Tampereen kaupunginvaltuusto kokoontui kesätauon jälkeen viime maanantaina. Edessä on tämän valtuuston viimeinen puolivuotiskausi ja vaalisyksy. Tulevissa vaaleissa ratkaistaan Tampereen tulevaisuus ei vain neljäksi vuodeksi, vaan useiksi eteen päin. Tällä kaudella olemme vakiinnuttaneet vuonna 2007 käyttöön ottamamme pormestarijärjestelmän. Kiinnostavaa on, etteivät muut suuret kaupungit ole seuranneet perässä, vaikka niissä kehitellään samantyyppisiä ratkaisuja minipormestarimalleista kokopäiväisiin kaupunginhallituksen puheenjohtajuuksiin. Eikö Tampereelle haluta antaa kunniaa toimivan järjestelmän kehittämisestä?
Tämän aamun Aamulehdessä oli Pirkkalan Risto Koivistolta jälleen hyvä kolumni aiheesta. Valtuutetut ovat olleet varsin tyytyväisiä pormestarimalliin. Pormestari Nieminen on ollut tähän asti ensimmäinen ja ainoa pormestari. Apulaispormestarit ovat sen sijaan vaihtuneet kuluneella kaudella turhankin usein, mutta hyvin ja asiantuntevasti ovat uudet ”apotkin” tehtävänsä hoitaneet. Apulaispormestareiden määrä pysynee tulevalla kaudellakin neljänä. Veikkaan, että jatkossa paikoille saattaa nykyistä useammin rekrytoitua valtuustoryhmien puheenjohtajia, Tällä kaudellahan tätä tuplaroolia on kokeiltu kahdessa ryhmässä, kokoomuksessa (Leena Kostiainen) ja Vihreissä (Olli-Poika Parviainen). Järjestelyä puoltaa ainakin se, että valtuustoryhmien puheenjohtajat saavat tätä kautta mahdollisuuden keskittyä muusta ansiotyöstä vapaana politiikan tekemiseen. Tämä tuottaa myös linjakkaampaa politiikkaa, vaikka toisaalta on tietysti riski, että valta keskittyy yksille ja samoille henkilöille. Siitä, ettei näin pääse käymään, on huolehdittava valtuustoryhmissä.
Julkisuudessa on esitetty kritiikkiä pormestariehdokkaiden nimien panttaamisesta. Niin kauan kuin laki ei salli suoraa pormestarivaalia, käydään normaalit kuntavaalit ja sen jälkeen valitaan pormestari. Mutta mitä tulevalta pormestarilta edellytetään, kun muodollisia valintakriteereitä ei ole? Lähtökohtaisesti hänen on tietysti nautittava valtuuston enemmistön luottamusta, mutta mitkä voisivat olla sisällöllisesti painavia perusteita uuden pormestarin valinnassa? Vaikka kuntareformi ei Tampereella nousekaan vaalikeskustelun kärjeksi, on keskuskaupungin pormestarin kannalla suuri merkitys, kuinka uudistusta viedään eteenpäin seutukunnassa. Tulevina vuosina Tampereella on suunniteltu toteutettavan suuria investointeja. Toisin kuin populistit antavat ymmärtää, Rantaväylän tunneli on paketissa; sopimus valtion kanssa on tehty, eikä hanketta peruta, pahimmassa tapauksessa hidastetaan vain. Sen sijaan esimerkiksi kaupunkiraitiotie ja Kansi-Keskusareena -hanke tulevat ajankohtaisiksi tulevalla kaudella. Mm. näiden kysymysten suhteen pormestariehdokkailla on varmasti erilaisia näkemyksiä.
Valtuuston puheenjohtajana olen tyytyväinen, että olemme tällä kaudella tehneet monia tärkeitä uudistuksia valtuustotyöhön kokouspäivän muutoksesta puheenvuorojen pituuteen. Valtuuston ja muiden toimielinten kokouspalkkioita emme ole kuitenkaan nostaneet v. 2005 jälkeen, minkä vuoksi Tampereen kaupungin luottamushenkilöiden palkkiot ovat jääneet pahasti jälkeen muista suurista kaupungeista. Vanha hyvä tapa Tampereella on ollut, ettei istuva valtuusto nosta omia palkkioitaan, vaan tekee korotukset uudelle valtuustolle. Luottamustehtäviä ei tehdä rahasta, mutta kohtuullinen korvaus tehtävästä on maksettava, muuten kokouksissa istuu kahdenkerroksen väkeä, kun virkamiehille ja pormestarikunnalle juoksee palkka kokouksista istumisesta.
Huomenillalla on valtuuston ja pormestarin asukasilta Kaukajärvella; kuntalaisiakin kuullaan säännöllisesti, olipa vaalivuosi tai ei.