Talousarviokokous on valtuuston raskain päivä ainakin tunneissa mitattuna. Joskus on istuttu yli puolenyönkin, mutta eilen asiat saatiin nuijuttua pöytään heti 18.30 jälkeen. Valtuustosopimuksen hieromisen aikana oli purettu jo pahimmat paineet, eikä edes skp:n Jari Heinosella riittänyt paukkuja kuin lounasaikaan asti, jolloin hän poistui kokouksesta.
Valtuustosopimuksessa mukana olevien ryhmien puheenjohtajien puheista saattoi kuitenkin löytää painotuseroja. Esimerkiksi siinä missä kokoomuksen Riitta Koskinen korosti investointien tason pitämistä korkeana, puhui demareiden Pekka Salmi tulopohjan parantamisen puolesta verotusta kiristämällä. Salmen mukaan valmius sopimukseen henkilöstöjärjestöjen kanssa on olemassa, mutta sen hintana on työsuhdeturvan takaaminen. Vihreiden Olli-Poika Parviaisen mukaan kiinteistöverossa olisi ollut korottamisen varaa; hän peräänkuulutti ekotehokkaiden palvelujen, kuten sähköisen asioinnin perään. Vihreiden ekojalanjälki näkyykin budjetissa mm. ilmasto- ja energiaohjelman toteuttamiseen varattuna 160 th eurona. Marjatta Stenius-Kaukonen puhui työllistämistoimien, kuntalaisten peruspalvelujen ja henkilöstön aseman puolesta. Ja pienempien ryhmien painotukset vielä tähän lisättynä. Toisin kuin jotkut olivat odottaneet, XL näytti olevan hyvässä hapessa edelleen. Kuitenkin demareiden ja vasemmistoliiton mukaantulo merkitsi joidenkin painotusten ohella työrauhan vahvistumista valtuustotyössä. Toivoa sopii, että se kestää koko valtuustokauden loppuun.
Pormestarin ja ryhmäpuheenvuoroihin kului koko aamupäivä, vasta sen jälkeen alkoi yleiskeskustelu, joka jatkui suhteellisen vaisuna iltaan saakka. Napinaa valtuustosopimusta vastaan ei kuulunut mistään suunnalta, mutta joistakin yksittäisistä purskahduksista saattoi päätellä, ettei sopimus ollut kaikille mukanaolijoillekaan ihan mieluinen.
Kun lopulta päästiin äänestämään, käsissäni oli 40-sivuinen esityspumaska, jota läpikäydessä ääni meni käheäksi ja hiki nousi pintaan. Jari Heinosen sinänsä hyvät esitykset Aktiivipassista ja sosiaalityöntekijöiden vakansseista jouduttiin äänestämään säästötalkoissa nurin. Se oli tietysti odotettua, mutta näin Heinonen sai ryhmälleen paremman medianäkyvyyden. Nurin menivät myös persujen esitykset, joista osa hipoi jo sopivuuden rajoja.
Pitkää päivää seuraa euforian ja ekshaustion sekoitus. Sain lauantaina viimeisteltyä omalta osaltani tieteellisen yhteisartikkelin setlementti- ja sosiaalityön uranuurtaja Jane Addamsista, nyt odottelen kuopiolaisen kollegan Piia Puurusen päivityksiä. Tänään on edessä siis uudet haasteet niin poliittisella kuin työrintamallakin. Mitä jos alkaisi jouluun laskeutumisen jo ennen adventtia? Tai kävisi talvilevolle, kuten muumipeikot?