Kädessäni on paperi, jossa kaupunginvaltuutettuja pyydetään marraskuun loppuun mennessä ilmoittamaan, mikäli he aikovat jättää paikkansa valtuustossa tämän vuoden lopussa. Vaalithan ovat poikkeuksellisesti vasta keväällä ja sitä myöten optio valtuustopaikkaan siihen asti. Kuntalaisten mandaatti valtuustopaikkaan on vuoden loppuun, sanokoon uusi kuntalaki mitä tahansa. Olen myös oman luottamushenkilöurani mitoittanut vuoden loppua ajatellen, kun en enää ole lähdössä ehdolle vaaleihin. Silti huomaan harkitsevani. Kun vuonna 1999 nousin varapaikalta valtuustoon ja seuraavissa vaaleissa sain yli 900 ääntä, oli urani nousukiidossa. Pian istuin kaupunginhallituksessa, pormestariehdokkaanakin, neljä vuotta kaupunginvaltuuston puheenjohtajana ja vielä sen jälkeen kaupunginhallituksen 2.varapuheenjohtajana. Viimeiset kaksi vuotta olen lasketellut hallitusti poliittista uraani rivivaltuutettuna. PSHP:n hallituksen jätin puolitoista vuotta sitten, kun työtilanteeni kävi kestämättömäksi jäädessäni yksin vastaamaan valtakunnallisen sosiaalityön erikoisalakoulutuksen läpiviemisestä.
Ajattelin, että raskaan tuplaroolin sijasta keskittyisin pelkästään työuraani ja jatkaisin erikoisalaprofessuurissa eläkeikään asti. Yllättäen jouduin kuitenkin ajamaan erikoisalakoulutuksen alas, eikä työyhteisöni näytä taipuvan määräaikaisen professuurin jatkamiseen, vaan esittää minulle lähtöruutuun eli yliopistolehtoraatiin palaamista. Tällä työkokemuksella tätä en voi ymmärtää.
Mietin, onko kysymys ikään, sukupuoleen, tutkimukselliseen suuntautumiseen vaiko peräti poliittiseen taustaan liittyvästä syrjinnästä. Vai kaikesta tästä? En ole koskaan ajatellut tai pitänyt oikeana sitä, että pelkästään poliittisella kokemuksella pääsisi uralla eteenpäin, mutta ei poliittisen uran pitäisi myöskään olla este työuralla. Vaikuttaa siltä, että kunnallispoliittinen kokemukseni on ollut pelkkä haitta ja rasite työurallani. Itse olen pyrkinyt toimimaan työyhteisössäni politikoimatta ja kollegoita kunnioittaen riippumatta heidän poliittisista mieltymyksistään. Tampereen kaupungin keskeisenä päättäjänä minulla on ilmeisesti ollut vääränlaiset verkostot. Yliopiston kolmas tehtävä – vaikuttaminen yhteiskunnassa – näyttää olevan kuollut kirjain aikana, jolloin sitä entistä enemmän tarvittaisiin.
Harkitsen vielä, jätänkö paikkani valtuustossa nyt vai jatkanko kevään vaaleihin asti.