Kuluneella viikolla minulla oli tilaisuus käydä pitämässä alustus FCG:n kuntapäättäjien Puheenjohtajaseminaarissa. Osanottajia oli eri puolilta maata Pellosta ja Rovaniemeltä Hankoon ja Tuusulaan. Iloitsin erityisesti kotiseutuni Kainuun edustuksesta. Kajaanin kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Vesa Kaikkonen osoittautui naapurikylän mieheksi, ja oikein mukavaksi juttukumppaniksi. Aiheeni ”Valta, vastuu ja vaikuttaminen – poliittisen johtamisen jäsennys” on niin laaja ja haastava, että siinä riittäisi aineksia vaikka väitöskirjaksi asti.
Tampereen toimintamallissa kaupunginvaltuuston puheenjohtajalla ei ole paljon tosiasiallista valtaa, enkä tiedä onko sitä ollut ennenkään. Aseveliakselin aikainen ”pitkien poikien” toimintakulttuuri keskitti vallan kahden suurimman valtuustoryhmän puheenjohtajalle ja kaupunginjohtajalle. Pormestarimallissa valtaa on jaettu paitsi pormestarille, myös apulaispormestareille. Nyt olen ollut huomaavinani, että konsernijohdon valta on vahvistunut parin viime vuoden aikana. Myönteistä on se, että poliittisten ryhmien valta on tänään leveämmillä harteilla kuin aikaisemmin. Tammikuussa kaksivuotisjatkokauden alkaessa esittämäni ajatus yhteisen foorumin perustamista pormestarikunnalle, puheenjohtajistolle ja ryhmien johtajille vahvistaisi ylimmän luottamusjohdon yhteistyötä ja vaikutusmahdollisuuksia. Puheenjohtajaseminaarissa käydyt keskustelut antoivat lisäpontta ajatukselle. Menen maanantaina keskustelemaan asiasta pormestarin kanssa.
Kaksi viikkoa töitä yhteen putkeen on liikaa meikäläiselle. Rutistus päättyi kuitenkin eilen juhlatunnelmiin: Outi Välimaan väitökseen ja karonkkaan. Ohjaajille työn valmistuminen on samalla iloinen ja haikea tapahtuma, kun pitkäaikainen yhteistyö päättyy.
Viljalta tuli eilen tekstari Holmenkollenilta, että hän näkyy kisakuvissa. Ja sielläpä hän heilutti Suomen lippua Kallensa kanssa mäkimiestemme kisatessa!
Tänä iltana jännitetään, kumpi voittaa Putouksessa: Munamies vaiko Timo Harjakainen. Pohdimme Paulin kanssa, kumman puolella olemme. Jos päätökselle pitäisi hakea poliittisia perusteita, vaaka kallistuisi ilman muuta vihreän Munamiehen puolelle, sillä Timo Harjakainen on konservatiivisuudessaan ilmiselvä persu. Mutta Harjakainen on puhutteleva hahmo, ainakin lähes jokainen kunnallispoliitikko tuntee yhden hänen kaltaisensa tyypin. Niin tai näin, minä kun tykkään niin kovasti Aku Hirviniemestä, taidan kuitenkin peukuttaa hänen puolestaan ”Firman piikkiin”.