Puhe Tampereen kaupunginkirjaston 150-vuotisjuhlavastaanotolla

Arvoisat kutsuvieraat,

Tampereen kaupungin puolesta minulla on ilo ja kunnia toivottaa teidät tervetulleiksi tänne Raatihuoneelle juhlimaan 150 -vuotiasta Tampereen kaupunginkirjastoa.

Nostetaan aluksi malja päivänsankarille!

Hyvät kuulijat!

Kirjasto on paitsi julkinen tila, Space, myös käyttäjälleen merkityksellinen paikka, Place, Kirjastossa tilallistuu kolme erilaista sfääriä: koti, työ/opiskelu ja vapaa-aika. On sanottu, että kirjasto on samaan aikaan olohuone ja katedraali: kohtaamisen paikka ja tila ja tilaisuus hiljaisuudelle.

Kiitos kirjastotoimenjohtaja Tuula Haaviston, minulla oli tilaisuus tutustua aiheeseen liittyvään tuoreeseen norjalaistutkimukseen (Audunson et al: 2010: ”How do public libraries function as meeting places?”). Tutkimus vertaa kirjastoa yhtäältä toriin, jolla on mahdollisuus kohdata entuudestaan tuntemattomia ja erilaisia ihmisiä. Julkisena tilana se tarjoaa paikan erilaisille aktiviteeteille myös suljetummissa piireissä ystävien ja kollegoiden kesken. Se on myös metakohtaamispaikka ja virtuaalisen verkoston yksi solmukohta, Toisin sanoen: yhdessä ja samassa tilassa toteutuu yhteisöllisyys eri muodoissaan kevyestä kohtaamisesta vieraiden kesken tiiviiseen kanssakäymiseen tuttujen välillä.

Kirjastonkäytöllä ja sosiaalisella pääomalla on myös todettu olevan selkeä yhteys, vaikka selvää ei olekaan, onko kirjastonkäyttö yhteisöllisyyden syy vai seuraus. Tuon saman tutkimuksen mukaan kirjasto madalsi eri kaupunginosissa kynnystä tasa-arvoiseen osallistumiseen eri sosio-ekonomisissa ryhmissä. Kirjastolla havaittiin olevan tärkeä merkitys myös vähemmän koulutetuille ihmisille ehkä yllättäenkin myös torina, jonne voi tulla ilman sen kummempia tarkoitusperiä ja tavoitteita.

Tutkimus päättelee, että kirjastolla onkin tärkeä tehtävä myös Toiseuden kohtaamisessa ja siltojen rakentamisessa erilaisten monikulttuuristen heimojen välillä jälkimodernissa yhteiskunnassa. Tämä ajatus tulee lähelle Tuula Haaviston visioimaa ”Kulttuurien sorinaa” – konseptia, jossa – Tuulan sanoin – tarjotaan suomalaista kulttuuria maahan muuttaneille ja muita kulttuureja sopivina annospaloina paljasjalkaisille suomalaisille.

Hyvät kuulijat,

Kuten Matti Wacklinin kirjoittamasta historiikista ilmenee Tampereen kaupunginkirjaston edeltäjä lainakirjasto perustettiin Seurahuoneella sivistysseuran, ”lukuyhtiön”, aloitteesta huhtikuussa 1861 ajatuksenaan ”työkansan tiedon ja sivistyksen kartuttaminen”. Kaupunki tuli mukaan kuvioihin vasta parikymmentä vuotta myöhemmin ja pitkään saatiin odottaa kunnollisia tiloja. Ilman tehtailija Emil Aaltosta ne olisivat voineet jäädä rakentamatta. Vähitellen ymmärrettiin myös vapaan valistustyön tukeminen yhteiskunnan tehtäväksi ja kaupungin laajetessa perustettiin myös ensimmäiset sivukirjastot 1920 -luvulla. Tampereen kirjastolaitoksen kannalta keskeinen merkitys on ollut kirjastojohtajilla, jotka ovat olleet aikansa kulttuurivaikuttajia, kuten Juho Kemiläinen 1920-luvulla, Mikko Mäkelä 1940 -luvulta 1970 -luvun alkupuolelle saakka, Tuula Martikainen vuodesta 1986 vuoteen 2006 ja tämän jälkeen nykyinen kirjastotoimenjohtajamme Tuula Haavisto.

Tänään täällä Tampereella kirjastonkäyttöaste on korkea suhteessa valtakunnallisiin keskiarvoihin ja erityisesi suhteessa muihin isoihin kirjastoihin, Kaupunkilaiset käyttävät ahkerasti kirjastopalveluja, tosin kirjoja kysytään yhä vähemmän suhteessa muihin aineistoihin. Lehtilukusalit ovat yhä tärkeämpiä niiden kuntalaisten kannalta, joilla ei ole varaa tilata lehtiä omaan talouteen.

Globalisaatiokehitys vaikuttaa kirjastoon paitsi monikulttuurisuuden lisääntymisenä myös virtualisoitumisena digitaalitekniikan myötä. On ennakoitu, että tulevaisuudessa osa kirjastopalveluista ja vähitellen myös aineistot siirtyvät nettiin ja kokoelmien suhteellinen osuus pienenee. Tällöin myös kirjastotilaa vapautuu yhä enemmän yhteisölliseen käyttöön tapaamis-, tapahtuma- ja oleskelupaikoiksi, eräänlaiseksi kansalaistaloksi. Tilan hyödyntämisen kannalta laajat, aukioloajat ovat tärkeitä: sunnuntaiaukiolon mahdollistaminen onkin yksi ajankohtainen haaste täällä Tampereella. Tästä enemmän Tuula Haaviston puheenvuorossa.

Globaalisaatio virittääkin mahdollisuuden uuteen paikallisuuteen. Tämä haastaa pohtimaan palveluverkkoa ja kirjastotilojen tiheyttä ja palvelujen peittävyyttä täällä Tampereellakin. Kansalaisten tiedon ja kulttuurin tasa-arvoisen saatavuuden turvaaminen on keskeinen haaste tietoyhteiskunnassa. Kirjastojen käyttö Tampereella noudattaa yleistä trendiä: käyttö keskittyy isoimpiin kirjastoihin, joilla on laajimmat aukioloajat ja monipuolisimmat resurssit. Kirjaston koon lisäksi sijainti merkitsee paljon: ne kannattaa sijoittaa liikenteellisesti – ja nimenomaan joukko- ja kevyt liikenteellä – helposti tavoitettaviksi, jolloin niitä käytetään mahdollisimman paljonVuonna 1972 kirjasto sai maakuntakirjaston oikeudet ja se nimettiin Pirkanmaan maakuntakirjastoksi. Sittemmin täällä Pirkanmaalla kirjastojen vapaaehtoista yhteistyötä on jo toteutettu menestyksekkäästi ja alueelle on saatu yhteinen kirjastotietojärjestelmä sekä kokoelmien yhteiskäyttö kuljetusjärjestelmineen. Tämä luo hyvän perustan kirjasto- ja tietopalvelujen entistä tiiviimmälle ja laajemmalle seudulliselle toteuttamiselle.

Kirjastonjohtaja Tapani Kärki varoitti vuonna 1862 niistä haavoista, joita kirjastojen lakkauttamisesta voisi koitua: ”sillä haava suureksi pääsneenä on monta kertaa vaikeampi parata.” Toivon, että tulevaisuudessakin Tampereen kaupunginkirjasto voisi olla tässä kaupungissa ja koko Pirkanmaalla ”kaikkien sielujen apteekki”!

Vielä kerran, tervetuloa!

Tampereen päivän puhe 1.10.2011

Tampereen päivän puhe Raatihuoneella 1.10.2011

Arvoisat kutsuvieraat

Toivotan teidät lämpimästi tervetulleiksi tänne Raatihuoneelle juhlimaan Tampereen päivää. Kohotetaan aluksi malja 232 -vuotiaalle syntymäpäiväsankarille. Tampereen malja!

Kun Ruotsin nuori monarkki Kustaa III perusti Tampereen vuonna 1779 Euroopassa hallitsivat mm. vahvat naiset Maria Teresia ja Katariina ll. Amerikassa käytiin Vapaussotaa ja Ruotsi-Suomessa laista poistettiin noituudesta säädetty kuolemantuomio. Tampereella asui vain 200 asukasta ja kaupunkia johti maaherra.

Paljon on vettä virrannut Tammerkoskessa kun Angela Merkelin, Vladimir Putinin, Tarja Halosen ja pormestari Timo P. Niemisen aikoihin on tultu.

Hyvät naiset ja herrat

Kulunutta vuotta luonnehtii kaupungissamme paitsi yleisen taloustilanteen epävarmuus, myös suuret tulevaisuuden visiot. Suunnitelmat rakentaa Rantaväylän tunneli, katuratikka ja Keskusareena vaikuttavat tässä Euroopan kurimuksessa monien mielestä mahdottomalta utopialta. Mutta näin Tampereella on aina toimittu: meillä ei olisi Finlaysonia, Tampellaa, tätä Raatihuonetta, Tuomiokirkkoa, kahta yliopistoa, Näsinneulaa, Metsoa tai Tampere-taloa ilman rohkeita visioita ja niiden toteuttajia.

Tampereen kaupunginvaltuusto ottaa kantaa Rantaväylän tunnelikaavoihin runsaan viikon kuluttua. Kyseessä on hanke, jossa Näsijärven rannat integroidaan kaupungin keskustan rakenteeseen ja sen myötä saadaan uusi asuinalue, ranta kaupunkilaisten käyttöön ja autot maan alle. Myös kaupunkirakenteesta tällä hetkellä irrallaan oleva Särkänniemen elämyspuisto tulee tunnelin myötä saavutettavammaksi ja lähemmäksi ydinkeskustaa. Valtio on merkittävällä panoksella mukana valtatie 12 rakentamiskustannuksissa.

Välittömästi tunnelikaavojen hyväksymisen jälkeen on aika ryhtyä todenteolla viemään eteenpäin katuraitiotiehanketta.

Suurten investointien ohella on kaupungissa kuitenkin pidettävä huolta kaikista huono-osaisimmistakin. Korkealla tasolla vuodesta 2009 pysytelleet toimeentulotuen asiakasmäärät ovat kääntyneet laskuun, mutta se ei vielä kerro hyvinvoinnin lisääntymisestä tai tuen tarpeen vähentymisestä kuntalaisten keskuudessa. Muutokset palveluverkossa ovat heikentäneet pääsyä palvelujen piiriin, mitä osoittaa tuore tutkimuksemme ”Köyhä byrokratian rattaissa”. Eriarvoistuminen ja samanaikaisesti tapahtuva arvojen kovenemin, mihin emeritus arkkipiispa Vikström viittasi tämän päivän syntymäpäivähaastattelussaan, on vaarallinen kehityssuunta. Kuntalaisten hyvinvointipalvelujen toimivuus tulee olemaan paitsi Tampereen palveluverkon, myös hallituksen kuntauudistuksen yksi kynnyskysymyksistä.

Tampereen seutu on toiseksi suurin kaupunkiseutu Suomessa. Hallituksen kuntareformi on puhuttanut viime viikkoina myös täällä Pirkanmaalla. Yksi tosiasia on, että Tampereen seutukunta muodostaa poikkeuksellisen vahvan työssäkäyntialueen, jonka keskuskunta Tampere on. Pendelöinti Tampereen seudulla on huomattavan korkea verrattuna moniin muihin suuriin kaupunkialueisiin. Tampereella työssäkäyvien osuus työllisistä vaihtelee Tampereen naapurikunnissa 45 prosentista aina runsaaseen 57 prosenttiin.

Seudun kuntien kanssa on sovittu, että arvio seutuyhteistyöstä tullaan toteuttamaan vuoden 2012 kuluessa. On syytä tässäkin toistaa Tampereen tahtotila. Emme ole se iso paha susi, joka hotkii naapurikuntia kuin pieniä porsaita suuhunsa. Emme ole ottaneet kantaa sen paremmin Suur-Tampereen puolesta kuin sitä vastaan, mutta kuuntelemme herkällä korvalla valtiovallan tahtotilaa. Onneksi meillä on entistä paremmat yhteydet valtiovallan suuntaan, kun pirkanmaalaisten kansanedustajan lisäksi meillä on myös oma ministeri ja valtiosihteeri valtakunnan päätöksenteossa.

Hyvät kuulijat,

Tampere ei onneksi ole vain hallintoa.

”Manserock on poikaa”, Se on kiukun patinoimaa, reteetä ja roimaa, räjähtävää voimaa tää rock’n roll, ”

Näin sanaili lauluntekijä Juice Juhani Leskinen, jonka kunniaksi avattiin tänä vuonna Juice -raitti ja tänä syksynä sai ensi-iltansa Taiteilijaelämää -musikaali Palatsi -teatterissa. Kuluvana vuonna merkkivuosia juhlivat mm. Pirkanmaan maakuntakirjasto 150 vuotta, Tampereen Suomalainen Klubi 120 vuotta, Työväen Teatteri 110 vuotta, Mannerheimin Lastensuojeluliiton Tampereen osasto 90 vuotta ja Ahaa -teatteri 40 vuotta. Tänään täällä kutsuvieraiden joukossa on myös televisiosta tuttuja Tampereen yhteiskoulun lukion rock-musikaalillaan voittaneita ”stagelaisia”.

Kulttuuri, yritykset ja kansalaistoiminta eri muodoissaan ovat kaupunkimme menestystekijöitä. Tämä näkyy myös Tampereen päivän palkittujen profiileissa. Juhlimme myös jääkiekon MM-kultaa, vaikka matsissa ei ollut yhtään tamperelaispelaajaa. Se riitti kun Kalervo Kummola oli.

Onnittelemme Tampereen palkinnolla palkittuja ravintoloitsija Saara Sinivuorta ja toimitusjohtaja Kalervo Kummolaa, sekä I luokan kultaisen ansiomitalin saaneita Tampereen Pyrinnön toiminnanjohtaja Jarmo Hakasta, Mannerheimin lastensuojeluliiton Tampereen osaston toiminnanjohtaja Kaija Reiman-Salmista, Katsa Oy:n toimitusjohtaja Timo Sallia, kirjailija Johanna Sinisaloa ja Tampere-Klubin presidenttiä, professori Ernesto Garzón Valdesia.

Arvoisat Tampereen päivän palkitut, Teidän maljanne!

Hyvät kuulijat

Tampereen kaupunki haluaa antaa myös kunniamaininnan Tampereen Aluepelastuslaitoksen ja Tampereen poliisilaitoksen henkilökunnalle erittäin hyvästä toiminnasta vajaa vuosi sitten tapahtuneen Hämeenkatu 10:n tuhopolton yhteydessä.

Toivon että viihdytte Raatihuoneen kristallien alla Tampereen päivänä 2012. Tervetuloa!

Mediapeliä, poliittisia muistoja ja barokkimusiikkia

Media tekee välillä hyviä palveluksia, välillä varsin kehnoja. Köyhyystutkimushankettamme on lykästänyt:, sillä raporttiamme oli viime viikon lopulla klikattu yli 2000 kertaa ja siitä kertovaa artikkelia yli 7000 kertaa! Pääsimme Jari Heinosen kanssa radiohaastatteluun, joka tuli ulos eilen Yle-Tampereessa ja tänään valtakunnan verkossa Ajantasalla ohjelmassa. Ilman mediaa ei tutkimus saisi riittävää julkisuutta.

Mutta joskus media haluaa mennä asioiden edelle ja tehdä räväköitä otsikkoja. Viikko sitten pidetyn Seutufoorumin uutisointi oli hämmentävää. Puhuimme tilaisuudessa johtaja Juha Yli-Rajalan kanssa toisistamme tietämättä varsin samansuuntaisesti Tampereen linjasta: Tampere ei ole iso paha susi, joka aikoisi hotkaista naapurikunnat suureen kitaansa. Mutta seuraavana aamuna Aamulehden otsikointi vetikin maton altamme: Tampere ahmaisee kuitenkin! Tänä aamuna seutuhallitukseen kiirehtiviltä osallistujilta toimittaja oli kyselemässä tulevista kuntaliitoksista. Kokouksessa olikin varsin viileät tunnelmat. Revi nyt siitä hyvää seutuyhteistyötä!

Luin iltani iloksi Pekka ”Pomo” Paavolan muistelmia. Vihreistä ja puolisostani Paulista sen ryhmyrinä Paavola maalailee samaan aikaan kuvaa ylimielisenä besser wisserinä ja oppipoikana. Poliittisissa tarinoissakin sankarimuistelija tarvitsee aina vastapelurinsa ja pelikaverinsa. Kuten Riitta Koskinen jossakin haastattelussa totesikin, taidettiin siinä junailussa tarvita myös hänen ja Välimäen käsikirjoittajataitoja. Edeltäjäni kuvaus valtuuston puheenjohtajaksi nousemisesta ikään kuin henkilökohtaisena palkintona Pauli Välimäelle kertoo sekin ehkä enemmän muistelijasta kuin tosiasioista. Nousin tähän asemaan, koska paikka tuli vihreille ja minä olin vetänyt ryhmäni pormestarivankkureita, enkä ollut käytettävissä apulaispormestariksi. Jään kiinnostuksella odottamaan paitsi ”pitkien poikien” Seppo Rantasen ja Pauli Ruoholahden muistelmia (AL 28.9.), myös Seppo Salmisen ja Anneli Kivistön poliittisia reunamerkintöjä.

Vasta viime sunnuntaina ehdimme Paulin kanssa suppilovahverometsään ja saalis olikin varsin muhkea. Puolisoni on kolmen viikon ajan hiiviskellyt yömyöhään kotiin; ei kuitenkaan mistään joronjäljiltä, vaan remonttihommista. Esikoisemme Tuukan perhe hankki vanhan omakotitalon puolikkaan, siinä riittää vaarille tekemistä. Itsellä ei ole työpäivän ja luottamustehtävien päälle useinkaan voimia muuhun kuin kotitöihin, ja niihinkin vähänlaisesti. Viime sunnuntaina pääsin kuitenkin barokkimusiikin konserttiin Tampere -taloon: Vivaldin, Händelin, Telemannin – ja ehkä kaikista eniten Corellin – konsertot hivelivät musiikkihermojani!

Kuntauudistus Tampereen seudulla

Tampereen kaupunkiseudun valtuutetuille oli järjestetty tänään seutufoorumi, jonne oli saatu puhujaksi myös kuntamisnisteri Henna Virkkunen. Minut oli kutsuttu avaamaan tilaisuus kaupunginvaltuuston puheenjohtajana ja seutuhallituksen jäsenenä.

Sali oli täppösen täynnä seutukunnan päättäjiä. Kehyskunnissa on herännyt huoli ja kapinamielikin kuntaudistuksen johdosta. Voimakkaimmat aplodit saivat uudistusta vastustavat puheenvuorot, mutta koin, että Tampereen kutsu rakentavaan keskusteluun noteerattiin myös naapurikuntien edustajien joukossa.

Seminaarin aineisto on luettavissa osoitteessa http://www.tampereenseutu.fi/seutuyhteistyo/paatoksenteko/seutufoorumi-21-9-2011

Montessori-iltamissa

Viime lauantaina juhlimme Montessoritoiminnan 20 -vuotistaivalta Tampereella. Perheemme kaksi nuorinta lasta kävivät Iso-Heikkilän Montessoripäiväkotia ja sen jälkeen alakoulua Annalassa ja Karosessa.

Perheemme tutustui Montessoripedagogiikkaan ensimmäisen kerran 1980 -luvun alkupuolella teoriassa, kun Pauli kirjoitti kirjaa Vaihtoehtoinen elämäntapa. Luvussa Ihmiseksi kasvamisen yhteisöjä on alaluku Pedagogisia herätysliikkeitä, jossa hän esittelee Steiner-koulun ja Freinet-pedagogiikan ohella myös Montessoripedagogiikkaa Käytännössä Montessorikasvatuksessa minua on puhutellut sen lapsilähtöisyys ja lapsen yksilöllisen kehityksen huomioiminen herkkyyskausien kehyksessä. Olin aina hyvin vaikuttunut siitä, kuinka lastemme kehitystä havainnoitiin, dokumentoitiin vihkoihin ja havaintoja huomioitiin kasvatuksessa. Toinen kiehtova piirre oli arjen askareiden luonteva yhdistäminen laboratoriomaiseen työskentelyyn Montessori-välineillä. Ehkä kuitenkin eniten sykähdytti iltapäivällä eteiseen tullessa se, ettei vastassa ollutkaan korviavihlova hälinä, vaan hiljaisuus. Olen vakuuttunut siitä, että työrauha varmisti stressittömän ympäristön lapsille ja keskittymiskyvyn kehittymisen. Arvokasta oli myös se, että lapset saattoivat siirtyä päiväkodista suoraan tuttuun koululuokkaan. Tietysti oma lukunsa ovat leirikoulumatkat Italiaan ja niihin liittyvät muistot. Luulenpa, että meidänkin perheen rakkaus Italiaan syntyi niillä matkoilla.

Italialainen Maria Montessori (s.1870) oli ennakkoluuloton nainen, jonka haaveammattina oli tulla insinööriksi, mutta joka päätyi opiskelemaan lääketiedettä, toista tuon ajan miehistä alaa. Hän suuntautui kurssinsa ainoana naisena kehityksessään viivästyneiden lasten hoitoon ja kasvatukseen. Sensaatio oli se, että toivottomina pidetyt tapaukset oppivat hänen opastuksellaan lukemaan ja kirjoittamaan. Myöhemmin Montessori havaitsi kehittämänsä menetelmän ja välineiden helpottavan kaikkien lasten oppimista.

Meillä ei olisi Tampereella montessoripäiväkoteja, kouluja ja gaalailtaa ilman omia maria montessorejamme: Hanna Hjeltiä, Eeva Närhiä, Leena Kostiaista, Kirsi Nummista ja muita. Kätilönä ja kummitätinä hääräsi syntyvaiheessa Seija Pettrsson kaupungin sosiaali- ja terveystoimessa, sillä uuttahan oli se, että Montessoripäiväkoti aloitti Tampereella kunnallisena päiväkotina. Iso-Heikkilän päiväkoti perustettiin ensimmäisenä vuonna 1991, sittemmin Hikivuoren koululla aloittivat montessoriluokat vuonna 1994. Näiden jälkeen montessori on tullut Jussinkylän ja Orimuksen päiväkoteihin sekä Johanneksen kouluun.

Nyt Länsi-Tampereelle kaavaillaan kunnallista Montessori-päiväkotia. Hanke on mukana pormestari Niemisen pormestariohjelmassa, jonka mukaan kaupungin läntiseen osaan tulisi myöhemmin myös Montessorikoulu. Montessoriväellä on pullat muutenkin hyvin uunissa, sillä lasten ja nuorten palvelujen toimialan apulaispormestarina istuu Karosen koulun entinen Montessoriopettaja ja rehtori Leena Kostiainen.

Tämä aika tarvitsee Montessoripedagogiikkaa vaihtoehtona yksiniittisille koulutusputkille, joissa helposti unohdetaan oppijan yksilölliset piirteet ja kehitysedellytykset. Täyteen mittaansa kasvaminen, lahjojensa ja itsensä löytäminen ei ole vain huippulahjakkaiden etuoikeus, vaan , kuten jo Maria Montessorin aikana, jokaisen ihmisen perusoikeus. Kasvaakseen persoonaksi ihminen tarvitsee yhteisöä, jossa voidaan kohdata erilaisuus rikkautena ja haasteena. Montessoriryhmät ja -luokat ovat olleet tätä kaikkea meidän lapsillemme ja heidän kauttaan meille vanhemmillekin.