Takana on kiireinen parin viikon putki. Koetan välttää päiväaikaan sijoittuvia tilaisuuksia, mutta tein poikkeuksen Vammaispoliittisen seminaarin kohdalla 22.9., jossa kävin pitämässä avauspuheenvuoron. Se olikin suhteellisen helppo tehtävä, kun pääpointit löytyivät taannoisesta pormestariohjelmastani. Ja tietysti kävin Seutuhallituksen kokouksessa viime keskiviikkoaamuna, kun listalla oli Rakennemallityö: oli ihan pakko päästä vääntämään esimerkiksi ilmastostrategian uittamisesta suunnitelman sisälle.
Tampereen ystävyyskaupunkien delegaatiot saapuivat kaupunkiin jo keskiviikkoiltana. Pormestarin tarjoamilla illallisilla oli hyvä tilaisuus solmia ensimmäiset kontaktit ulkomaisiin vieraisiin, sillä itselleni oli entuudestaan tuttuja vain Färsaarten Klaksvikin edustajat ja chemnitziläinen Andreas. Illallispöydässä minulla oli tilaisuus keskustella Kopavogurin pormestarin ja Odensen apulaispormestarin kanssa, samoin kuin Mwanzan pormestarin kanssa. Ihailen pormestarimme Timo P. Niemisen isännöintiä: hän tunsi pitkän luottamushenkilökokemuksensa ansiosta kaikkien ystävyyskaupunkien edustajat ja kävi koko vierailun ajan aktiivista vuoropuhelua heidän kanssaan.
Torstaipäivän aloitti kaupunginhallituksen juhlakokous Raatihuoneella, minkä jälkeen oli vuorossa juhlava Tampereen päivän palkintojen ja mitalien jakotilaisuus kahvituksineen. Steniuksen Marjatta johdatti ystävyyskaupunkivieraat Finlaysonin Pikku-Palatsille lounaalle, josta minä kiirehdin pitämään seminaariesitystäni Talentian seminaariin. Pikainen vaatteidenvaihto kotona ja sitten tervehdyksiä vastaanottamaan Raatihuoneelle ja juhlavastaanotolle.
Tuntuihan se hurjan juhlavalta asetella Paulin kassa täpötäyteen Juhlasaliin Tampereen fanfaarin soidessa. Tällä kertaa vieraita ei kätelty yhtäältä suuren vierasmäärän (n.500) ja toisaalta influenssan tartuntapelossa laaditun kättelykiellon vuoksi.
Itsestään selvästi puheenvuoroni oli historiapainotteinen tällaisena suurena juhlapäivänä. Tamperelaisen pakinoitsija Iisakki toteaakin minun käyneen puhettani varten läpi ”Tampereen historian lyhyen oppimäärän”. Iisakki on oikeassa. Tampereen yliopiston Historiatieteen laitoksen mainio ”Koskesta voimaa” -sivusto (http://www.historia.tampere.fi/etusivu.htm) oli aivan korvaamaton resurssi puheen valmisteluissa. Juhlaillan kuluessa monet kävivät kiittelemässä puhetta, josta erityisesti naiset olivat löytäneet uutta näkökulmaa paikallishistorian tulkintaan. Sydämellisimmät kiitokset sain kuitenkin emeritusprofessori ja ex-valtuustokollega Olavi Borgilta, joka luonnehti puhettani humanistin puheenvuoroksi. Se oli hieno tunnustus.
Olihan puheessa toki tulevaisuuden visioitakin, toki vain parissa lauseessa. Visioni eivät ole ristiriidattomia keskustelunavauksia, joten juhlapäivänä en halunnut luoda vastakkainasettelua, vaan positiivista mieltä. Esittämäni ajatus kävelykeskustasta oli tuonut professori Anneli Anttosen mieleen Elin Danielson-Gamborgin Tampere-kuvan Raatihuoneen Hatanpää -huoneessa. Maalauksessa Tammerkosken sillalla on vain jalankulkijoita ja hevosia. Totesin Annelille, että visioni on kuitenkin tulevaisuuteen eikä nostalgiseen menneisyyteen, joten en usko hevoskärryjen paluuseen.
Tänä viikonloppuna olen nauttinut lukemisesta. Pino tekstejä sosiaalityön uranuurtaja Jane Addamsista on tullut läpikäytyä uutta artikkelia varten. Lukaisin loppuun myös Mma Ramotswen uusimpia etsivän tutkimuksia kuvanneen ”Oivallinen aviomies”-kirjan.
Minullakin on oivallinen aviomies: vietämme tänä iltana 29. hääpäiväämme lastemme kanssa.