Tänään syntymäpäivänäni (14.12.), kun Aamulehti on julkaissut nettisivuillaan uutisen kevään 2011 eduskuntavaaliehdokkuudesta luopumisestani, on syytä laittaa paria riviä tännekin. Päätös oli raskas, mutta välttämätön lähes kuukauden sairasloman jälkeen. Sairaslomani päätyttyä tarvitsen kaiken ajan kuroakseni umpeen menetetyn työajan ja keskittyäkseni nykyisiin luottamustehtäviini.
Kun minut viime keväänä valittiin ehdokkaaksi ensimmäisten joukossa, totesin, että vanhanaikaisena ihmisenä katson velvollisuudekseni asettua ehdolle, kun sitä pyydetään. Kaupunginvaltuuston puheenjohtajuus olisikin tarjonnut erinomaiset lähtökohdat vaaleihin, ellei elämä olisi yllättänyt.
Mutta nyt perusteellisen prosessoinnin tuloksena näen yhä selvemmin, että asialla on kääntöpuolensakin: valtuuston puheenjohtajana on hyvä olla myös päivänpolitiikan yläpuolella ja säilyttää hyvät yhteistyösuhteet eri ryhmiin. Vaalit olisivat tuoneet väistämättä jännitteitä vuorovaikutussuhteisiin.
Tiedän, että profiili yliopisto-opettajana ja ”kirkon ihmisenä” olisi tuonut oman lisänsä Pirkanmaan vihreiden ehdokaslistalla. Mutta kukaan ei ole korvaamaton. Olimme suunnitelleet Maija Kajanin kanssa yhteistä kahden naisen kampanjaa, jota toteutettaisiin iloisella ja rauhallisella meiningillä. Nyt minulla on hyvä tilaisuus olla mukana voimieni mukaan Maijan kampanjassa.
Ehdokkuudesta vetäytymiseni antaa Pirkanmaan Vihreille myös mahdollisuuden korjata ehdokasasettelua, sillä tätä ennen listalla oli tamperelaisilla naisilla yliedustus.