Tampereen kaupunginvaltuuston viimeinen kokous oli omalla kohdallani eilen. Vuonna 1999 alkanut ja neljä kokonaista kautta kestänyt ura on ohi. Olisin toivonut seesteistä päätöstä tälle kaudelle, mutta ”vanhojen rouvien” piti puuttua vielä yhteen pitkäaikaiseen epäkohtaan.
Valtuustouraansa päättävä kollega Tarja Jokinen (sd.) teki eilisessä kokouksessa valtuustokyselyn, jossa hän peräänkuulutti jääviyspykälää konsernisääntöön, niin ettei kaupungin tytäryhteisön johtoon kuuluva henkilö voisi kuulua kaupunginhallitukseen tai sen konsernijaostoon. Jokinen kysyi aivan perustellusti, kuinka voi valvoa itseään, jos istuu kahdella tuolilla samaan aikaan? Myöhemmin, varsinaisessa valtuuston kokouksessa Jokinen teki asiaa koskevan muutosesityksen, jota lämpimästi kannatin.
Jokisen kyselyyn oli saatu vastaukset liiketoiminta- ja rahoitusjohtaja Vuojolaiselta ja pormestari Ikoselta. Vuojolainen oli näkemyksissään hyvin samoilla linjoilla kuin Jokinen. Pormestari päätyi vastauksessaan tukemaan kaupunginhallituksen pohjaesitystä ja arvioi yhtiön johtoon kuuluvan henkilön jääväyksen riittävän niissä tilanteissa, joissa tämän edustaman yhtiön asia on esillä. Olimme Jokisen ja valtuutettu Sirkka-Liisa Virtasen (vas.) kanssa eri mieltä, sillä konsernijaostossa syntyy myös yleisjäävyystilanteita. Mielestäni jääviyslausekkeen hyväksyminen ei olisi tarkoittanut kuntalakia tiukempaa menettelyä, vaan sellaista tulkintaa, jota mm. oikeusoppineet Prättälä ja Harjula edustavat.
Kyselytunnilla ei saatu vastausta siihen, onko esteellisyysasia ollut esillä liiketoimintajaostossa. Varsinaisessa kokouksessa konsernijohtaja Yli-Rajala vastasi tiedusteluuni toteamalla, että virkamiesten esitys jääviyslausekkeesta oli poistettu liiketoimintajaoston puheenjohtajiston, eli siis Kummolan (kok.) ja Aleksovskin (sd.) toimesta.
Olisin toivonut, että jääviyspykälä olisi hyväksytty uuden kuntalain hengessä. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan Tarja Jokisen esitys hävisi selvin luvuin 44-16, tyhjää äänesti 7. Kokoomuksen ryhmä asettui yllättäen vastustamaan esitystä, vaikka se on vihreiden ja vasemmistoliiton kanssa noudattanut käytännössä jääviyspykälää ”herrasmiessopimuksena”.
Koalitioneuvottelujen samanaikaisuus valtuustokäsittelyn kanssa sai salin varovaiseksi: äänestyksestä pelättiin muodostuvan koalitiokysymys.
Tampereen kaupunginvaltuusto päätti siis eilen, ettei jääviyslauseketta tarvitse tässä vaiheessa kirjata konsernisääntöön. Edelleen on siis mahdollista toimia niin luottamushenkilönä kuin toimihenkilönäkin sekä tytäryhtiön johdossa että niiden toimintaa valvovassa konsernijaostossa (nykyinen liiketoimintajaosto). Tämä ei ole kaupungin edun mukaista. Sitä ei myöskään ole tilanne, jossa yhdellä luottamushenkilöllä on useita yhtiöpaikkoja. Oma henkilökohtainen etu ei saisi koskaan mennä yhteisen edun edelle. Eilen tämä mahdollisuus olisi voitu torpata, mutta tahtoa siihen ei tältä valtuustolta riittänyt. Käytävillä huhuttiin, että pienet ryhmät oli ostettu pohjaesityksen taakse luottamuspaikkoja lupaamalla, tämä jää nähtäväksi.
Paljon kokemusta poistuu Tampereen kaupunginvaltuustossa. Toivon uudelle valtuustolle rohkeutta tarttua vaikeisiinkin kysymyksiin
Olkoon tämä toiseksi viimeinen blogini Tampereen kaupunginvaltuutettuna. Ennen toukokuun loppua palaan vielä kertomaan kuulumisia työrintamalla, sitähän olen lupaillut jo pitkin kevättä.