Tällä viikolla on taas istuttu seminaareissa. Maanantai oli varattu kaupunginvaltuuston strategiaseminaarille, tiistai PSHP:n luottamushenkilökoulutukselle. Etenkin strategiaseminaarin ongelma on se, että työssäkäyvien on vaikea irrottautua koko päiväksi seminaariin, jolloin työryhmissä ääntä käytävät muut kuin valtuutetut. Itsekin jouduin hoitamaan osan päivää akuutteja työasioita. Asiantuntijaluennot käsittelivät kaupunkiseudun kilpailukykyä ja kestävää kaupunkisuunnittelua. Ryhmätöissä työstettiin kaupunkistrategialuonnosta, jonka on määrä valmistua syksyksi. Jäin pohtimaan paneelikeskustelussa varauksellista suhtautumista aluelautakuntiin.
Kaupunginhallituksen 700-sivuinen esityslista ei herättänyt juurikaan intohimoja. Listalla oli mm. kaupungin osallistuminen joukkoliikenteen lippu- ja maksujärjestelmäosakeyhtiön perustamiseen, henkilöstöravintoloiden liikkeenluovutus, kolmen luonnossuojelualueen perustaminen/laajentaminen, liuta kaava-asioita.
Kiinnostava raportti ”Kunnallisvaalit 2012” kertoo mm. että vuoden 2012 kuntavaaleissa äänestysaktiivisuus laski edellisvaaleista Tampereella 59.4 prosentista 56,3 prosenttiin. Ja että erot äänestysalueiden välillä kasvoivat ja nuorten äänestysaktiivisuus jatkoi laskuaan: keskiarvo 25-29-vuotiailla oli 38.2 prosenttia.
Viikon yksi puheenaihe on yhtiöpaikkojen jakopolitiikka. Esimerkiksi valtuutettu Johanna Loukaskorpi (sd.) on pohtinut blogeissaan kaupunginhallituksen jäsenten osallistumista yhtiöiden hallituksiin. Ainoastaan Kokoomus ja Vasemmistoliitto ovat toimineet kaupungin omien Corporate Governance –ohjeiden mukaisesti, Vihreät ja Demarit ovat käyttäneet hyväkseen kahden vuoden optiota ennen odotettavissa olevaa lakimuutosta.
Omassa ryhmässämme asiasta käytiin keskustelua, mutta haasteena on, kuinka turvata pienessä valtuustoryhmässä riittävä asiantuntemus yhtiöpaikkoihin, kun ryhmä uusiutuu reippaasti joka valtuustokausi. Olen ollut itse kannattamassa esitystä kaupunginhallituksen varajäsenten Anna-Kaisa Heinämäen ja Jaakko Mustakallion valinnasta yhtiöihin: he edustavat kokemusta ja näkemystä. Itse katsoin viisaammaksi jäädä varsinaisena kh:n jäsenenä pois yhtiön hallinnosta, vaikka Tampereen Särkänniemi Oy:n hallitustyöskentely on ollut mukavaa ja hallitus hyvä.
Pidän perusteltuna, että kansanedustajia valitaan yhtiöiden hallituksiin, koska heillä olisi muutoin vain rivivaltuutetun paikka, eikä heidän laajaa asiantuntemustaan hyödynnettäisi riittävästi kunnallisessa päätöksenteossa. Siitä olen pahoillani, että ryhmät käyttävät yhtiöpaikkoja palkitsemisjärjestelmänä, eikä asiantuntemus ole valintaperusteena. Mielestäni omistajaohjauksen pitäisi voida puuttua peliin, ettei hallitusten kokoonpano vaihtuisi liian paljon. Esimerkiksi Särkännimen hallitukseen jää vain kaksi vanhaa jäsentä: Tarja Jokinen (sd.) ja Ilkka Järvelä (vas,); melkoinen haaste jää yhtiön johdolle perehdyttää uusi porukka puistouudistuksen kokonaisuuteen. Kantavat voimat Harri Jaskari (kok.) ja Timo Katto (kd.) eivät saaneet ryhmiltään mandaattia jatkoon. Vallanvaihto on kesän alussa.