Tänään oli viimeinen kokous ennen kesälomaa: kokoustimme seutuhallituksen kanssa Orivedellä. Valtuuston kevätkauden päätös kaksi viikkoa sitten oli varsinainen superkokous: istuimme kaiken kaikkiaan kymmenisen tuntia puhumassa tilinpäätöksestä, strategiasta ja muista ajankohtaisista asioista.
Ensimmäisenä väliarviona uudelle valtuustolle voisi antaa kouluarvosanan 8. Valtuusto on oppinut kevään aikana jo talon tavoille, vaikka vieläkin salissa esiintyy ajoittain rauhattomuutta. Puheenvuorot ovat -harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta – asiallisia. Totesin jo alkuvuodesta valtuustoryhmien puheenjohtajille, että heidän on pidettävä joukkonsa järjestyksessä, muutoin puutun heidän toimintaansa. Se on tepsinyt. Olen ollut näkevinäni myös yhteistyöhakuisuuden lisääntymistä opposition ja valta-akselin välillä, vaikka ylilyöntejä ja turhaa vastakkainasettelua edelleenkin esiintyy joidenkin valtuutettujen puheenvuoroissa.
Itselleni kevätkausi on ollut suuri haaste. Puheenjohtajan työ ei ole pelkkää istumista, vaikka yksi valtuutettu taannoin niin väittikin, vaan se vaatii valppautta, tarkkuutta ja kirjaimellisesti johtamista. Itselleni on ollut suuri haaste jo pelkän kokoustekniikan hallitseminen, eihän meillä pienten ryhmien edustajilla ole ollut aikaisemmin mahdollisuutta harjoitella puheenjohtajuuksia pienemmillä luottamuspaikoilla. Olen pitäytynyt koko kevään tiukasti puheenjohtajan roolissani, mutta syksyllä on aika pitää puheita myös omasta pulpetista. Puhuttavaa kyllä riittää: Koukkuniemi on taas tapetilla, lastensuojelumenot ovat huimassa kasvussa, Hämeenkadulta puuttuu pyörätie…
Ihmisten käsitykset puheenjohtajan työstä ovat kovin erilaisia: siinä missä joku luulee sen olevan pelkkää katteetonta vuosipalkkion nauttimista, kyselevät toiset, onko se päätyöni. Kyseessä on luottamustoimi, joka vie kohtuullisen paljon aikaa myös kokousten ulkopuolella, sillä valtuuston puheenjohtaja istuu asemansa perusteella muissakin toimielimissä, kuten viikoittain kaupunginhallituksessa ja n. kerran kuukaudessa kokoontuvassa tarkastustoimikunnassa. Tämän päälle tulevat erilaiset edustustehtävät, tavallisesti viikonloppuina. Virkatöiden päälle teen siis suhteellisen monta tuntia viikottain puheenjohtajuuteen liittyviä tehtäviä. Myöskään kuukauden kokoustauko kesällä ei ole vailla edustuskeikkoja: avaan mm. taidenäyttelyn heinäkuun ensimmäisenä perjantaina ja vastaan kuun lopulla pormestarin kanssa Raatihuoneella Euroopan Nuorten Olympiafestivaalien vastaanotosta. Elokuussa onkin edessä jo uudet haasteet niin kokousten kuin edustamisenkin suhteen; ruotsin kielen verryttely alkaa lomalla dekkareiden lukemisella.
Parin päivän päästä alkaa myös kesäloma töistä. Loma merkitsee aikaa itselle, perheelle ja sukulaisille. Heinäkuun alussa suuntaamme Seinäjoelle, emme kuitenkaan Tangomarkkinoille, vaan ”Körttijuhlille”. Kukapa tietää, vaikka tässä innostuisi myös blogipäiväkirjaa kirjoittamaan, kevätkausi vei kyllä kaikki mehut luovuudelta ja muistiin kirjaamiselta.