Osallistuin tänään Clasun 110 -vuotisjuhliin. Juhlat alkoivat messulla Tuomiokirkossa, emeritus piispa Juha Pihkala saarnasi latinan kielellä. Lyhyen latinan lukijana olisin tuskin ymmärtänyt muuta kuin sanan sieltä ja toisen täältä ilman suomenkielistä käsiohjelmaa. Kreikan- ja hebreankielisten osuuksien kohdalla kohotin vain näkymätöntä tohtorinhattuani klassikoiden huikealle sivistyksen määrälle.
Päiväjuhlassa koululla oli surullinen tunnelma ja kriittisiä puheenvuoroja kuultiin kaupungin suunnitelmia kohtaan lakkauttaa koulun toiminta nykyisessä muodossaan. Aihetta onkin. Totesin omassa tervehdyspuheenvuorossani, että klassillista lyseota perustettaessa Tampereelle 1900 -luvun alussa merkille pantavaa oli, että Tampereen kaupungin kaikki edustajat olivat kirjoittaneet anomuksen. Tämän jälkeen on nähty monia vaiheita Clasun historiassa. Koulun 60-vuotisjuhlan aikaan otettiin kantaa mm. latinan kielen asemaan suomalaisessa yhteiskunnassa. Koulun 100-vuotishistoriikkia kirjoitettaessa uskottiin vahvasti, että yhdentyneen Euroopan aikaan siirtyminen merkitsisi myös Clasun kulttuurisen merkityksen ymmärtämistä uuden ajan airuena. Mutta puolentoista vuoden takainen kouluverkkouudistus osoitti, että oppi ei ollut vielä mennyt perille. Kaupunginvaltuustollehan ei annettu päätösvaltaa asiassa. Elän toivossa, että tulevaisuudessa sivistyksen merkitys ymmärretään tässä kaupungissakin paremmin. Sapere aude – uskalla tietää, käytä rohkeasti omaa järkeäsi. Siinä on edelleen haastetta kaikille päättäjille ja Clasun ystäville. Nyt kun on käynyt ilmi, että koko kouluverkkopäätös perustui vanhoihin tilastotietoihin koululaisten määrässä, sopii toivoa, että päätös avataan vielä kerran, kuten apulaispormestari Leena Kostiainen vihjasi Aamulehden haastattelussa. (Aiheesta aiemmin blogissani 18.4.2010)
Tällä viikolla olisi ollut Harry Potterista tutuksi tulleelle Hormipulverille taas käyttöä. Päivätöiden päälle on ollut ohjelmassa valtuustoinfoa ja asukasiltaa. Loppuviikosta oli myös kiinnostava valtakunnallinen seminaari kuntapäättäjille pormestarimallista. Ehdin käydä kuuntelemassa vain pari luentoa, professori Aimo Ryynäsen ja Jari Stenvallin luennot olivat jälleen kerran antoisia. Harmitti, että Pirkkalan mallin esittelyä en ehtinyt kuulla, meidän olisi hyvä käydä vuoropuhelua pormestarimalliemme eroista ja yhtäläisyyksistä ja mallien hyvistä ja huonoista puolista.
Hervannan asukasilta torstaina oli vetänyt paikalle 80 osallistujaa, mitä voi pitää hyvänä saavutuksena. Sirpa Koivu Kuntademokratiayksiköstä on laatinut tilaisuudesta niin hyvän raportin, että liitän sen tähän oheen. http://www.tampere.fi/tampereinfo/osallistuminen/ajankohtaista/62lkqZqpQ.html
Yleisön joukosta huudeltiin maahanmuuttajavastaista kritiikkiä, mutta onneksi enemmistö osallistujista oli rakentavasti monikulttuurisuuden kannalla.
Vastuuton populismi harmittaa minua. Helpompaa olisi tietysti seurata hiljaa sivusta kuin kommentoida ja käyttää olematonta vapaa-aikaansa vastineiden kirjoittamiseen. Poliittiset luottamushenkilöt ovat myös joutumassa vihepuheen kohteeksi. Jukka Koo Salosenkin taannoisen mielipidekirjoituksen otsikko oli (AL 25.10) ”Kellot soivat nyt napinpainajille”. Kun käänsin vastineessani otsikon häntä itseään vastaan, hän väitti eilisessä kirjoituksessaan kirjoitukseni sisältäneen vihaa. Pois se minusta. Päättäväisyyttä kyllä, sillä kaupunginvaltuustoa puolustan kuin tiikeriemo.
Tänään kirkon penkissä istuessa Lutherin virren (V 170:3) sanat lohduttivat väsynyttä mieltä:”Jos täyttyisikin maailma / nyt valheen enkeleistä, /niin pimeys ei voittoa /kuitenkaan saisi meistä./ Ne olkoot raivoissaan / ja syöskööt kiukkuaan. Nyt valheen vallat on / jo saaneet tuomion. / Ne yksi sana kaataa.” Aamen.
”Ei kun etiä päin, sano mummo lumessa.” Huomenna menen suppilovahverometsään!