Toisen valtuustonkokouksen lisälistalla oli pormestariohjelma ja varsinaisella mm. apulaispormestareiden valinta. Pormestariohjelma otettiin heti kärkeen ja se haukkasikin suuren osan kokousajasta.
Ensimmäisen kokouksen tiimoilta demareiden Antti Jehkonen oli kysellyt puheenjohtajan nuijan paukuttamisesta pormestarin vaalin yhteydessä, ikään kuin nuijan kopautukset ratkaisisivat asian. Kokouksen nuotitus oli sihteerien toimesta niin tarkkaa, ettei juuri valittu puheenjohtaja päässyt sotkemaan tärkeää valintaa. Juuri ennen toisen kokouksen alkua huomasin, ettei nuotitusta ollutkaan apulaispormestarin valintaan, ja jouduin säveltämään valintakohdat pormestarivaalin pohjalta.
Keskustelu pormestariohjelmasta oli yllättävän asiallista ja rakentavaa; ehkäpä se ennakoi uuden ajan alkua tamperelaisessa kunnallispolitiikassa.
Paineita puheenjohtajuuteen asettaa jo sen tiedostaminen, että salissa istuu kokeneita puheenjohtajia. Yksi heistä on RKP:n Peter Löfberg, joka kantaa vakiovarustuksenaan puheenjohtajan nuijaa salkussaan.
Puheenjohtajuus on hyvin ruumiillinen kokemus: pitkän kokouksen jälkeen olo oli väsähtänyt, ja jatkoin nuijan paukutusta vielä unessakin läpi yön.
Perjantaina osallistuimme Paulin kanssa Ylöjärven 140-vuotisjuhlallisuuksiin upealla kaupungintalolla, jonka arkkitehtuuri tuo byrokratian katutasolle: kuntalaiset voivat hoitaa virastoasioita aivan valtuustosalin tuntumassa.
Ylöjärven keikan ansiosta meni kuitenkin sivu suun tapaaminen Pentti Linkolan kanssa. Kotiin palatessa hangessa odotti kalakassi: haukea, siikaa, madetta…Naapurin Jouko oli osannut laittaa kalat luonnonkylmiöön hetkeksi. Kovista puheistaan tunnettu Linkola on kasvokkaisissa kohtaamisissa mitä hurmaavin herrasmies, vähän ujonoloinenkin.