Pormestari Anna-Kaisa Ikosen ”Muutosbudjetti” on ankkuroitu kolmeen asiaan; talouskehitykseen, väestön ikärakenteeseen ja työllisyyteen. On syytä olla hyvillään siitä, että vanha teollisuuskaupunki on onnistunut käymään rakennemuutoksen ja jonka väestönkasvun ennakoidaan jatkuvan yli 2000 asukkaalla vuodessa. Talousarviokirjassa on todettu tyytyväisyydellä, että väestön huoltosuhde oli viime vuonna toiseksi edullinen valtakunnassa: Tampereella se on 45, Helsingissä 42. Toisin sanoen sataa työikäistä kohti oli 45 alle 15-vuotiasta tai 65 vuotta täyttänyttä. Mutta kun toisaalla todetaan, että vuoden 2011 lopussa sataa työllistä kohti oli 123 työtöntä ja työvoiman ulkopuolella olevaa, ymmärretään, että taloudellinen huoltosuhde oli paljon heikompi. Korkea työttömyysaste, joka kesällä ylitti 16 prosenttia, ja erityisesti yli vuoden työttömänä olleiden määrän voimakas kasvu viimeisen vuoden aikana, haastavat kaupungin ripeisiin toimenpiteisiin. Kuntouttava työtoiminta, sosiaalinen kuntoutus ja nuorten kesätyöt ovat hyviä avauksia tässä vaikeassa taloustilanteessa. Mutta tämä ei riitä: elinvoimainen Tampere edellyttää huoltosuhteen vastuunkantoa yhdessä koko seutukunnan kanssa. Päädyttiinpä tulevaisuudessa Tampereen seudulla Eurooppalaiseen kaupunkimalliin tai yhteen kuntaan, olennaista on, että verot kerätään yhteen yhteiseen kassaan.
Talouskriisin keskellä ei pitäisi kuitenkaan sortua äkkijarrutuksiin. Tampere-lisä on yksi sosiaalinen innovaatio, jota vihreätkin ovat perinteisesti puolustaneet päivähoidon monimuotoisuuden nimissä; päivähoidon monimuotoisuus on mainittu myös pormestariohjelmassa. Nyt se ollaan lakkauttamassa päivähoidon säästöjen nimissä. Kun budjettikirjassa todetaan, että päivähoidon kasvavaan palvelutarpeeseen vastataan lisäämällä oman tuotannon palvelutilausta 130 paikkaa, jää kysymään, mahtaako tämä riittää? Ei riitäkään, sillä lasten subjektiivista päivähoito-oikeutta rajataan tarjoamalla muita vaihtoehtoja, kuten kerhopalveluita. Tampere-lisän leikkaus kohdistuu kipeimmin pienituloisiin perheisiin, kuten KD -valtuustoryhmän pj. Satu Sipilä aivan oikein totesi. Leikkaus kohdistuu esimerkiksi yksinhuoltajanaisiin, joiden toimeentulo on satasestakin kiinni. Mutta ilmeisesti tämä on yksi keino saada matalapalkka-alojen naistyövoima pyörittämään tuotannon rattaita.
Hyvä uutinen on koulutilojen avaaminen harrastuskäyttöön, mutta vakava ongelma on koulujen ja päiväkotien sisäilmaongelmat. Ensi vuonna päästään aloittamaan Vehmaisten koulun ja päiväkodin perusparannus, mutta monet muut yksiköt joutuvat toimimaan puutteellisissa ja epäterveissä tiloissa vielä vuosia. Sisäilmaongelmista liikkuu paljon epämääräistä ja virheellistäkin tietoa, kuten väite että ongelmat johtuvat kaupungin energiansäästötoimista. Siitä ei ole selvityksissä tullut näyttöä. Jos ongelmien syy halutaan kiteyttää yhteen sanaan, se on korjausvelka. Siksi on hyvä että sisäilmakorjauksiin lisätään budjetissa varoja.