Viime aikoina julkisessa keskustelussa ovat voimistuneet äänenpainot, joissa yhteisöjä kutsutaan hyvinvointitalkoisiin: milloin maaseudun, milloin lähiöiden ongelmien ratkaisemiseksi. Yhteisöllisyys on myös keskeinen painotus hallinnonuudistuksen uusimassa virtauksessa, ”Uudessa julkisessa hallinnassa”(NPG), jonka keskiössä on kuntien kumppanuus yhteisöjen ja kansalaisyhteiskunnan kanssa. Maan hallituksen valmistelema kuntauudistus ja siihen kytkeytyvä sosiaali- ja terveydenhuollon uudistamistyö vaikuttavat palvelujen järjestämiseen kunnissa.
Ajatus yhteisvastuullisesta ”Suuresta yhteiskunnasta” (Big Society) on lähtöisin Iso-Britanniasta, jossa ryhdyttiin vähentämään julkisen talouden kuormittavuutta siirtämällä vastuuta yhä enemmän kansalaisten, heidän lähiyhteisöjensä ja laajemminkin kansalaisyhteiskunnan vastuulle.
Viime viikolla julkistettu sosiaalipolitiikan professori emerita Briitta Koskiahon teos ”Kumppanuuden sosiaalipolitiikkaa etsimässä” herättelee erityisesti kolmatta sektoria asemoimaan itsensä uudelleen ja pohtimaan vastuutaan. Kolmas sektori on perinteisesti toiminut julkisen sektorin jatkeena, nyt siltä odotetaan itsenäisempää kumppanuussuhdetta mahdollisesti myös vastikkeetta.
Suomen Setlementtiliitto, yhtenä merkittävänä kansalaisjärjestönä päätti julkaista professori Koskiahon ajankohtaisen teoksen, sillä kumppanuuksiin keskittyvä sosiaalipolitiikka koskettaa myös setlementtityötä. Osana maailmanlaajuista Setlementtiliikettä olemme olleet todistamassa käytännössä brittiyhteiskunnassa tapahtunutta kehitystä. Setlementtitaloja houkuteltiin erilaisin keinoin hoitamaan aikaisemmin julkisen vastuun piiriin kuuluvia ongelmia. Vähitellen on huomattu, että hallitus on vetäytynyt vastuusta sitä mukaa, kun järjestöt ja kansalaiset ovat lisänneet vastuutaan.
Setlementtityössä kansalaistoiminta ja kumppanuus paikallisyhteisöjen kanssa ovat toiminnan lähtökohta, ei väline ulkopuolelta asetettujen tavoitteiden toteuttamiseen. Yhteiskunnallisessa tilanteessa, jossa julkinen sektori täydentää hyvinvointilupaustaan ja määrittelee uudelleen hyvinvointipalveluja ja niiden rahoituspohjaa, haluamme olla mukana julkisessa keskustelussa ja samalla muistuttaa omista arvolähtökohdistamme. Uusyhteisölliset pyrkimykset siirtää vastuu lähipalvelujen tuottamisesta julkiselta sektorilta yhteisöille ovat lähtökohtaisesti varsin kaukana paitsi Pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan periaatteista, myös setlementtityön lähtökohdista.
Olemme suomalaisessa setlementtiliikkeessä valmiita tuottamaan yhteisöllisyyttä ja elinvoimaisia naapurustoja omista lähtökohdistamme käsin ja julkisen sektorin kumppaneina ja työtovereina,emme sen vastikkeettomana korvaajana.
(Lyhennelmä Suomen Setlementtiliiton liittohallituksen puheenjohtaja Irene Roivaisen avauspuheenvuorosta ”Setlementtityö ja suuri yhteiskunta” Briitta Koskiahon kirjan julkistamistilaisuudessa Pikku-Parlamentissa 18.9.2014)