Tampereen heikko taloustilanne näkyy paitsi korkeana työttömyysasteena myös heikentyneenä taloudellisena huoltosuhteena. Vuonna 2013 tamperelaisista 9,7 prosenttia sai toimeentulotukea vähintään kerran vuodessa. Lapsiväestön osuus toimeentulotukea saaneista kotitalouksista oli 13,9 prosenttia. Pitkittyneesti pienituloisten, eli henkilöiden jotka ovat kuuluneet pienituloisiin kotitalouksiin tilastovuoden lisäksi kahtena vuotena kolmen edellisvuoden aikana, määrä on kaksinkertaistunut 2000- luvulla. Taloudellinen huoltosuhde onkin heikentynyt Tampereella ja se oli vuoden 2012 lopussa 126 eli sataa työllistä kohti oli 126 työtöntä tai työvoiman ulkopuolella olevaa.
Talousarviossa on varauduttu köyhyysohjelman käynnistämiseen, tästä on maininta Talousarviokirjan sivulla 76. Pormestari Ikonen mainitsi ohjelman samoin kuin siihen kytkeytyvän Aktiivipassin jo Talousarvion esittelytilaisuudessa 27.10. . Tänä aamuna Aktiivipassi sai kannatusta monissa ryhmäpuheenvuorossa. Pekka Salmi (sd.) kytki Aktiivipassin kehittämisen joukkoliikenteeseen, Vihreän varapuheenjohtaja Jaakko Mustakallio kiinnitti perustellusti huomiota lapsiköyhyyden keskeisyydestä Köyhyysohjelmaa toteuttaessa. Erityiskiitos kuuluu kuitenkin apulaispormestari Mikko Aaltoselle (vas.), joka Köyhyystyöryhmän puheenjohtajana lupasi viedä Aktiivipassia pilottina eteen päin johtamassaan lautakunnassa. Pormestarin Talousarvioesitykseen on nyt varattu 100 000 euroa Aktiivipassin toteuttamiseen ensi vuonna.
Köyhyystyöryhmän jäsenenä kiitän vielä pormestari Ikosta köyhyysohjelman nimeämisestä, tämä on osoitus siitä, että hän on edelleen myös hyvä sosiaalipoliitikko! Kiitos apulaispormestari Mikko Aaltoselle määrätietoisesta Köyhyystyöryhmän esitysten eteen päin viemisestä, kiitos Nelosten koalitiolle näihin tavoitteisiin sitoutumisesta.
Myös KD: n Leena Rauhala antoi tukensa Köyhyysohjelmalle, SKP:n Jari Heinonen esitti puheenvuorossaan määrärahan tuplaamista. Vaikka itsekin olisin mielellään pitänyt suurempaa resurssia toivottavana, on kuitenkin mielestäni riittävää, että etenemme huolellisen valmistelun ja pilotoinnin kautta. Olennaista on, että hankkeeseen sitoudutaan jatkossakin.
——-
Joissakin puheenvuoroissa on viitattu myös sosiaalityöhön. Kiinnitimme Köyhyysohjelmassa huomiota myös sosiaalityöntekijän vastaanotolle pääsyyn. Budjettikirjan mukaan (s.98) ensi vuonna eläkkeelle jäävistä suurin ryhmä ovat sosiaalityöntekijät. Tulevaisuudessa on kiinnitettävä huomiota riittävistä henkilöstöresursseista sosiaalityössä, samoin kuin sosiaalityön asiantuntijuuden säilyttämistä sosiaalityön johtotehtävissä. Tämä on erityinen haaste sote-uudistusta toteutettaessa, kun palvelurakenteen uudistuvat.
Täällä on käytetty hyviä puheenvuoroja myös vanhustenhoidosta. On tietysti tärkeää, että vanhukset voivat asua kotona mahdollisimman pitkään, jos heidän kuntonsa sen sallii ja se lisää heidän hyvinvointiaan. Kodista ei kuitenkaan saisi muodostua ikäihmiselle vankila. Etenkin muistisairaat vanhukset tarvitsevat usein tehostetussa hoivaa kuin kotona voidaan tarjota. Kaikilla yksinasuville vanhuksilla ei ole läheisiä paikkakunnilla. Talousarviokirjassa huomio kiinnittyy siihen, että tulevaisuudessa tarjotaan yhä lisääntyvässä määrin tehostetun hoidon paikkoja. Tämä on tärkeä kehityssuunta.
Profesori Marja Jylhä on puhunut usein vanhainkotimaisen asumisen puolesta. Nykyretoriikka saa laitokset kuulostamaan kauheinta paikoilta ja kodin onnelalta. Totuus lienee jossain välimaastossa: hyvä laitos voi olla koti ja pahimmillaan kodista voi muodostua laitos. Kotona tarjottavia palveluita ollaan lisäämässä, se on toki tärkeää, mutta tulevaisuudessa ikäihmisten asumisessa pitäisi lisätä yhteisöllisempiä asumismuotoja. Ikäihmisten suurin ongelma on yksinäisyys, sitä ei korjata lääketieteellisin toimenpitein, vaan sosiaalisella vuorovaikutuksella. Kaupunki voisi tukea tulevaisuudessa hoivakonsepteja, joissa tämä näkökohta on esillä. Näin koti olisi aidosti koti, eikä laitos.