Kaupunginhallitus otti eilen kantaa ikäihmisten palvelurakenneuudistukseen ja mm. ns. geripolin hallinnollisen paikkaan organisaatiossa. Nykyisellään geriatrian poliklinikka on yhteisnimitys kolmen sairaalan: Kaupin, Rauhaniemen ja Hatanpään puistosairaalan kokonaisuudelle. Nyt poliklinikasta ollaan kehittämässä keskitetympää järjestelmää, kun taas kotihoitoon ollaan kehittämässä alueellista mallia. Keskustelua käytiin siitä, sijoitetaanko poliklinikka sairaalaorganisaation vai kotihoidon yhteyteen.
Pitkällisen keskustelun ja äänestyksen jälkeen kaupunginhallitus päätyi pohjaesityksen kannalle eli sijoittamaan sen sairaala- ja kuntoutuspalvelujen tuotantoalueelle. Perusteluja olisi ehkä ollut myös toisenlaiselle ratkaisulle, mutta ainakin oman kantani ratkaisi apulaispormestari Mikko Aaltosen (vas.) 15-jäsenisen työryhmän yksimielinen esitys. ikäihmisen näkökulmasta olennaista on, että palveluketju on sujuva ja hän saa tarvitsemansa hoidon ja kuntoutuksen mahdollisimman nopeasti.
Paperilla kaikki näyttää tietysti hyvältä, mutta vasta käytäntö osoittaa, kuinka toimiva tästä ratkaisu on. Laitoshoidon paikkoja on vähennetty radikaalisti, tulevaisuuden haasteena onkin kotihoidon riittävä resursointi.
Äitini tilannetta seuratessa olen havainnut, että tutkimuksiin pääsy sairaalaan voi olla kiven takana. Edes ensiavun kynnyksen yli pääsy ei vielä takaa tarkkailua osastolla, vaan sairaalan pyöröovi käännyttää vanhuksen kotiin tai terveyskeskuksen vuodeosastolle, joka Kainuun selkosilla voi tarkoittaa sijoitusta kymmenien kilometrien päähän kodista ja läheisistä. Vanhuus ei ole sairaus, mutta ikäihmisillä on usein joku perussairaus, joka edellyttäisi erikoislääkärin konsultaatiota. Kun julkinen järjestelmä ei vedä, on pakko turvautua yksityiseen palvelutarjontaan. Se toimii, mutta maksaa, eikä edistä pääsyä pitkäkestoiseen seurantaan.
Lähiomaiselle lankeaa palveluohjaajan rooli: hän neuvottelee ja koordinoi palveluntuottajien ja kaupungin välillä. Viime viikolla Kainuun Sotesta tuli SAS -ryhmän päätös: ”pisteet” eivät riitä tehostettuun palveluasumiseen. ”Parempia” lukuja odotellessa koko lähipiiri tätejä ja enoa myöten on valjastettu tukipalveluihin. Ilman Arvola-kodin osaavaa henkilökuntaa olisin jo hermoromahduksen partaalla.