Vaalianalyysia maallikkopohjalta

Kaupunkilehti Tamperelainen taisi ottaa vakavasti palautteeni: lehti julkaisi viime lauantaina kommenttini ja haastatteli vaaliasiantuntijana Jussi Lähdettä. Hyvää yleisanalyysia vaalimenestyksestä häneltä saatiinkin, mutta kuka kirjoittaisi paikallisanalyysia Tampereen kuntavaalien 2012 tuloksesta: Pertti Timonen, Sami Borg vai isompi tutkijaryhmä?

Ehdolla ollut tuttavani lähetti sähköpostia ja ihmetteli vaaliasiantuntijan kommentteja: pitäisikö jättää ehdolle asettuminen, jos ei ole selkeää kohderyhmää? Tai kuinka voidaan olettaa, että kaikilla olisi samanlaiset mahdollisuudet edes kampanjoimiseen? ”Pienimuotoisen kampanjan syynä voi olla rahan taikka ajan puute. Syynä voi olla myös se, että ehdokas lähtee kisaan vain ollakseen puolueen täyte-ehdokas, sillä heitäkin tarvitaan, jotta puolue saa kasaan mahdollisimman monta ääntä”, hän kirjoitti. Niinpä.

Monilla ryhmillä oli tekemistä, että saatiin ehdokaslista täyteen. Vihreät taisivat olla ainoa ryhmä, joka ilmoitti, kuka maksoi mainoksen. Itselleni se ei ainakaan tuottanut ongelmia, lahjoitustilille tuli vain itse myymämme omenamehun tuotto: 112 euroa, eli kolmen tonnin edestä maksetaan laskuja loppusyksy. Rahaa tärkeämpi on hyvä tukiryhmä. Tässäkin on eroja puolueiden välillä: vanhoilla on järjestönsä, nuoremmilla ne ovat heikommat. Omaan tukiryhmään kuului kokoaikaisesti vain puoliso, mutta hänellä on toki tehoja puolen joukkueosaston verran.

Henkilökohtainen menestys ei siis ole pelkästään ehdokkaasta kiinni. Ja tärkeämpää onkin ryhmän saama kannatus. Perussuomalaiset eivät saaneet niin suurta jytkyä Tampereella kuin odotettiin: tässä kaupungissa Kokoomuksen ja Demareiden vanha akseli on edelleen päävedenjakaja vaaleissa. Uusi ilmiö on kuitenkin poliittisen pirstaloitumisen lisääntyminen Tampereella; kymmenen ryhmää taitaa olla Suomen ennätys!

Mutta ilman takinkääntöä tunneliasiassa sekä Demareille että Vasemmistoliitolle olisi käynyt huonommin, ja ehkä Perussuomalaisille paremmin. Vastuu tunnelin puolustamisesta jäi XL-ryhmien harteille. Joskin valtuuston selkeät päätökset tunneliasiassa eivät tuntuneet painavan myöskään kaikkien XL-valtuutettujen vaalikonevastauksissa: osa taktikoi ja eteni sammutetuin lyhdyin, vaikka oli valtuustosalissa ollut painamassa tunnelin puolesta. Suoraselkäisimmät puolustajat saivat takkiinsa, näin esimerkiksi Vihreiden kaupunginhallituksen jäsen Vesa Eskola, joka menetti valtuustopaikkansa. Ja uskonpa, että Satu Hassinkin äänimäärä olisi ollut vielä nykyistä muhkeampi ilman selkeäsanaista tunnelin kannattamista.

Tunnelin vastustajien jytky jäi kuitenkin tulematta ja vastustuksen suhteellinen etu jakaantui useammalle ehdokkaalle. Edellisvaaleissa tunnelivastaisuudellaan valtuustoon pompannut Petri Siuro putosi tällä kertaa valtuustosta. Tunnelin vastustajien ”tosiuskovaisten” joukko sulki hänet tarkoitushaluisesti loppupeleissä listoiltaan. Harmi, hyvä valtuutettu hänkin.

Vaalien alla kannattaisi harjoittaa tutkivaa journalismia tai jalkautua politiikan kenttätutkijaksi. Toreilla voisi kuulla myös hurjia legendoja kampanjoiden pimeistä puolista:  suoranaisesta valehtelusta, pelottelusta, toisten ehdokkaiden mustamaalauksesta ja toisten lobbaamisesta. Tämä raadollinen puoli on monen ehdokkaan tiedossa, kukin valtuustoryhmä voisi pitää moraalin kohotuskampanjan ja valtuustotyöskentelyn etiikan perusteet vielä syksyn kuluessa ennen uuden kauden alkua.

Oma äänimääräni putosi edellisistä vaaleista 440 äänellä. Se on todella paljon. Tilannetta voi selittää sillä, etten ollut tällä kertaa pormestariehdokas. Itse pidän suurimpana syynä sitä, että puolustin näkyvästi valtuuston linjauksia niin tunnelikysymyksessä kuin valtuutettujen palkkioasioissakin. Sitä en kadu. Jouduin välillä ikävään valoon mediassa, siitä olen pahoillani. En ole katkera, mutta haluan tällä sanoa, että näkyvyydellä on aina hintansa.

 

Yksi vastaus artikkeliin “Vaalianalyysia maallikkopohjalta”

  1. Hyvää analyysia, näissä vaaleissa huomasi selvästi vastuunkantajien kärsineen. Ja vaalikoppien mustamaalaus ja valehtelu oli rumaa kuultavaa. Erityisesti kuulin sitä kristillisten ja keskustan vaalikopeilla, jossa oman puolueen vastuunkantajia ja rakentavia persoonia surutta mollattiin. Lyömäaseiksi otettiin niin tunnelikannatus, ratikkakannatus, liian tiukka taloudenpito, muutoshalu, mikä tahansa sillä kertaa upposi kuulijaan. Kuitenkin olen useamman valtuuteun laittanut koville kysymyksilläni ja tiedän haukuttujen poliitikkojen olevan puolueensa terävimpiä ja osaavimpia, ja siksi jatkuvan kateuden kohteina.

    Itsekään en kannattanut tunnelia, mutta siitä tehtiin näissä vaaleissa elämää suurempi kysymys. Moni muissa asioissa hyvä ehdokas jäi valtuuston ulkopuolelle. Teidän ryhmässä erityisesti Eskolan Vesa, jonka osaamista arvostan.

Kommentit on suljettu.