Media tekee välillä hyviä palveluksia, välillä varsin kehnoja. Köyhyystutkimushankettamme on lykästänyt:, sillä raporttiamme oli viime viikon lopulla klikattu yli 2000 kertaa ja siitä kertovaa artikkelia yli 7000 kertaa! Pääsimme Jari Heinosen kanssa radiohaastatteluun, joka tuli ulos eilen Yle-Tampereessa ja tänään valtakunnan verkossa Ajantasalla ohjelmassa. Ilman mediaa ei tutkimus saisi riittävää julkisuutta.
Mutta joskus media haluaa mennä asioiden edelle ja tehdä räväköitä otsikkoja. Viikko sitten pidetyn Seutufoorumin uutisointi oli hämmentävää. Puhuimme tilaisuudessa johtaja Juha Yli-Rajalan kanssa toisistamme tietämättä varsin samansuuntaisesti Tampereen linjasta: Tampere ei ole iso paha susi, joka aikoisi hotkaista naapurikunnat suureen kitaansa. Mutta seuraavana aamuna Aamulehden otsikointi vetikin maton altamme: Tampere ahmaisee kuitenkin! Tänä aamuna seutuhallitukseen kiirehtiviltä osallistujilta toimittaja oli kyselemässä tulevista kuntaliitoksista. Kokouksessa olikin varsin viileät tunnelmat. Revi nyt siitä hyvää seutuyhteistyötä!
Luin iltani iloksi Pekka ”Pomo” Paavolan muistelmia. Vihreistä ja puolisostani Paulista sen ryhmyrinä Paavola maalailee samaan aikaan kuvaa ylimielisenä besser wisserinä ja oppipoikana. Poliittisissa tarinoissakin sankarimuistelija tarvitsee aina vastapelurinsa ja pelikaverinsa. Kuten Riitta Koskinen jossakin haastattelussa totesikin, taidettiin siinä junailussa tarvita myös hänen ja Välimäen käsikirjoittajataitoja. Edeltäjäni kuvaus valtuuston puheenjohtajaksi nousemisesta ikään kuin henkilökohtaisena palkintona Pauli Välimäelle kertoo sekin ehkä enemmän muistelijasta kuin tosiasioista. Nousin tähän asemaan, koska paikka tuli vihreille ja minä olin vetänyt ryhmäni pormestarivankkureita, enkä ollut käytettävissä apulaispormestariksi. Jään kiinnostuksella odottamaan paitsi ”pitkien poikien” Seppo Rantasen ja Pauli Ruoholahden muistelmia (AL 28.9.), myös Seppo Salmisen ja Anneli Kivistön poliittisia reunamerkintöjä.
Vasta viime sunnuntaina ehdimme Paulin kanssa suppilovahverometsään ja saalis olikin varsin muhkea. Puolisoni on kolmen viikon ajan hiiviskellyt yömyöhään kotiin; ei kuitenkaan mistään joronjäljiltä, vaan remonttihommista. Esikoisemme Tuukan perhe hankki vanhan omakotitalon puolikkaan, siinä riittää vaarille tekemistä. Itsellä ei ole työpäivän ja luottamustehtävien päälle useinkaan voimia muuhun kuin kotitöihin, ja niihinkin vähänlaisesti. Viime sunnuntaina pääsin kuitenkin barokkimusiikin konserttiin Tampere -taloon: Vivaldin, Händelin, Telemannin – ja ehkä kaikista eniten Corellin – konsertot hivelivät musiikkihermojani!