Tein keskiviikkoaamuna lähtöä Pietariin, kun silmiini osui Aamulehden Aki Taposen kolumni ”Roivainen tylytti senioria”. Jotain tällaista olin osannut ennakoida jo edellisessä blogissani, mutta uskoin viimeiseen asti toimittajan suhteellisuudentajun voittavan historiallisen tunnelikokouksen kommentoinnissa. Ei toiminut. Lähtökiireessä ehdin vain heittää tekstarin ja verkkokommentin lehteen. Puheenjohtajana pyrin tasapuolisuuteen, viime kokouksessakin puutuin johdonmukaisesti muihinkin yli kolmen minuutin ja asianvierestä puheenvuoroihin, mutta pyydän toki anteeksi kasvotusten Perussuomalaisten varavaltuutettu Paavo V. Suomiselta, mikäli siihen on aihetta. Ilokseni Heikki A. Ollila oli kirjoittanut eiliseen Aamulehteen sympaattisen mielipidekirjoituksen. En ole kiireideni vuoksi edelleenkään lukenut asiasta verkkokeskustelua, puoliso suosittaa, etten lukisikaan.
Osallistuin kolmatta kertaa Helsinki -päiville Pietarissa. Seminaari ”Elements of an attractive City” oli kiinnostava myös kaupunkitutkimuksen näkökulmasta. Tapasin seminaarissa vanhan tuttuni, professori Mari Vaattovaaran Helsingin yliopistosta. Yli kymmenen vuotta sitten kiersimme vastaväitelleinä tohtoreina kaupunkitutkimusseminaareissa. Toinen seminaaripäivä ”Kuinka aloittaa toiminta Suomessa ja menestyä” oli suunnattu pietarilaisille yrittäjille. Tampereen kaupungin puheenvuoron käyttänyt johtaja Kari Kankaala onnistui selvästi inspiroimaan osallistujia, sillä kyselyitä riitti kokoustauolla. Venäjänkielisyys ja Venäjän kulttuurin tuntemus on kuitenkin valttikortti, jota ei voi näissä yhteyksissä aliarvioida. Onneksemme matkaseurueeseemme kuuluivat Suomen itämeri-instituutista Irina Sarno ja Esa Kokkonen, joilla on pysyvät kontaktit Pietariin. Kun takavuosina kaupunginvaltuustossa kyseltiin, mihin sisämaakaupunki Tampere tarvitsee itämeri-instituuttia, on vastaus tänään selvä: kontaktien rakentamiseen. Olisi silkkaa tyhmyyttä jättää käyttämättä Pietarin tarjoamat mahdollisuudet. Ilahduttava uutinen viime viikolta olikin, että Tampereella ja Lapissa vierailleet venäläiset aikovat varmimmin tulla Suomeen uudestaan. Allegro -junayhteys on kätevä: matka Lahden ja Pietarin välillä taittuu vajaassa kolmessa tunnissa. Paluumatkalla olimme tosin vähällä myöhästyä junasta, kun emme varanneet riittävästi aikaa iltapäiväruuhkassa etenemiseen.
Ensi viikko on monella syyslomaviikko, itselläni ei, sillä Pietarin matkaan tärvääntyi kolme säästynyttä kesälomapäivääni. Mutta pää tuulettui turhista murheista, sai vierailla kiinnostavissa paikoissa ja tavata mielenkiintoisia ihmisiä, joihin ei tavallisena turistina ikinä tutustuisi.