Kuluneeseen viikkoon on mahtunut monta iltamenoa ja syysflunssaa. Alkuviikosta tapasin Raatihuoneella ikäihmisten yliopistoväkeä, perjantaina Tampereen kaupunginkirjaston 150 – vuotis juhlan vieraita. On aina suuria kunnia ottaa vieraita vastaan arvokkaassa ympäristössä, mutta varsinaisen päivätyön päälle iltavastaanotot ovat melkoinen rutistus luottamushenkilölle.
Mutta todellisia vapaaehtoisia tapasin tänä aamuna, kun kävin avaamassa Mustassa Lampaassa syksyn ensimmäisen Pullakirkon. Aamuvarhain vapaaehtoiset olivat valmistaneet aamukahvin ja aamupalan tamperelaisille, joilta useimmilta puuttuu katto pään päältä. Osa teki lähtöä karpalosuolle. Musta Lammas sai paljon kiitosta köyhyystutkimuksemme yksineläviltä miehiltä, eikä suotta. Mustasta Lampaasta saa juttuseuraa tai vaatteita silloin, kun omaa rahaa ei ole. Miesten mukaan seurakunnilla kohtelu on inhimillisempää kuin sosiaalitoimistossa.
Mutta kaupungiltakin odotetaan toimenpiteitä. Tehostetun tuen asumisen yksiköitä olisi perustettava lisää. Asunnottomuuden vähentämiseksi tarvitaan monia erilaisia ratkaisuja. Parin viime vuoden aikana asunnottomien määrä on Tampereella saatu vähenemään selvästi valtion ja kaupungin yhteistyöllä. Se kertoo siitä, että kun toimeen tartutaan, myös tuloksia saadaan. Päihteidenkäyttäjille suunnattuja tiloja pitäisi olla aivan ydinkeskustassa, sillä monet näistä ihmisistä eivät jaksa tai heillä ei ole varaa kulkea Hervantaan asti. Poissa silmistä, poissa mielestä?