkea päätös!

Hiukan olen ihmetellyt sitä, että hallintosäännön uudistus ei valtuustossa tai ryhmien välillä ole herättänyt suurempaa keskustelua. Ehkä se johtuu siitä, että isoimmat muutokset linjattiin jo edellisellä kierroksella, kun pormestarin valtaa siirrettiin konsernijohtajalle. Tämä uudistus jatkaa samalla linjalla, joskin vähäisemmin muutoksin.

Yleisenä kommenttina on kuitenkin sanottava, että olemme siirtyneet näillä uudistuksilla aika lailla erilaiseen pormestarimalliin kuin 2007. Me olemme nyt kaksipäisen kaupungin johtajuuden tiellä: pormestari vastaa poliittisesta ja strategisesta johtamisesta, konsernijohtaja viranomais- ja operationaalisesta johtamisesta.

Se voi olla hyväkin tie. Voidaan kuitenkin kysyä, onko tällainen jako käytännössä mahdollinen, vai johtaako se siihen, että konsernijohtaja tekee väistämättä myös strategisia linjauksia. Ehkä poliittiset ryhmätkin ovat tätä epäilleet, koska hallintosääntöön on otettu aika merkittävä kohta: Kaupunginhallitus tekee konsernijohtajan kanssa johtajasopimuksen – vaikka konsernijohtaja on pormestarin alainen.

On mielenkiintoista verrata Tampereen hallintosääntöä Helsingin uuteen hallintosääntöön. Helsinkihän siirtyy nyt myös pormestarimalliin, joka yleisesti ottaen on hyvin saman tapainen kuin Tampereen malli. Myös siinä, että siellä pormestari vastaa nimenomaan poliittisesta ja strategisesta johtamisesta ja kansliapäällikkö operationaalisesta johtamisesta.

Aika merkittävä ero on kuitenkin siinä, että kansliapäällikkö on Helsingissä määräaikainen virkamies. Valtuusto valitsee hänet 7 vuoden määräajaksi tehtäväänsä.

Toinen tärkeä ero on siinä, että valtuustolle on annettu Helsingissä isompi valta johtavien virkahenkilöiden valinnassa. Valtuusto valitsee kansliapäällikön lisäksi toimialajohtajat ja tarkastusjohtajan.

Olennainen ero on siinäkin, että apulaispormestarit – joita Helsingissä tulee olemaan neljä – ovat paitsi lautakuntien puheenjohtajia, myös kaupunginhallituksen jäseniä. Tätä olen kannattanut myös Tampereella, sillä se tekisi johtamisesta linjakkaampaa.

Esimerkiksi näistä asioista olisin suonut valmistelun yhteydessä laajempaa keskustelua. Samoin olisi voitu keskustella enemmän siitä, miten valtuuston valtaa voidaan lisätä. Esimerkiksi valtuuston puheenjohtajan roolia isojen asioiden, kuten kaupunkistrategian ja valtuustoon nähden sitovien tavoitteiden valmistelussa voitaisiin korostaa. Myös kaupunkilaisten ja päättäjien vuoropuhelussa valtuuston puheenjohtajistolla voisi olla näkyvämpi rooli.

Mutta ehkä uudella valtuustolla on intoa palata mm. näihin asioihin.