Käväisin Paulin kanssa lauantai-iltana Litukan siirtolapuutarhajuhlassa päärynätieläisten järjestämässä Elovalot -tapahtumassa viemässä kaupungin tervehdyksen tilaisuuteen. Piemenevässä illassa tuikkivat lyhdyt, puutarhapöydät notkuivat tarjoilujen painosta, pääsimme kurkkaamaan vanhojen maahanmuuttajatuttaviemme mökkiin, Jussin mökin pihapiiriin ja Eijan satumetsään. Mutta pakko oli lähteä kesken mukavan illan kotiin saunomaan, kun kylmä alkoi kangistaa jäseniä.
”Hyvät Elovalot -tapahtuman osanottajat, siirtolapuutarhalaiset ja muut juhlavieraat!
Minulla on ilo ja kunnia tuoda kaupungin tervehdys tilaisuuteenne. Heti alkuunsa minun on tunnustettava eräs nuoruuden hairahdus, joka on raskaasti painanut mieltäni. Kun muutin Tampereelle tasan 30 vuotta sitten, asetuimme Paulin kanssa asumaan Tammelaan. Eräänä iltana nuoripari tarvitsi Tammelan torilta ostamiensa kurkkujen säilöntään viinimarjapensaan lehtiä. Hiiviskelimme Litukkaan ja keräsimme aidan raosta melkoisen kasan. Anteeksi ja kiitos, kurkkusäilykkeistä tuli makoisia!
Siirtolapuutarha-aatteen tausta on varmasti monille teille tuttu, mutta ehkä on hyvä muistaa, että siirtolapuutarha-aate on hyvin urbaani ilmiö. Ensimmäiset siirtolapuutarhat perustettiin 1800-luvulla Saksassa, jossa luostarit, kaupungit ja tehtaat järjestivät maatilkkuja työläisille. Taustalla oli tietysti teollistumisen mukanaan tuomat sosiaaliset ja terveydelliset ongelmat, joihin siirtolapuutarhatoiminnalla pyrittiin vaikuttamaan. Maatilkuilla perhe viljeli leivän jatketta ruokapöytään ja vietti yhteistä aikaa raittiissa ilmassa. Myös hyödyllisen ja kehittävän vapaa-ajantoiminnan järjestäminen lapsille ja nuorille koettiin tärkeäksi. Myöhemmin siirtolapuutarhaviljelystä tuli ensisijaisesti virkistyksen, ei ravinnon lähde.
Suomeen siirtolapuutarhatoiminta levisi joko suoraan Saksasta tai Tanskan ja Ruotsin kautta 1900-luvun alussa. Ehkei ole suuri yllätys, että ensimmäisten siirtolapuutarhojen joukossa oli teolliseen Tampereen kaupunkiin v. 1916 perustettu Hatanpään siirtolapuutarha, joka siirrettiin rakentamisen tieltä 1970-luvulla Niihamaan.
Tämä Litukan siirtolapuutarha perustettiin vuonna 1922 ja se onkin yksi Suomen vanhimmista siirtolapuutarha-alueista. Kiinnostavaa on että siirtolapuutarha perustettiin Tampereen kaupungin lastensuojelulautakunnan toimesta. Hankkeen takana oli opettaja Otto Sillantie, joka oli vakuuttunut puutarhanhoidon hyvää tekevistä vaikutuksista. Ensimmäiset viljelijät Litukkaan valittiin lasten lukumäärän mukaan.
Kekkosentie jakoi alueen kolmeen osaan 1980-luvun lopulla. Tien alle jäi 14 mökkiä sekä komea juhla-aukio. Hyvitykseksi menetetystä alueesta kaupunki laajensi siirtolapuutarha-aluetta Kekkosentien pohjoispuolella. Tämän uuden alueen rakentaminen alkoi 1995 ja laajennuksen jälkeen Litukassa on reilut 200 siirtolapuutarhapalstaa.
Siirtolapuutarhaliike on kokenut olemassaolonsa aikana monta aaltoa. Viljelyn merkitys ravinnontuottajana on vaihdellut eri aikoina, mutta erityisen suuri merkitys sillä oli 30-luvun laman ja 2. maailmansodan jälkeisen elintarvikepulan aikana. Yleisen vaurastumisen myötä on korostunut siirtolapuutarhojen merkitys virkistyksen, lomanvieton ja sosiaalisen kanssakäymisen kannalta. Viime vuosikymmeninä siirtolapuutarhatoiminnassa on korostunut ekologinen ajattelu ja mm. halu varmistua ravinnon tuotantotavoista.
Ekologinen ajattelu näkyy täällä Litukassa siinäkin, että täällä ollaan kuulemma siirtymässä kuivakäymälöihin, Litukka on ikään kuin koekaniinina uusille ekokäymäläratkaisuille yhteistyöhankkeessa Tampereen ammattikorkeakoulun Environmental Engineering -yksikön kanssa. Tämä kuulostaa hienolta!
Hyvät Elovalot -tapahtuman osanottajat.
Siirtolapuutarhatoiminnan merkitys ei ole selvästikään häviämässä, päinvastoin. Olen vakuuttunut, että Tampereen kaupunki ymmärtää siirtolapuutarhojen merkityksen kaupunkilaisten hyvinvoinnin kannalta, tuovathan siirtolapuutarhat kaupunkimaiseen maisemaan ja toiminnallisuuteen kaivattua vaihtelua. Olen kuullut, että kaupungin maanvuokrasopimuksen uudelleen neuvottelut ovat vuonna 2011, siis jo ensi vuonna. Tampereen kaupungilla ei ole tarvetta muuttaa nykyistä linjaansa siirtolapuutarhojen suhteen, vastasi apulaispormestari Timo Hanhilahti tänään tiedusteluuni. Olette ehkä jo tietoisia siitä, että TAMK suunnittelee siirtolapuutarhan viereiselle pysäköintialueelle opiskelija-asuntoja ja pysäköintitaloa. Asiaa ei kuitenkaan ole käsitelty toistaiseksi missään päätöksentekoportaassa.
Siirtolapuutarha yhdistää kiinnostavalla tavalla kaupungin ja maaseudun, kulttuurin ja luonnon. Elokuun pimenevinä iltoina syttyvät valot: lyhdyt, tuikut ja katuvalot. Rannikon asukkailla on oma Venetsialais-perinteensä, meillä sisämaan ihmisillä omamme. Elonkorjuu palstoilta kokoaa kesän purkkeihin ja purnukoihin. Syksyyn on hyvä käydä tällaisen hellekesän jälkeen täynnä auringon energiaa. Näillä sanoilla julistan Elovalot -tapahtuman avatuksi ja toivotan Päärynätien palstalaisille, muille järjestelyissä mukana olleille, kaikille litukkalaisille ja muille mukanaolijoille hauskaa iltaa!”
Lähteet:
http://www.siirtolapuutarhaliitto.fi/sspl.html
http://www.uta.fi/koskivoimaa/arki/1918-40/siirtolsapuutarhaliike.htm