En ole ollut kymmeneen vuoteen kunnon sairauslomalla, enkä sairaalassa kuopuksen syntymän (1994) jälkeen. Kun lähdin kaksi viikkoa sitten pieneen toimenpiteeseen ja varauduin kolmen päivän sairauslomaan, en aavistanut, että toimenpide ei menisikään ”putkeen” ja joutuisin palaamaan sairaalaan kivuliaana ja tulehdusarvot koholla. Kuitenkin Acuta veti kuin unelma ja hoito vuodeosastolla oli erittäin hyvää.
Mutta tänä aikana tapahtui paljon: kaupunki järjesti köyhyysseminaarin, jossa Heinosen Jari käytti meidän tutkimusryhmämme puheenvuoron. Väliin jäi myös Setlementtiliiton liittokokous ja seminaari, jossa kollegani Piia Puurunen esitteli yhdessä valmistelemamme esityksen ”Setlementtityöstä ja toivon näkökulmasta”. Ja olihan se noloa, etten päässyt paikalle, kun minut valittiin liiton uudeksi puheenjohtajaksi. Lemmetyisen Pentti ja Hanna kävivät eilen kotona kukittamassa toipilaan. Myös valtuuston budjettikokouksen joutuivat Marjatta Stenius-Kaukonen ja Elina Sirén ottamaan hoidettavakseen lyhyellä varoitusajalla ja hienosti he suururakan hoitivatkin, sen verran kuuntelin radiointia. Sota ei yhtä miestä kaipaa, eikä rauha yhtä naista.
Mutta tänään on tehty jo viiden kilometrin kävelyretki, palaan huomenna töihin toiveikkain mielin.