Blogi

Vuosi sitten näihin aikoihin äiti oli sairaalassa, ja minä umpiväsynyt. Vaativista luottamustehtävistä luopuminen tapahtui oikeaan aikaan, sillä viime syksystä tuli ennakoitua raskaampi. Nykymuotoinen sosiaalityön erikoisalakoulutus ajettiin alas ja uutta suunniteltiin tiukoissa aikaraameissa. Minun kohdallani tämä prosessi merkitsi ”oman oksan sahaamista”, sillä olen ainoa erikoisalaprofessori, jolta meni ala ja tehtävä alta, kun vastuualueeni integroitiin toiseen erikoisalaan. Kuusikymppisenä olen hakenut oman alani professuureja: päteväksi on todettu joka kerta, mutta tehtävään ei ole valittu. Professuurien täytössä nuoremmille tutkijoille on tehty ohituskaista painottamalla yksipuolisesti tutkimusansioita ja kansainvälisiä julkaisuja opetus- ja hallintoansioiden kustannuksella. Uusi yliopisto voi toki rekrytoida tehtäviinsä keitä haluaa, mutta sen pitäisi tapahtua hyvää hallintoa ja reiluja menettelytapoja noudattamalla, niin ettei syntyisi kokemuksia syrjinnästä. Olisin kyllä lopulta päässyt professoriksi Poriin, mutta halusin jäädä Tampereelle: tämän kaupungin ja sen verkostot tunnen entuudestaan melko hyvin. Katostaan, onko tälle kokemukselle käyttöä jatkossa.

Kulunut vuosi on merkinnyt äidin hoivavastuun siirtymistä osaaviin käsiin. Olen kiitollinen Kajaanin Arvola-kodista ja sen ammattitaitoisesta henkilökunnasta. Tapaan äitiä yhden viikonlopun kuukaudessa, se ei ole paljon, mutta onneksi on puhelin!

Kun tänä pakkasiltana katselen tähtikirkasta taivasta lapsuudenkotini saunapolulla, mieli on levollinen. Tältä paikalta on ennenkin lähdetty kohti tuntematonta. Tänne on aina myös hyvä tulla laittamaan asiat tärkeysjärjestykseen. Hyvää tulevaa vuotta 2016!

Lomilta on palattu jo elokuun alkupuolella, sen jälkeen on kiirettä riittänytkin. Ihmettelen usein, miten ehdinkään kokoustaa aikaisemmin niin paljon. Jälkiviisaasti voisi todeta, että oman terveyden uhalla tein pitkää päivää, olisi ehkä kannattanut luopua vaativista tehtävistä jo aikaisemmin. Mikä esti?

Ainakin liiallinen velvollisuuden tunne: piti olla muka varma, että tehtävät siirtyvät päteviin käsiin. Rehellisesti sanottuna vallasta luopuminen on myös riski jäädä yhteisön ulkopuolelle. En kaipaa edustamista ja Raatihuoneen vastaanottoja, mutta mukavia valtuustokollegoja on ollut välillä ikävä, kun rivivaltuutettuna käyn vain kerran kuukaudessa valtuustonkokouksessa. Viime viikkoina olen huomannut myös sen, kuinka luottamushenkilötyö oli – stressaavuudestaan huolimatta – tärkeä henkireikä, joka ehkäisi työstressiä ja antoi myös voimavaroja.

Mitä on tullut tilalle? Olen nauttinut kiireisen elämänrytmin helpottamisesta. Teimme Paulin kanssa kesällä pyöräretken Ahvenanmaalle. Elokuun alussa vaelsin tamperelaisen naisporukan kanssa Lapin tuntureilla ja hurahdin taas ulkoilmaelämään, johon tulee uusi lisä, kunhan kimppapurjevene saadaan huomenna Näsijärven rantaan.

Voin keskittyä nyt entistä paremmin työhöni. Nykyinen tehtäväni erikoisalakoulutuksen vastuuprofessorina päättyy ensi vuonna. Eläkeikään on vielä aikaa, tulevaisuus näyttää, mitä haasteita se tuo tullessaan.

Juhannusviikon alkaessa on aika toivottaa kesää tälläkin foorumilla. Tampereen kaupunginvaltuusto kokoontuu huomenna viimeiseen kokoukseensa ennen kesälomaa. Kun esityslistassa liitteineen on sivuja 1674 sivua ja pykäliä 21, kesäyössä käydään varmasti vilkasta keskustelua toimintamallista, ratikasta, Tampere3:sta ja ehkäpä myös joistakin kaava-asioista ja valtuustoaloitteista.

Yliopisto-opettajan kesätaukokin alkaa vähitellen. Kulunut vuosi on ollut raskas. Sosiaalityön erikoistumiskoulutuksen tilanne on epävarma, vaikuttaa siltä, että nykymuotoinen koulutus päättyy jo vuoden 2016 lopussa, ts. vetämäni koulutusryhmä saattaa jäädä lajinsa viimeiseksi, ellei joku yliopisto kiinnostu jatkamaan nykyistä koulutusta omilla resursseillaan. Onneksi on saatu rahoitus uusimuotoisen koulutuksen suunnitteluun Opetus- ja kulttuuriministeriöltä. Sosiaalialalla ei ole erikoislääkärikoulutuksen vakiintuneita rakenteita, mutta hyvällä suunnittelulla ja yhteistyöllä on mahdollista rakentaa paikalliseen kysyntään nykyistä paremmin vastaava koulutus. Uudessa sote -toimintaympäristössä sille saattaisi olevan menekkiä.

Odotan suku- ja körttijuhlia Sotkamossa, kesäkodin remonttia Kokkolassa, pyöräilyreissua Paulin kanssa Ahvenanmaalle ja vaellusviikkoa naisporukalla kolmen valtakunnan rajaseudulla Lapissa. Näillä eväillä jaksetaan elokuussa aloittaa taas uusi toimintavuosi!

Aurinkoisia kesäpäiviä!

P.S. Valtuuston kokouksesta kotiin saapuneena yritin ymmärtää salissa käytyä ratikkakeskustelua. Kun hankkeen vastustajille henkilöautoliikenne on normi, ratikka näyttäytyy erilaisten marginaaliryhmien, vanhusten, koululaisten ja pienten lasten äitien kulkuvälineenä. Miksi näille pitäisikään kehittää uusia kulkumuotoja? Autokeskeinen maailmankuva.

 

Kun vuodenvaihteessa jätin paikkani kaupunginhallituksessa, ilmaisin samalla haluni luopua myös PSHP:n hallituspaikasta. Yli kahdeksan vuoden putki keskeisissä luottamustehtävissä alkoi tuntua jaksamisessa, lupasin kuitenkin jatkaa vielä kevätkauden vaalien yli, jottei tulisi tarpeettomia muutoksia. Hallitustyö PSHP:ssä on ollut erittäin antoisaa, mutta kokousten määrä on kasvanut voimakkaasti viimeisen vuoden aikana johtuen mm. Tays:n  uudistamisohjelmasta. Tilanne on ollut varsin haastava ajankäytön suhteen: varsinaisten kokousten lisäksi on suunnittelukokouksia ja iltakouluja, joihin en ole ehtinyt mielestäni riittävän aktiivisesti osallistua. Tähän en ollut varautunut tehtävään ryhtyessäni, oli siksi syytä jättää eroanomus.

Tänään olen saanut eron PSHP:n hallituksesta, tilalleni sinne on valittu kaupunginvaltuutettu Jaakko Mustakallio.  Hänet valittiin tänä iltana myös kaupunginhallituksen jäseneksi ja 2.varapuheenjohtajaksi. PSHP:n varajäseneksi valittiin Olga Haapa-aho, hänet valittiin myös kaupunginhallituksen varajäseneksi samoin kuin Petri Siuro. Onnea valituille!

Eron luottamustoimesta luulisi olevan läpihuutojuttu, kun perusteluna on työhön liittyvät esteet. Näin ei kuitenkaan ollut tänään, vaan erolleni olisi kuulema kaivattu painavampia perusteita. Jossain oli ihmetelty myös siirtymistäni Särkänniemen hallitukseen.

Kun sote vihdoin toteutuu, tehdään sekä PSHP:n että kaupunginhallituksen pöydässä tärkeitä linjauksia. On tärkeää, että näissä toimielimissä istuvat keskeiset päättäjät. Kun olin itse aktiivisesti vaikuttamassa myös seuraajaani valintaan, katson toimineeni luottamushenkilönä vastuullisesti. Jossakin oli epäilty, että minua olisi pyydetty luopumaan tehtävistäni; päinvastoin, ryhmä toivoi minun jatkavan PSHP:ssä.

Vihreällä valtuustoryhmällä on kyllä omat rotaatiosääntönsä: me noudatamme esimerkiksi kaupunginhallituskoalition enemmistön toteuttamaa käytäntöä, ettei yhtiöiden hallituksissa istu kaupunginhallituksen jäseniä. Apulaispormestarit eivät myöskään toimi yhtiöiden hallituksissa. Tästä syystä apulaispormestariksi valittu Anna-Kaisa Heinämäki jätti jäsenyytensä Särkänniemen hallituksessa, ja ryhmä valitsi minut hänen tilalleen.  Olin käytettävissä, koska tehtävä ei vie liikaa aikaa eikä ole liian haastava yhtiön ex-puheenjohtajalle. Luottamushenkilöpaikat pitäisi kyetä jakamaan strategisesti oikein, palkintopaikkoja ne eivät ole.

Olen joskus sanonut, että valtaa pitää rakastaa, mutta siihen ei pidä rakastua. Tästä olen koettanut omassa toiminnassasi pitää kiinni. Nyt on aika siirtää vastuuta  hallitusti nuoremmalle sukupolvelle.

Tänä aamuna PSHP:n hallituksen kokouksesta poistuessani kyynel kimmelsi kuitenkin silmäkulmassa: haikeaa oli lähteä mukavasta porukasta.

Vaalit on käyty ja pulinat pois. Vihreät menestyivät vaaleissa hyvin, mutta on mahdollista, että siitä huolimatta jäämme hallituksen ulkopuolelle.  Toivon kuitenkin Juha Sipilältä viisautta tässä asiassa: Vihreät olisivat erinomainen lisä hallitukseen, olipa siellä sitten Kokoomus tai Demarit. Eikä tekisi pahitteeksi istua myöskään samaan pöytään Persujen kanssa. Kuplat on aika puhkaista!

Kuluneen sanonnan  ”helvetissä on erityinen paikka naisille, jotka eivät auta toisiaan” voisi näiden vaalien jälkeen muuttaa muotoon ”eduskunnassa on erityinen paikka naisille, jotka eivät auta toisiaan”. Katsokaa vaikka ex-puheenjohtaja Jutta Urpilaisen ja Pirkanmaan ex-äänikuningattaren Hanna Tainion kohtelua demareissa. Käsittämätöntä.

Tampereen Vihreä valtuustoryhmä esittää uudeksi apulaispormestariksi Anna-Kaisa Heinämäkeä, erinomainen valinta, samoin kuin Jaakko Mustakallion valinta kaupunginhallitukseen. Odotan jo lähtökuopissa kaupunginhallituksen varapaikalta vapautumista, annan tilaa nuoremmille samalla kertaa. Jätin jo eilen hyvästit Ikäihmisten lautakunnassa, jossa olen ollut kaupunginhallituksen edustajana. Teen ”Maijat”, eli seuraan Maija Kajanin esimerkkiä eli jään rivikaupunginvaltuutetuksi ja olen käytettävissä uudelleen  Tampereen Särkänniemen hallitukseen, jos niin halutaan. Pirkanmaan Sairaanhoitopiirissä olen vielä valmis jatkamaan toistaiseksi ainakin varapaikalta.  Pidän päätöksenteon kannalta järkevänä, että varsinainen jäsenyys on sidottu kaupunginhallitussalkkuun.

On ollut todella suuri helpotus vähentää luottamustehtäviä, elämään on tullut kaivattua hitautta ja mahdollisuus keskittyä ydinasioihin: työhön ja perheeseen. Nyt kun en vaikuta enää keskeisillä paikoilla kuntapolitiikassa, kirjoittelen blogejakin entistä harvemmin. Mutta kyllä taidan vielä ennen kesää kirjoittaa päätöksenteosta yliopistossa, uutta aineistoa on taas kertynyt. Onnea 90-vuotiaalle Tampereen yliopistolle!

Hyvää Vappua kaikille, ylioppilaslakit päähän, skumppaa lasiin ja marssimusiikki soimaan!