Kategoria: Väärän kuningattaren päivä

Kuluneella viikolla minulla oli tilaisuus käydä pitämässä alustus FCG:n kuntapäättäjien Puheenjohtajaseminaarissa. Osanottajia oli eri puolilta maata Pellosta ja Rovaniemeltä Hankoon ja Tuusulaan. Iloitsin erityisesti kotiseutuni Kainuun edustuksesta. Kajaanin kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Vesa Kaikkonen osoittautui naapurikylän mieheksi, ja oikein mukavaksi juttukumppaniksi. Aiheeni ”Valta, vastuu ja vaikuttaminen – poliittisen johtamisen jäsennys” on niin laaja ja haastava, että siinä riittäisi aineksia vaikka väitöskirjaksi asti.

Tampereen toimintamallissa kaupunginvaltuuston puheenjohtajalla ei ole paljon tosiasiallista valtaa, enkä tiedä onko sitä ollut ennenkään. Aseveliakselin aikainen ”pitkien poikien” toimintakulttuuri keskitti vallan kahden suurimman valtuustoryhmän puheenjohtajalle ja kaupunginjohtajalle. Pormestarimallissa valtaa on jaettu paitsi pormestarille, myös apulaispormestareille. Nyt olen ollut huomaavinani, että konsernijohdon valta on vahvistunut parin viime vuoden aikana. Myönteistä on se, että poliittisten ryhmien valta on tänään leveämmillä harteilla kuin aikaisemmin. Tammikuussa kaksivuotisjatkokauden alkaessa esittämäni ajatus yhteisen foorumin perustamista pormestarikunnalle, puheenjohtajistolle ja ryhmien johtajille vahvistaisi ylimmän luottamusjohdon yhteistyötä ja vaikutusmahdollisuuksia. Puheenjohtajaseminaarissa käydyt keskustelut antoivat lisäpontta ajatukselle. Menen maanantaina keskustelemaan asiasta pormestarin kanssa.

Kaksi viikkoa töitä yhteen putkeen on liikaa meikäläiselle. Rutistus päättyi kuitenkin eilen juhlatunnelmiin: Outi Välimaan väitökseen ja karonkkaan. Ohjaajille työn valmistuminen on samalla iloinen ja haikea tapahtuma, kun pitkäaikainen yhteistyö päättyy.

Viljalta tuli eilen tekstari Holmenkollenilta, että hän näkyy kisakuvissa. Ja sielläpä hän heilutti Suomen lippua Kallensa kanssa mäkimiestemme kisatessa!

Tänä iltana jännitetään, kumpi voittaa Putouksessa: Munamies vaiko Timo Harjakainen. Pohdimme Paulin kanssa, kumman puolella olemme. Jos päätökselle pitäisi hakea poliittisia perusteita, vaaka kallistuisi ilman muuta vihreän Munamiehen puolelle, sillä Timo Harjakainen on konservatiivisuudessaan ilmiselvä persu. Mutta Harjakainen on puhutteleva hahmo, ainakin lähes jokainen kunnallispoliitikko tuntee yhden hänen kaltaisensa tyypin. Niin tai näin, minä kun tykkään niin kovasti Aku Hirviniemestä, taidan kuitenkin peukuttaa hänen puolestaan ”Firman piikkiin”.

Kulunut kuukausi on mennyt ahkerassa työnteossa. Tulehduskierre on katkennut, mitä nyt pienempää kremppaa on ollut välillä. Valtuuston uusi kokouspäivä on osoittautunut toimivaksi ratkaisuksi, kokouksetkin ovat olleet lyhyempiä. Mutta saattavat ne pidentyäkin, tulin aivan epätoivoiseksi kun luin tänään kaupunginhallituksen sähköistä esityslistaa: liitemateriaaleineen listassa oli sivuja 1084! ”Ei elämässä selviä hengissä.”

Palasin eilen illalla lähiopetusjaksolta ja kirjoittelin puheen Juice-raitin avajaisiin. Tämänpäiväinen tilaisuus oli aivan mahtava, erityisesti konserttiosuus, kun lavalla kuultiin nuorekkaan Hauli Brosin lisäksi varttuneempia manserokkareita Heikki Saloa, Pate Mustajärveä, Mikko Alataloa…Juice-raittiin voi tutustua lähemmin osoitteessa www. raitit.net/juice

Juice ja Tampere

Arvoisa yleisö, minulla on ilo ja kunnia Tampereen kaupungin puolesta toivottaa teidät tervetulleiksi Juice -ratin avajaisiin.

”Ujo, laiha maalaispoika naurettavissa vaatteissa, ei kai Kapernaumista voi kuulua sen kummempaa.” Näin kuvaa Harri Rinne kirjassaan ”Juice on (Juice off)” (2002) ensivaikutelmaansa Juhani Leskisestä juankoskelaisesta opiskelijasta, jonka Mikko Alatalo hänelle esitteli joskus vuonna 1971.

Kyllä voi. Juankoskelainen ujo ja laiha maalaispoika loi yhdessä Mikko Alatalon, Harri Rinteen ja muiden ystäviensä kanssa alkusävelet ilmiölle nimeltä Manserock.

Juicen kerrotaan ihastuneen Tampereeseen heti ja tunteneen olonsa kotoisaksi kaupungissa, jonka koskimaisema ja tehdasmiljöö olivat kuin muistumia hänen omalta kotiseudultaan Juankoskelta. Juice oli heti kartalla: hän oppi helposti suunnistamaan kaupungissa karttaan vilkaisematta rautatieasemalle, torille ja ravitsemusliikkeisiin. Mutta myös Tampereen mentaalinen maisema ja kulttuuri-ilmasto näyttää sopineen Juice Leskiselle. Ahtaat maalaiskaupunkiympyrät vaihtuivat vanhan teollisuuskaupungin ilmaisulliseen ”roheuteen”, joka antoi tilaa tekemiselle ja uusille tulkinnoille ”Manserockin sanoin”:

”Manserock on poikaa”, Se on kiukun patinoimaa, reteetä ja roimaa, räjähtävää voimaa tää rock’n roll. ”

Juice kotiutui Tampereelle ja pysyi tamperelaisena lopun ikäänsä. Täällä Juice omien sanojensa mukaan oli ensimmäistä kertaa elämässään ”jotakin” (Rinne 2002, 50). Sitten kun Juicesta tuli vielä enemmän: instituutio ”The Juice”, hänellä oli myös toimivat suhteet Tampereen kaupungin johtoon: hän mm. neuvotteli jostakin hankerahoituksesta kaupunginjohtaja Jarmo Rantasen kanssa. Kun Juice Leskinen vuoden 1990 huumeoikeudenkäynnin jälkeen vangittiin, hänet päästi pälkähästä – kukapa muu kuin sisäministeri Rantanen yhteistyössä silloisen apulaiskaupunginjohtaja Kaarina Suonion kanssa.

Kotikaupunki on päässyt mukaan myös Juicen sanoituksiin: Tampere by Night, Tampereen aamu, Manserock ja eri kaupunginosatkin vilahtavat tuotannossa: Lamminpää, Kissanmaa, Pyynikki ja Pispala. ”Mikään kotiseuturunoilija ei Juice silti ole. Maisema, jossa Juice kävelee, on sielun maisema”, väittää Harri Rinne.

Hyvät kuulijat, mutta mikä merkitys Juicella on ollut Tampereelle ja tamperelaisille?

Juice jatkoi suurten tamperelaisten runoilijoiden ja kirjailijoiden työtä ja vei sitä uusille urille – varsinkin Lauri Viitaa hän ihaili, onhan hänelle biisikin Lauri Viidan muistomerkistä. Juice loi kiistämättä vahvan pohjan Manserockille, esimerkiksi Epuille ja Popedalle, mutta myös valtakunnallisesti kirjalliselle, älykkäälle rockille.

”Pauli Matti Juhani Leskisestä ei olisi tullut koko kansan Juicea ilman Tamperetta eikä Tampere olisi ilman Juicea ja hänen kollegojaan kaupunki, jonka suomalaiset kerta kerran jälkeen listaavat maan mieluisimpiin asuinpaikkoihin. Juicen pr-arvo Tampereelle on yhä suunnaton, vaikka mies on poissa”, kirjoittaa Hannu Hyttinen … Ja minä allekirjoitan tämän arvion. Tampereen yksi vahvuus on omaperäinen rock-kulttuuri, jonka isähahmo – vai pitäisikö sanoa jo että isoisähahmo – Juice on.

Paitsi vetovoimatekijä, Juice ja Manserock ovat kerros tamperelaista kulttuurimaisemaa siinä missä koskimaisemamme punatiilisine tehdaskannuksineen. Ne ovat myös osa kansallista kulttuuriperintöä, mistä esimerkkinä Tampereen Työväen Teatterissa syyskuusta 2006 alkaen täysille katsomoille pyörinyt Manserock -musikaali Vuonna 85, jonka suosio osoittaa, että kyseessä ei ole vain paikallinen ilmiö.

Siksi ne – Juice ja Manserock – ansaitsevat omat ”muistomerkkinsä”. Ja kun Juicesta puhutaan, patsastelu ei tule kyseeseen, vaan savolaiselle nomadille sopii toisenlainen muistijälki kaupunkitilassa: ”raitti” liikkeen ja liikkeellä olemisen vertauskuvana. Juice -raitti paikantuu kaupungissa moniin Juicen elämänkulun kannalta keskeisiin pisteisiin. Juice-raitin kohteen tarjoavat samaistumiskohteen kaupunkilaisille ja muille kulkijoille: täällä hän opiskeli, tässä hän asui, täällä hän konsertoi, tässä ravintolassa hän istuskeli, tänne hänet haudattiin.

Kiitos Hannu Hyttiselle ja hänen taustavoimilleen Juice-raitin suunnittelusta ja kiitos taiteilijalle, joka varmaan pilven reunalta katselee meitä ja hyräilee huvittuneena. Näillä ”Tampereen aamun” sanoin julistan Juice -raitin avatuksi.

”Ei sorsat uppoa Tammerkoskeen,Tulin puuteriksi Tampereen poskeen.Liukunut olen yli rajan,Istun kahviloissa ohi sulkemisajan.”

Eilen ilmestyneessä Tamperelaisessa Rieväkylän Ritu kommentoi lehdessä 1.1. julkaistua haastatteluani. Ritu näyttää ymmärtäneen näkemyksieni väärin ja unohtaneen sen, että olen ollut laajan poliittisen yhteistyön ja suhteellisen valintatavan takana ”aina”.

Kun minut valittiin valtuuston puheenjohtajaksi tammikuussa 2009, kirjoitin blogissani: ”Vihreiden ryhmänjohtaja Olli-Poika Parviainen totesi puheessaan, että puhuin vasemmistoryhmien puolesta loppuun asti ja vaadin puheenjohtajan paikkaa valtuuston toiseksi suurimmalle ryhmälle, sosiaalidemokraateille. Mutta kun neuvotteluissa ei päästy laajaan sopuun, puheenjohtajan paikka tuli vihreille”. Totesin myös silloin, että ”tulisi jo saada luottamus ja asialliset suhteet XL:n ja vasemmiston välille. Toivottavasti ne syntyvät tällä valtuustokaudella”. Ja muistutin, että ”onhan sentään puheenjohtajuuksia jaettu suhteellisuuden mukaan, pitkälle vihreiden vaatimuksesta”.

Ritu on pitkin syksyn haikaillut entisen aseveliakselin perään: kokoomuksen ja demareiden valtakauteen, jossa muilla poliittisilla ryhmillä ei ollut mitään tekoa. Siihen ei ole enää paluuta. Nykyinen XL-yhteistyö on toiminut hyvin, mutta tähän ei pidä jäädä, vaan yhteistyötä on laajennettava muiden ryhmien suuntaan.

Laitoin Ritulle vastineen Tamperelaiseen, se on julkaistu verkkolehdessä osoitteessa: http://www.tamperelainen.fi/Keskustelut/Keskustelupalstat/Aiheittain/Ajankohtaista/Artikkeli-Ritu-Jatkuuko-XL-yhteistyo ja ilmeisesti se julkaistaan keskiviikkona lehden printtiversiossa.

Kiitokset ystävällisistä viesteistä kaikille!

Tänään on sairasloman viimeinen päivä ja huomenna saan aloittaa työt. Toki opiskelijoiden ohjausta ja hallintohommia on tullut tehtyä sairaslomallakin, mutta nyt on voimia palata myös keskeytyneen tutkimushankkeen pariin. Olen tyytyväinen, että TAYS otti viimeisen sairaalajakson jälkeen minut poliklinikkaseurantaan. Vointi on nyt hyvä, tulehdus on helpottanut ja jaksan tehdä jo pitkiä kävelylenkkejä. Sairaalapäiviä kertyi melkoisesti, sillä maksukattokin ehti ylittyä puolentoista kuukauden aikana. Kiitos Pohjoismaisen hyvinvointivaltion, saamme erikoissairaanhoitoa joutumatta konkurssiin.

Huomenna on myös kaupunginvaltuuston ensimmäinen kokous. Kokouksessa valitaan kaupunginhallitus ja mm. valtuuston, lauta- ja johtokuntien puheenjohtajat. Olemme Marjatta Stenius-Kaukosen ja Elina Sirénin kanssa kehittäneet valtuustotyöskentelyn rakenteita: lyhentäneet puheenvuoroja ja muuttaneet kokouspäivän maanantaille huomisesta alkaen.

Alkanut vuosi on herättänyt huolen työn jatkuvuudesta yliopistolla, sillä viisivuotiskauteni on katkolla ensi kesänä. Viime keväänä huhuttiin, että dosentti- ja professoritasoinen henkilöstö vakinaistettaisiin. Meitä entisiä määräaikaisia yliassistentteja on pilvin pimein yliopistolla. Olisi kohtuullista että yli viisikymppisenä saisi vakituisen pestin, näytöt on kyllä ehditty antaa moneen kertaan.

Joulun vieton jälkeen olemme taas pienellä porukalla. Vilja vaihtoi opiskelijavaihtopaikan Italiasta Norjaan ja on kovin tyytyväinen päätökseensä. Sairaalasta kotiuduttuani olemme saaneet myös pitää hoidossamme lapsenlastamme Toivoa, joka valloittaa joka kerta mummon ja vaarin sydämet. Odotan hyvillä mielin tulevaa vuotta ja sen haasteita.

Meidän perheessä jouluvalmistelut pääsevät aina kunnolla käyntiin vasta 4.adventtina. Niin tänäkin vuonna. Laitoin lauantaiaamuna jouluseimipöydän ja sille opiskelijoideni lähettämät valkoiset Amaryllikset. Tapanamme on nauttia valmisteluista pitkän kaavan kautta: hyvää joulumusiikkia, lasillinen viiniä ja kukkumista yömyöhään valmistelujen parissa. Tällä kertaa edettiin kuitenkin lyhyen kaavan kautta. Kivut alkoivat yllättävän voimakkaina lauantai-iltana, vaikka antibioottikuuri oli päättynyt vasta edellisenä päivänä. Acutaan lähtiessä pyörryin kotipihalle lumihankeen, mistä ambulanssi kiidätti minut perille ensiapuun. Tällä kertaa ei tarvinnut jonotella, vaan siirryin tarkkailun kautta vuodeosastolle.

On jouluaatonaatto, vointi alkaa olla jo hyvä, mutta antibioottitiputus kestää pyhien yli. Kotisairaalapaikkaa ei tällä varoitusajalla järjestynyt, mutta pääsen tiputusten väleissä jouluna kotilomalle. Yli kuukauden ajan jatkunut jojottelu sairaalan ja kodin välille käy voimille. Valtuutettu Maija Kajanin lempiteemaa lainatakseni, eikö tässä systeemissä osata tehdä riskianalyysiä niin, ettei pienestä toimenpidekärpäsestä pääsisi kasvamaan tällainen sairaalakierrehärkänen? Minusta näyttää, ettei palveluketjua ole rakennettu potilaan, vaan järjestelmän ehdoilla. Pilleripurkin kanssa kotiin lähetetty potilas ilman säännöllisiä kontrolleja jää liiaksi oman onnensa varaan. Hoito osastolla on korkeatasoista: lääkärit päteviä ja hoitajat työhönsä sitoutuneita ammattilaisia, surkea prosessi ei ole heidän vikansa, vaan järjestelmän.

Iloitsen siitä, että Vilja palasi Kallensa kanssa Italiasta jouluksi kotiin. Jouluvalmistelut sujuvat Paulin ja nuorison voimin kotona. Minulle riittää, että saan valmistaa joulupuuron ja hedelmäkeiton huomenaamulla perheelleni ja viettää tämän erilaisen joulun kotona. Näinä päivinä ovat lämmittäneet lukuisat yhteydenotot ja muistamiset. Ystävien huolenpito on paras joululahja. Olen kokenut enkelien siipien kannattelevan vaikeimpina hetkinä ja uskon, että Joulutähti loistaa yötaivaalla, vaikka en sitä näekään!

Hyvää Vapahtajamme syntymäjuhlaa!