Loppiaisena hyökättiin Yhdysvaltain kongressitaloon Washingtonissa. Lehtitietojen mukaan varapresidentti Mike Pence saatiin pois istuntosalista noin minuutti ennen kuin väkivalloin murtautuneet mellakoitsijat tunkeutuivat sinne. Valtaajien tarkoituksena väitetään olleen ”vangita ja murhata Yhdysvaltain hallinnon viranomaisia” (HS 16.1.-21). Mellakkaan osallistujien tähtäimessä oli kylteistä päätellen myös kongressin puhemies Nancy Pelosi.
Kuluneella viikolla ex-pääministeri Juha Sipilään käytiin käsiksi eduskuntatalon läheisyydessä Helsingissä. Monet kansanedustajat ovat tuominneet teon. Näitä kahta tapahtumaa yhdistää hyökkäys demokratiaa ja demokraattisesti valittua instituutiota vastaan, mikä on tuomittavaa.
Näin kuntavaalikeväänä moni ehkä miettii, miten tämä näkyy vaalitoreilla ja ehdokastilaisuuksissa, mikäli niitä voidaan järjestää koronatilanteen vuoksi.
En ollut koskaan ajatellut, että joutuisin kuntapoliitikkona väkivallan kohteeksi. Olin ehtinyt olla puoli vuotta Tampereen kaupunginvaltuuston puheenjohtaja, kun kotiovellemme ilmaantui yhtenä heinäkuisena iltana kookas mies, joka uhkasi tehdä ruumiita, ellei hänen asioitaan hoideta. Olin tavannut miehen edellisenä syksynä vaalitorilla ja tiesin hänen henkilöllisyytensä. Keskustelu sujui rauhallisesti, lupasin viedä hänen asiaansa eteenpäin. Ilmoitin asiasta seuraavana aamuna poliisille, koska vieras sanoi tietävänsä kaikkien valtuutettujen koti- ja mökkiosoitteet. Seuraavana iltana mies palasi myöhään ovellemme, kun olimme jo menossa nukkumaan. Kun sanoimme, ettemme ota vieraita vastaan, hän jäi ajelemaan pyörällä paikoitusalueelle, tutki auton rekisterikilpiä ja postilaatikkoa. Valvoimme puoleen yöhön ja tarkkailimme pihaa. Aamulla huomasimme, että pihassa olleen automme ja serkkuni auton renkaat oli puhkottu. Ilmoitimme asiasta poliisille. Olen tästä kirjoittanut aiemmin blogissani ”Häirikkö kotiovella” (31.7.2009).
Asia järkytti ja pelkäsin lähteä työmatkalle. Sain tietää, että sama henkilö oli käynyt vaatimuksineen myös kaupungin virastotalolla. Vartiointia lisättiin valtuuston yleisölehterillä, mutta jännitin seuraavassa kokouksessa, miten toimisin varoittaakseni selin lehteriin istuvia valtuutettuja, jos lehterillä alkaisi tapahtua jotakin. Onneksi mitään sellaista ei tapahtunut. Poliisi tarttui viimein asiaan, kun pormestarikin sitä vaati. Paljon myöhemmin saatiin vihdoin päätös lähestymiskiellosta – ja sittemmin tieto, että tämä henkilö oli kuollut. Vakuutusyhtiö ei korvannut euroakaan satojen eurojen rengasrikoista, kun näyttöä vahingonteosta ei ollut.
Tämä tapaus on palannut viime päivinä mieleeni. Vihapuheesta on lyhyt matka vihatekoihin. Vaalit lähestyvät, ehdokkaiden on voitava kampanjoida rauhassa, valtuutettujen on voitava tehdä työtään turvassa niin vihapuheelta kuin väkivallan uhalta. Kuulin, että vastaavaa oli tapahtunut aikaisemminkin eräiden kaupunginvaltuutettujen kohdalla, mutta asia oli pidetty salassa.
Mielestäni tällaisista kokemuksista on puhuttava avoimesti. Pelolle ei pidä antaa valtaa. Kuten Yhdysvaltain tuleva presidentti Joe Biden on todennut: demokratia on pyhä asia. Demokratiaa on puolustettava kaikilla tasoilla, myös Tampereen vaalitorilla!