Tällä viikolla minulla oli ilo ja kunnia olla avaamassa Kunnossa kaiken ikää -päiviä Tampere-talossa. Osallistujia oli runsaasti ympäri maata, valitettavasti minulla ei ollut mahdollisuus jäädä seuraamaan ohjelmaa, vaikka sen terveysliikuntaan teemat olivatkin kiinnostavia. Itselläni alkutalvi on mennyt sairaalahoidon jälkeisen rapakunnon korjaamiseen. Odotan jo innolla kesää ja pyöräilykautta!
Kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Irene Roivaisen KKI -päivien avauspuheenvuoro Tampere -talossa 17.3.2011
Hyvät Kunnossa kaiken ikää -päivien osanottajat!
Tampereen kaupungin puolesta minulla on ilo toivottaa teidät kaikki tervetulleiksi tähän ajankohtaiseen ja varmasti runsaasti ajatuksia herättävään seminaariin.
Olemme jokaista meitä koskettavien teemojen äärellä. Terveys on asia, jonka varmasti useimmat suomalaiset sanovat yhdeksi tärkeimmäksi arvokseen. Liikunta taas on suomalaisten yleisin harrastus. Silti niiden välisen yhteyden huomaa usein vasta sitten, kun terveys brakaa ja liikuntaa tarvitaan kunnon kohentamiseen.
Omat vanhempani joutuivat liikkumaan koko pitkän päivän Sotkamon syrjäkylällä maatalon töissä ja metsätöissä. Ei heidän tarvinnut työpäivän jälkeen lähteä kuntosalille tai lenkille – monipuolinen fyysinen työ piti kunnon yllä, mutta toki myös aiheutti monenlaisia rasitus- ja kulumasairauksia. Nykyään harvalla meillä on enää sellainen työ, joka ylläpitää fyysistä kuntoa. Itsekin istun toimistopöydän ääressä tuolla yliopistolla tai kokouksissa kaupungintalolla suurimman osan päivää. Liikkumattomuus tai yksipuolinen fyysinen työ aiheuttavat useimmat rasitus- ja kulumasairaudet. Ellemme työpäivän jälkeen pakota itseämme lenkille tai liikuntaharrastuksiin, riski sairastua esimerkiksi sydän- ja verisuonisairauksiin tai tyypin 2 diabetekseen kasvavat. Ikääntymisen myötä haasteeksi asettuu myös tuki- ja liikuntaelinten kunnosta huolehtiminen.
Nämä kaikki ovat paitsi meidän omiin elämäntapavalintoihimme liittyviä asioita, myös yhteiskuntapoliittisia haasteita. Niin työikäisten sairauspoissaolot ja työkyvyttömyysluvut kuin ikäihmisten hoiva haastavat myös päättäjiä pohtimaan sitä, mikä oikeastaan on kustannustehokasta. Sairauksien ennaltaehkäisy on niin yksilön kuin yhteiskunnankin kannalta se kustannustehokkain vaihtoehto.
On kuitenkin syytä kysyä, missä määrin palvelujärjestelmämme tarjoaa mahdollisuuksia omasta terveydestä huolehtimiseen. Jos koululiikunnalta viedään resursseja, jos vapaa-aikatilojen taksapolitiikka vie lähiliikuntamahdollisuudet pois omalta asuinalueelta tai jos palvelut karkaavat kävely- ja pyöräilyetäisyydeltä automatkojen päähän, ei ole syytä osoittaa syyttävää sormea laiskasti liikkuvaan kuntalaiseen – vaan meihin päättäjiin.
Niinpä ehdotan, että lääkärien tulisi entistä enemmän kirjoittaa liikuntareseptejä kuntalaisille ja työnantajien tulisi entistä enemmän rohkaista hyötyliikuntaan, kuten työmatkapyöräilyyn. Kuntien tulisi kehitellä porkkanoita terveysliikuntaan – sellaisia ovat hyvät lähiliikuntapalvelut, kävely- ja pyörätiet, uimarannat, junnu-urheilun tukeminen ja vaikkapa eläkeläisten kuntosalisetelit.
Luulenpa, että kunnan kannattaisi antaa vaikka ilmaiseksi tiloja tanssiseuroille, eläkeläisten jumppakerhoille tai äijien höntsäporukoille – se satsaus tulisi takaisin säästöinä terveysmenoissa.
Tampereen kaupungin strategiassa kuntalaisten hyvinvoinnin painopiste on ennaltaehkäisyssä ja asiakaslähtöisyydessä sekä toimintakyvyn, yhteisöllisyyden ja moniarvoisuuden vahvistamisessa. Strategisena päämääränä on laadukkaat palvelut tasapuolisesti kuntalaisten saatavilla. Tavoitteena on osallisuuden ja yhteisöllisyyden kehittäminen.
Ennaltaehkäisy on tärkeä päämäärä, mutta hyvinvointi on laajempi kysymys kuin vain sairauden puuttuminen. Liikunnan edistäminen tulisi nähdä kokonaisvaltaisena hyvinvoinnin tuottajana. Tiedämmehän, että liikunta kohentaa mielialaa ja vireystilaa ja lievittää myös masennusoireita.
Toiseksi: liikunta tulisi nähdä yhteisöllisenä kysymyksenä ja sosiaalisen pääoman tuottajana. Toisin kuin kilpaurheilussa, terveyskunnon ylläpitämisessä korostuu yhdessä tekemisen ilo ja vuorovaikutus. Tällöin liikkuminen voi olla toimiva lääke myös yksinäisyyden ja stressin torjuntaan.
Kolmanneksi: mahdollisuudet liikuntaan tulisi olla kaikilla iästä, sukupuolesta, kunnosta ja lompakon paksuudesta huolimatta. Tässä on haastetta niin liikuntaseuroille kuin kunnille.
Arvoisat seminaarin osanottajat, olen iloinen että olette tänään Tampereella ja tässä tilaisuudessa. Toivotan teille oikein antoisaa seminaaria!