Politiikan viikkokatsaus kannattanee siirtää maanantaille, jolloin tuoreessa muistissa on juuri päättynyt kokous. Samalla voi vielä kommentoida edellisen viikon poliittista antia.
Kaupungin talousnäkymät eivät lupaa helppoja aikoja päätöksentekijöille. Jo nyt tiedossa on, että kehystä laadittaessa erityisen haasteen edessä ovat sote-palvelut. Apulaispormestari Mikko Aaltonen on talousmies, mutta ei hänkään ihmeisiin pysty; tarvitaan koko valtuuston tai ainakin valtaa pitävän koalition saumaton tuki säästökampanjassa. Talous notkahti jo viime vuoden puolella, joten on pienoinen ihme, että strategiset tavoitteet on saavutettu siitä huolimatta suhteellisen hyvin. Se kertonee rakenteellisten uudistusten alkaneen purra esimerkiksi lastensuojelun ennaltaehkäisevissä toimenpiteissä. Ilahduttavasti myös joukkoliikenteen käyttäjämäärät ovat kasvussa. Yksi suurista haasteista on nuorisotyöttömyyden kasvun leikkaaminen; sen suhteen on saatukin apulaispormestari Parviaisen johdolla jo edistystä aikaan. Huolestuttava on sen sijaan on tieto, ettei kaupunki onnistu palkkaamaan riittävästi lastensuojelun työntekijöitä. Yliopisto kouluttaa sosiaalityöntekijöitä, mutta monet heistä suuntaavat muualle ilmeisesti paremman palkan perässä.
Tämän päivän kaupunginhallitus kuittasi aikaisempien linjaustensa jälkeen lähes keskustelutta mm. henkilöstöruokailun kilpailuttamisen, työllisyydenhoidon raportin, lausunnon kuntarakenneuudistuksesta ja muutosten tekemisen talousarvioon. Myös vuosisuunnitelmat ja johtosäännötkin menivät pienin muutoksin läpi. Nurmin vesihuolto-osuuskunta-asia jätettiin yksimielisesti pöydälle lisäselvitysten saamiseksi.
Kaupunginhallituksen suunnittelukokous keskusteli lyhyesti kaupunkistrategian laadinnasta ja kaupunkiraitiotiestä, josta jäimme odottamaan perusteellisempaa selvitystä. Eco2-hanke oli hyvin pohjustettu ja siitä keskusteltiinkin ja toimintasuunnitelma vuosille 2013-15 hyväksyttiin. Itse en osallistunut jäävinä asiasta päättämiseen.
Tulevina viikkoina täytetään tilaajajohtajan paikka, jonka Pekka Salmi ilmoitti jo alkuvuodesta kuuluvan demareille. Läänitys ei tee ainakaan helpoksi demarin valintaa. Kun vuosi sitten tulin maininneeksi silloiselle tilaajajohtaja Eskoselle, että voisin harkita paikan hakemista, Lasse tokaisi: ”Ei siihen sosiaalitanttoja valita”. No eipä hakemiseni siihen kompastunut, mutta olisi kyllä kannattanut piruuttaan testata, kuinka pitkälle Vihreänä tanttana olisin päässyt.