Sain joulukuussa Suomen Tietokirjailijoiden apurahan ”Koti lähiössä” -kirjan kirjoittamista varten. Palaan siis väitöskirjani ”Sokeripala metsän keskellä. Lähiö sanomalehden konstruktiona” aihepiiriin, väitöksestä tulee nyt helmikuussa kuluneeksi 24 vuotta!
Julkisessa keskustelussa lähiöt ovat usein leimautuneet huonoiksi asuinalueiksi, viime vuosina tähän keskusteluun ovat antaneet lisämausteensa jengien välienselvittelyt Ruotsin lähiöissä. Luin äskettäin ruotsalaisen toimittaja Diamant Salihun kirjan ”Tills alla dör” (Kunnes kaikki kuolevat) (2021/2022), jossa kuvataan Ruotsin lähiöiden ongelmia pääasiassa Tukholman maahanmuuttajavaltaisissa lähiöissä Rinkebyssä, Husbyssä ja Tenstassa. Päällimmäisenä kirjasta jäi mieleen havainto, että esimerkiksi Rinkebyssä väkivaltaisuuksia edelsi monien palvelujen ja paikallishallinnon katoaminen alueelta: työnvälitys, posti ja pankki sulkivat ovensa. Samalla lapsille ja nuorille suunnatuista palveluista katosi budjetissa kolmannes. Kirjan kirjoittanut toimittaja toteaa: ”Kun yhteiskunta poistui alueelta, kenttä jäi avoimeksi muille voimille. Vaarana oli rinnakkaisyhteiskunnan syntyminen”.
Tampereen Hervanta leimautui aikoinaan niin, etteivät sen asukkaat kehdanneet aina kertoa kotisosoitettaan. Hyvät palvelut ja liikenneyhteydet ovat kuitenkin tehneet tehtävänsä, Hervanta on nykyään kaupungin monikulttuurisin asuinalue, josta pääsee ratikalla keskustaan.
Perheemme on asunut Kaukajärven lähiössä 1980-luvun loppupuolelta lähtien, aluksi kerrostalossa, viimeiset 25 vuotta omakotitalossa metsän reunassa. Monien muiden lähiöasukkaiden tapaan arvostan lähiluontoa, hyviä palveluja ja tuttua naapurustoa. Kun tänäänkin kävelin kotiin kerrostalovaltaisen alueen läpi, en voinut kuin ihastella sitä, etteivät alueen vuokratalot erotu ainakaan negatiivisesti ympäristöstään. Se on mielestäni tulosta asumismuotoja sekoittavasta asuntopolitiikasta. Asuinalueiden eriytyminen on vakava yhteiskunnallinen ongelma, sitä on syytä vastustaa ja ongelmiin puuttua ajoissa.
Iloitsen mahdollisuudesta keskittyä lukemiseen ja kirjoittamiseen. Olen kiinnostuksella lukenut uusimpia lähiötutkimuksia, esimerkiksi Lotta Junnilaisen väitöskirja (2019) ”Lähiökylä” on hieno tutkimus vuokratalolähiön asukkaiden kokemasta yhteisöllisyydestä ja eriarvoisuudesta. En aio kuitenkaan harrastaa vain nojatuolimatkailua ja ihastella ikkunasta talvimaisemaa, vaan jalkaudun välillä kentälle tutustumaan lähiöihin niin Tampereella kuin muissakin suurissa kaupungeissa.