Parin viime viikkoa on huvennut työkiireisiin ja kokouksiin, ettei ole ehtinyt edes kommentoimaan kaupungin kuulumisia. Tampereen talousnäkymät ja säästökeinot ovat lähes päivittäinen puheenaihe. Otsikot säästökuurien kohdentumisesta koululaisten aterioihin tai pienten lasten koululuokkien sijoitteluun saavat kaupunkilaiset varpailleen, ennen kuin mikään luottamuselin ehtii ottaa asiaan edes kantaa. Tampereen Aterian johtokunta palautti ateriamaksut uudelleen valmisteluun – kenties korotukset kohdennetaankin subventoituun henkilöstöruokailuun? Ja eilen lautakunta (lanula) päätti – Vihreiden Vesa Eskolan esityksestä – säilyttää pienten lasten luokat Järvensivulla ja Hallilassa. Jännitys ei kuitenkaan pääty vielä tähän, sillä Palveluverkkosuunnitelma on ensi maanantain suunnittelujaoston esityslistalla. Sujan listatekstin perusteella herää epäilys, onko tilaajajohtaja Eskonen mahtanut muistaa sujassa viime syksynä tekemiämme linjauksia -. pienten lasten koulujen säilyttämisestä, Koukkuniemen Jukola-rakennuksen säilyttämisestä ja Messukylän lukiosta – vai yrittääkö hän jääräpäisesti viedä vanhaa esitystään läpi jaostossa. Sekin on outoa, että asia tuodaan sujaan ennen kuin valtuustossa on otettu kantaa Seutuhallituksen rakennemallityöhön, jossa palvelurakenne on yksi osa-alue.
Yksi viikon hyvistä uutisista tuli valtiovallan taholta esityksessä nostaa 10 %:lla kuntien osuutta yhteisöverosta. Tampereella tämä merkinnee n. 20 miljoonan euron pottia kassaan. Saapa nähdä, suostuuko johtaja Yli-Rajala tinkimään yhtään 30 miljoonan euron säästötavoitteesta tämän vuoksi? Yksi vaihtoehto menojen juustohöyläämiselle toimialoilta on työntekijäjärjestöjen vastaantulo yleiskorotuksia lykkäämällä ja lomarahoja leikkaamalla. Tässä koetellaan solidaarisuuden rajoja. Toki voisi kysyä, miksi Tampere ei Helsingin tapaan kaiva lainkaan sukanvartaan, vaan pistää kaupungin matokuurille, vaan kaiketi se sukanvarsi on meillä niin paljon lyhyempi.
Valtuusto kävi keskiviikkona mielenkiintoisen keskustelun alaikäisten turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksen perustamisesta Tampereelle. Perussuomalaisten pöytäämisyritys sai taakseen vain neljä ääntä. Keskustelu pysyi onneksi asiallisena, ja erityisesti asiaa puoltavissa puheenvuoroissa tuotiin esille asiantuntevia argumentteja eri puolilta salia.
Valtuuston puheenjohtajisto on tehnyt valtuustoryhmille aloitteita valtuustotyöskentelyn kehittämiseksi. Esitämme muutoksia kokouspalkkioiden kiristämiseksi, repliikkipuheenvuorojen lyhentämiseksi ja tiedonanto- ja lähetekeskustelujen kehittämiseksi. Kaksi tällaista on jo kevään aikana järjestettykin, toinen oli viime keskiviikkona Sähkölaitoksen tilanteesta. Ehkä hieman yllättäenkin, keskustelussa ei noussut enää juurikaan esille kriittisiä puheenvuoroja laskutussotkusta.
Valtuuston pitäisi päästä keskustelemaan tuoreeltaan ajankohtaisista kysymyksistä, mutta käytännössä harva kokoustiheys takaa sen, että asiat on moneen kertaan jauhettu muualla, ennen kuin ne ehtivät valtuuston esityslistalle. Jatkossa on tärkeää, että valtuusto saa riittävän aikaisessa vaiheessa keskustella valmisteilla olevista isoista ratkaisuista, kuten esimerkiksi suurista kaavoitushankkeista, investoinneista tai talousnäkymistä. Ei riitä, että luottamushenkilöt vaikuttavat lautakunnissa, heidän on saatava käydä myös laajempaa yleispoliittista keskustelua suuressa salissa. Valtuustoaloitteista usein käytävä laaja keskustelu kertonee siitä, ettei tällaista tilaa keskustelulle juuri nykyisellään ole.