Kaupunginvaltuusto keskusteli keskiviikkona mm. Jari Heinosen palveluverkkoa koskevasta valtuustoaloitteesta. Heinonen oli tehnyt aloitteensa tammikuussa, jolloin keskustelu asiasta kävi vielä kuumana, mutta vastaus aloitteeseen tuli vasta nyt kuukausien – ja päätösten – jälkeen. Asia on edelleen tärkeä, siksi menin minäkin käyttämään asiasta puheenvuoron pulpettiini. Totesin, että olen asiasta kantani aikoinaan vahvasti ilmaissut, mutta kun päätökset on tehty, keskityn menettelytapoihin.
Kuten blogissani (9.12.2009) kirjoitin, sosiaaliasemien tilat oli jo vuokrattu ja henkilöstöjärjestelyihin ryhdytty ennen luottamushenkilötason päätöksiä. Tässä näkyi ensinnäkin tilaaja-tuottajamallin sekavuus. Tuotantopuoli keskitti jo omilla päätöksillään sosiaalityön organisaatiota ennen kuin tilaajalautakunta ehti käsitellä palveluverkkoa. Tiltun ohella toinen opetus on se, ettei valtuuston pidä delegoida tämän mittaluokan asioita virkamiehille.
Päätöksenteossa on vedottu taannoisiin kaupunginhallituksen suunnittelujaoston linjauksiin, päätöksiähän ne eivät ole. Diashow sujan kokouksessa ja kikkailu lähi- ja aluepalvelujen käsitteellisellä erolla ei voi olla tulevia päätöksiä linjaava kanta. Kaupunginvaltuusto ei päässyt ratkaisemaan palveluverkkokysymystä, koska valmistelijoiden tulkinnan mukaan johtosäännöt eivät sitä mahdollistaneet. Kolmas opetus: ylimmän päätöksentekoelimen sulkeminen koko kaupunkia koskevista ratkaisuista on vakava puute johtosäännöissä. Johtosääntöjä on siis korjattava. Samoilla linjoilla oli myös esimerkiksi ryhmyrimme Olli-Poika Parviainen, joka puhui vielä laajemmin demokratiakäsityksestä ja johtosääntöjen uusimiseen liittyvästä problematiikasta
Tähän asti olemme samaa mieltä Jari Heinosen kanssa. Mutta kun Jari esitti lisäpontta pykälään johtosääntöjen uudistamiseksi, jo pomppasi. Jarin pitäisi olla ryhmänsä johtajana perillä siitä, että valtuustoryhmien kesken vallitsee jo tällä hetkellä yksimielisyys johtosääntöjen tarkistamisen tarpeesta. Minusta prosessissa olevasta asiasta ei kenenkään yksitäisen valtuutetun pitäisi ottaa pisteitä itselleen. Ponsiehdotus hävisikin selvin luvuin.
Kun Jukka Gustafsson alkoi taivastella tehtyjä palveluverkon keskittämisratkaisuja, en malttanut olla sanomatta hänelle, että juuri hänen ryhmänsähän oli toinen keskittämisen kannalla ollut ryhmä. Kuten blogissani kirjoitin helmikuussa (17.2.): ”Lautakunta on päätöksensä tehnyt, kokoomus-demari- koalitio voitti selvin luvuin.” Vihreät ja vasemmistoliitto vastustivat soteasemien alasajoa.
Tällä viikolla on ollut tilaisuus istua merkittävien henkilöiden seurassa. Piispainkokouksen vastaanotolla oli tilaisuus keskustella pöytäseurueeni arkkipiispa Kari Mäkisen ja piispa Irja Askolan kanssa. Irja Askolan tunnemmekin Paulin kanssa SKY:n ajoilta, hämmästyttävää, että hän vielä muisti meidät vanhat skyläiset. Osoittautui, että myös arkkipiispalla oli SKY-tausta.
Eilen meillä oli Särkänniemessä juhlatilaisuus kamarineuvos Olavi Joenpolven arvonimen johdosta. Tasavallan Presidentin myöntämä arvonimi on tätä ennen myönnetty vain kahdelle tamperelaiselle, Laila Halmeelle ja Matti Parjaselle.