Työasioista ei ole tapana avautua lähemmin julkisuudessa, mutta kun olen sivunnut työurani vaiheita blogeissani, niin lupasin jo ennen kesää päättää blogisarjani työkuulumisiin.
Aloitin työurani Tampereen yliopistossa projektitutkijana lähes kolmekymmentä vuotta sitten. Viimeiset kahdeksan vuotta olen toiminut sosiaalityön määräaikaisena professorina. Tutkintoperustaisen erikoistumiskoulutuksen päätyttyä viime vuodenvaihteessa olin toivonut, että professuuriin kelpoisena olisin voinut jatkaa tällä paikalla työurani loppuun. Näin ei tapahtunut ja elin kevään eräänlaisessa välitilassa odottaen oman paikan ja profiilin löytymistä. Kesäkuun alussa sain yllättäen tiedon parin vuoden professorin tehtävän avautumisesta Porin yliopistokeskuksessa, hain ja tulin valituksi. Jälkiviisaasti voisi todeta, että olisin ehtinyt saada Porissa enemmän aikaan, jos olisin tullut valituksi sinne jo kaksi vuotta sitten, eikä tehtävä olisi jäänyt heti kättelyssä määräaikaisten hoidettavaksi.
Määräaikaisen asema on toki lähtökohtaisesti heikompi kuin pysyvästi tehtävään valitun, mutta eipä tuo ole aikaisemminkaan hidastanut sitoutumista uusiin ja vastuullisiin tehtäviin. Olen kiitollinen tästä mahdollisuudesta ja teen parhaani palvellessani Tampereen yliopistoa Porissakin. Nähtäväksi jää, onko hallintokokemukselleni ja verkostoilleni vielä käyttöä Tampereella.
Toivoisin, että akateemisissa yhteisöissä arvostettaisiin pitkää työkokemusta ja toteutettaisiin reilua henkilöstöpolitiikkaa. Olen huolestunut rekrytoinneissa erityisesti naisiin kohdistuvasta ikäsyrjinnästä ja painopisteajattelun sivutuotteena syntyneistä siiloista, jotka väistämättä sulkevat ulkopuolelleen osan työyhteisöjen jäsenistä. Ne sopivat myös huonosti nykyaikaan, missä korostuu monialainen osaaminen ja verkostomainen toiminta.
Kesäkuussa päättyi urani kunnallispolitiikassa. Aloitin sen 1990-luvun alussa sosiaali-ja terveyslautakunnan jäsenenä ja päätin sen sosiaalineuvoksena. Nämä vuodet ovat olleet syventävät opinnot yhteiskuntapolitiikkaan ja kunnalliseen sosiaalipolitiikkaan ja myös sukellus paikallisiin verkostoihin.
Kunnallispoliittiset kirjaukseni päättyvät tähän. Toivon uusille päättäjille voimia perehtyä huolellisesti asioihin, ottaa suoraselkäisesti kantaa epäkohtiin ja rohkeutta seistä tehtyjen päätösten takana.