Julkaistu

Valintojen aikaan

Alkuvuosi on ollut odottelun aikaa: uudet toimielimet ovat lähtökuopissa. Valtuustoryhmien paikkajakotyöryhmät ovat neuvotelleet ahkerasti ja päässeet lopulta yksimielisyyteen. Ryhmien sisäisissä paikkajakoryhmissä on käyty omat vääntönsä, niissä on varmaan saatu kovimmat kähinät aikaan. Valintakulttuurit ovat eri ryhmissä erilaiset, eikä kaikkia tyydyttävää ratkaisua voida koskaan saavuttaa: traumoja tulee ja tarvetta vertaistukeen näyttää olevan ainakin sosiaalisessa mediassa. Eikö joku sosiaalipsykologian kurssi voisi tehdä poliitikkojen virtuaalisen sosiogrammin eli ihmissuhdekaavion esimerkiksi Facebookissa tapahtuvista peukuttamisesta ja puukottamisesta.

Eilen aloitti uusi kaupunginhallitus toimikautensa ja valitsi jäseniä mm. seutuhallitukseen ja seutuselvityksen ohjausryhmään. Itse jätän huomenna seutuhallituksen, mutta jatkan seutuasioiden parissa kuntauudistusselvityksen ohjausryhmän jäsenenä. Kaupunginhallitus kokoontui suurelta osin tutulla kokoonpanolla, sillä jo edellisessä kaupunginhallituksessa mukana olleiden lisäksi kaksi meistä valtuuston entiseen puheenjohtajistoon kuuluvista istuu nyt päättäjän paikalla. Helppo meidän olikin Elina Sirénin kanssa vaihtaa tuolia kokouksessa, kun oli jo entuudestaan kartalla käsiteltävistä asioista. Valinnat kertovat siitä, että kaupunginhallitukseen on istutettu pääsääntöisesti kokeneimpia poliitikkoja, opettelun paikka se ei olekaan.

Valtuusto kokoontui jo toista kertaa tammikuussa. Viikko sitten valitsimme valtuuston puheenjohtajan, pormestarin ja johtokuntien jäsenet, nyt apulaispormestarit ja lautakuntien jäsenet. Valinnat sujuivat hyvässä yhteisymmärryksessä, yhtään äänestystä ei ollut. Tämä kertonee siitä, että myös oppositioon jäänyt ryhmä 16 (Perussuomalaiset, Keskusta, Kd, Tampereen Sitoutumattomat ja Skp) saivat myös tyydyttävän sopimuksen paikkaneuvotteluissa. Sen sijaan pormestariohjelmaa kaikki ryhmät eivät näytä tunnustavan, eikä siitä päästy vielä eilen keskustelemaan, vaikka ohjelma oli jo viikko sitten jaossa kokouksen yhteydessä.

Vastavalitut apulaispormestarit ovat kaikki ryhmiensä puheenjohtajia. Ovi tälle ratkaisulle avattiin jo viime valtuustokaudella, kun apulaispormestareiksi valittiin kesken kauden Olli-Poika Parviainen (vihr.) ja Leena Kostiainen (kok.). Olen kannattanut kokeilua yhtäältä poliittisen linjakkuuden, toisaalta ryhmänjohtajien ansiomahdollisuuksien vuoksi. Nyt valitut neljä apulaispormestaria ovat kaikki ryhmiensä kärkinimiä ja paikkansa ansainneita.

Kokemukset tuplaroolista ovat olleet myönteisiä, ja niinpä viime vuonna pidetyissä Uuden sukupolven organisaatiot ja johtaminen (USO) –seminaareissa kaupungin keskeiset päättäjät kallistuivat suosittelemaan tätä mallia. Vaalien jälkeen ei kuitenkaan ryhmissä käyty lähempää keskustelua salkkujaon periaatteista. Luontevaa toki on, että Parviainen ja Kostiainen jatkavat nykyisillä toimialoillaan, mutta toisaalta olisi voinut odottaa, että salkut jaettaisiin ryhmien koon mukaisessa järjestyksessä. Nyt budjettivaikutuksiltaan (ja myös vastuultaan) painavin salkku meni pienimmälle ryhmälle eli Vasemmistoliitolle.

Ilmeisesti ryhmien puheenjohtajat sopivatkin ensin keskenään jyvityksestä. Jatkossa on meneteltävä toisin. Valintoja ei pidä tehdä ”henkilö edellä”, vaan ryhmien ja salkkujen painoarvon mukaan. Ryhmänjohtaja voi olla edelleenkin apulaispormestari, tai pikemminkin toisin päin: apulaispormestari voi olla halutessaan ja ryhmänsä suostumuksella ryhmänjohtaja. Muutoin löydämme itsemme takavuosien tilanteesta, jossa ”pitkät pojat” linjasivat vuosikaudet kahdestaan Tampereen politiikan tahdit, jatkossa tahdittajia olisi näillä näkyminen neljä.

 

Julkaistu

Vuoden ja valtuustokauden lopuksi

Huomenna on vuoden viimeinen päivä, ja tämä valtuustokausi päättyy. Laskin, että olen kuluvana vuonna osallistunut valtuuston puheenjohtajana 13 valtuuston kokoukseen, lähes kaikkiin (n. 30) kaupunginhallituksen kokouksiin  ja  tarkastustoimikunnan kokouksiin ja erilaisiin työryhmiin (Asuntomessutoimikunta, Rantaväylätyöryhmä, kaupungin ja seurakunnan yhteistyöryhmä).

Samalla päivitin myös poliittisen cv:n.Valtuuston puheenjohtajuuden ohella päättyy kauteni myös Tampereen seudun kuntayhtymän seutuhallituksessa ja Tampereen Särkänniemi Oy:n puheenjohtajana.  Tätä ennen listassa olivat seurvaat ansiot: Tampereen kaupunginhallituksen jäsen 2003-2004, 2007-2008: varajäsen 2005-2006; kh:n henkilöstöjaoston varajäsen 2003, 2005-2006; kh:n suunnittelujaoston jäsen 2004, 2007-2008. Lisäksi olen ollut Tampereen Vuokratalosäätiön hallituksen jäsen vv. 2001-2004 ja Pirkanmaan Sairaanhoitopiirin hallituksen varajäsen vv. 2001-2004,  Tampereen kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsen (1997-1998, 2001-2004; varajäsen vv. 1993-1996, 1999-2000), Kaupunginvaltuutettu vv. 1999-2012; varavaltuutettu 1993-1998. Saapa nähdä,  mihin nämä ansiot riittävät jatkossa.

Valtuuston puheenjohtajuus jatkuu vielä kolme viikkoa, kunnes uusi puheenjohtaja valitaan 21. tammikuuta. Vanha valtuusto ei enää kokoonnu tammikuussa, mutta muut toimielimet jatkavat, kunnes uudet valitaan. Niinpä esimerkiksi kaupunginhallitus ja tarkastustoimikunta kokoontuvat vielä vanhalla kokoonpanolla. Edustusmenoja on vielä pari, ensimmäinen jo 1.1., kun vien kummilusikan vuoden ensimmäiselle tamperelaisvauvalle synnyttäneiden osastolle.

Valtuuston puheenjohtajan paikka menee toiseksi suurimmalle valtuustoryhmälle, sosiaalidemokraateille. Vielä arvuutellaan, kenet tehtävään valitaan. Julkisuudessa on pohdittu myös valtuuston puheenjohtajalta edellytettäviä ominaisuuksia. Mielestäni pitkä kokemus valtuustotyöstä ja yhteistyökyky ja muut sosiaaliset taidot ovat keskeisiä ominaisuuksia; toki kielitaitokin on aina eduksi, mutta valtuuston puheenjohtaja joutuu/pääsee nykyään melko vähän ulkomaille edustamaan; nämä vastuut ovat siirtyneet pitkälti pormestarikunnalle. Toivoa sopii, että sellaiset konkarit kuin Anneli Kivistö ja Jarmo Rantanen ovat käytettävissä tehtävään, sillä arvovaltaa puheenjohtajalla pitää olla tehtävään lähtiessä. Mutta valittiinpa tehtävään kuka tahansa, on hänen saatava paitsi oman valtuustoryhmänsä myös muiden ryhmien varaukseton tuki taakseen. Valtuuston puheenjohtaja on edelleen korkein luottamushenkilö myös Tampereella. Tämä unohdetaan usein. Henkilökohtaisesti toivon, että olen omalta osaltani täyttänyt ne odotukset mitä minulle asetettiin.  Kiitos hyvästä yhteistyöstä, onnea vuodelle 2013!

Julkaistu

Puhe kaupunginvaltuutetuille 10.12.2011

Hyvät valtuutetut, virkahenkilöt, median edustajat ja yleisö lehterillä ja radioiden äärellä.

Takanamme on vuoden 2012 ja valtuustokauden 2009–2012 viimeinen valtuuston kokous. Tänä vuonna valtuusto on kokoontunut 13 kertaa, kuten kahtena edellisenäkin vuonna. Tilastojen mukaan kokoukset ovat tänä vuonna kestäneet ennen tämän päivän kokousta yhteensä 45 tuntia 59 minuuttia (viime vuonna vastaava luku oli 51 tuntia 46 minuuttia ja kaksi vuotta sitten 53 tuntia 09 minuuttia ja kolme vuotta sitten vuonna 2009 71 tuntia 23 minuuttia). Valtuustokauden loppua kohde aikana kokoukset ovat lyhentyneet ja puheet napakoituneet. Keskimäärin kokoukset kestivät tänä vuonna 3 t 49 minuuttia (ennen tämän illan kokousta). kun edellisvuonna niiden kesto oli 4 t 36 minuuttia, vuonna 2010 4 t 11 min ja vuonna 2009 5 h 36 min.

Kuten aiemminkin olen todennut, puheenvuorojen pituuksien leikkaaminen varsinaisten puheenvuorojen osalta viidestä kolmeen minuuttiin ja repliikkipuheenvuorojen osalta kahdesta yhteen minuuttiin näkyy näissä luvuissa positiivisella tavalla. Vaikka tänään hyväksymämme valtuuston työjärjestys mahdollistaa paluun viiden minuutin puheenvuoroihin, toivon, että seuraajani harkitsisi 3 minuutin aikarajoissa pysymistä. Kokemukseni mukaan puheenvuorojen leikkaaminen on parantanut valtuuston keskustelukulttuuria, edistänyt vuoropuhelua ja spontaanien puheenvuorojen käyttämistä.

Arvioin jo kaksi vuotta sitten tilastotietojen perusteella ns. hallitus-oppositio – asetelman loiventumista. Kyselytunteja on ollut tänä vuonna ollut ainoastaan 5, kun niitä edellisen vuoden aikana pidettiin 6 ja vuonna 2010 9.  Äänestyksiä on radikaalisti vähemmän kuin edellisinä vuosina (19 vrt. 38 kpl v . 2011, 59 kpl v. 2010 ja 60 kpl v. 2009). Suurelta osin tätä selittää äänestysten väheneminen talousarviokokouksessa.

Vaalivuosi selittänee sen, että valtuustoaloitteita jätettiin enemmän kuin edellisinä vuosina (59 kpl ennen 10.12. kokousta; vrt. 51 kpl v. 2011, 53 kpl v. 2010 ja 39 kpl v. 2009). Toivon, että valtuustoryhmät vahvistaisivat ryhmäaloitteiden tekoa henkilökohtaisten aloitteiden vaihtoehtona.

Tiedonantotilaisuuksia järjestettiin kuluneena vuonna yksitoista kuten edellisenä vuonnakin, mutta kaksi kertaa enemmän kuin valtuustokauden alussa. Tulevalla valtuustokaudella tiedonantotilaisuuksille saadaan nykyistä selkeämpi status.

Tällä valtuustokaudella olemme tehneet monia muutoksia valtuuston kokouskäytäntöihin. Sähköinen kokouskäytäntö on jo vakiintunut osa valtuustotyöskentelyä. Viime vuoden alussa toteutettu kokouspäivän siirto keskiviikolta maanantaille on ollut pääsääntöisesti hyvä ratkaisu, sillä valtuutetuille ja valtuustoryhmille jää nykykäytännössä tuntuvasti enemmän aikaa lista-asioihin perehtymiseen ja päätöksenteon valmisteluun kuin aiemmin. Totta on kuitenkin, että kaupunginhallituksen jaostojen jäsenille maanantaista muodostuu väistämättä superkokouspäivä.

Tilaaja-tuottaja – malliin siirtymisen yhtenä tavoitteena oli valtuuston vallan lisääntyminen sitä kautta, että tilaajalautakuntien jäseninä on valtuutettuja tai varavaltuutettuja ja niitä johtavat apulaispormestarit. Apulaispormestarit profiloivatkin hyvin lautakuntiensa toimintaa.  Olen ollut huolissani valtuuston roolin kaventumisesta pormestarimallin myötä: kaupunginhallituksesta on tullut – professori Aimo Ryynästä siteeraten – ”pikkuvaltuusto”, jossa pieni ydinjoukko tekee suuret linjavedot. Haluan muistuttaa siitä, että valtuusto on edelleen Tampereellakin ylin päättävä luottamuselin ja instituutio, jonka vallan säilyttämisestä on pidettävä huolta.

Kulunutta valtuustokautta on luonnehtinut taloustilanteen uudelleen kiristyminen. Kaupunkilaisten palvelutaso on pyritty säilyttämään nykytasolla ja jopa hieman parantamaankin sitä. Kuitenkin tämän hintana on ollut palveluverkon keskittäminen ja erityisesti sosiaali- ja terveyspalvelujen väheneminen alueilla. Tämä kehitys ei palvele kaikista huono-osaisimpia kaupunkilaisia, joilla ei ole aina varaa edes bussilippuun. Tampereen kaupungin toimintamenojen kasvu selittyy pitkälle sosiaali- ja terveysmenojen kasvulla. Menestyäkseen kaupunki tarvitsee jatkuvaa kehittämistä. Tällä kaudella on viety aktiivisesti eteenpäin isoja kaupunkikehityshankkeita, jotka toteutuessaan edistävät Tampereen kestävää kasvua.

Kuluneen syksyn vaalikeskusteluissa asetettiin mielestäni virheellisesti vastakkain suuret investoinnit, kuten Rantaväylän tunnelihanke, ja käyttötalousmenojen kasvu. Tampereen kaupunki on sitoutunut ottamaan vuoteen 2030 mennessä vastaan puolet koko kaupunkiseudun väestönkasvusta. Selviämme tästä haasteesta taloudellisesti ja ekologisesti vain tiivistämällä rohkeasti kaupunkirakennetta: rakentamalla Ranta-Tampella, Santalahti, ratapihan alue ja täydentämällä Tammelan kaupunginosaa ja muita kaupunginosia. Tämän lisäksi tarvitsemme sujuvan joukkoliikenteen joka perustuu sekä raide- että bussiliikenteeseen niin kaupungin sisällä kuin koko seutukunnan alueella.

 

Haluan kiittää valtuutettuja kuluneesta valtuustokaudesta. Olemme istuneet valtuuston kokouksissa tällä nelivuotiskaudella tämä ilta mukaan lukien yli 220 tuntia. Kokouksiin valmistautumisineen ja muine edustuksineen eri luottamushenkilötasoilla se on huomattava satsaus teiltä kaikilta. Tästä syystä on perusteltua, että kokouspalkkioita tarkastetaan nyt ensimmäistä kertaa vuoden 2005 jälkeen.

Kiitos myös tuestanne ja luottamuksestanne, jota olen saanut puheenjohtajana kokea koko tällä 4-vuotiskaudella. Erityisesti haluan kiittää valtuuston varapuheenjohtajia Marjatta Stenius-Kaukosta ja Elina Sireniä, jotka ovat kantaneet kanssani vastuuta puheenjohtajuudesta tässä salissa ja tämän salin ulkopuolella. Kiitän myös pormestari Timo P. Niemistä, apulaispormestareita ja valtuustoryhmien puheenjohtajia hyvästä yhteistyöstä. Tämä kokous on sekä pormestari Niemisen että varapuheenjohtaja Marjatta Stenius-Kaukosen pitkän luottamushenkilöuran viimeinen valtuuston kokous. Myöskään valtuutettujen Elli-Maija Ahola, Hellä Asumaniemi, Jari Heikkilä, Terttu Koskela, Mikko Kriikku, Reijo Kulmala, Joonas Lepistö, Sanna Ojanen, Niina Rissanen ja Pauli Ruoholahti eivät jatka enää valtuutettuina tai varavaltuutettuina valtuustokauden nyt päättyessä. Kiitokset teille kaikille työstänne Tampereen kaupungin hyväksi.

Lisäksi haluan kiittää hyvää hallintoa ja virkahenkilöiden hyvää valmistelutyötä. Erityisesti haluan kiittää tämän pöydän takana istuvia henkilöitä (Jouko Aarnio, Tuire Nyyssönen, Merja Mäkinen ja Tiina Kyöttilä-Vettenranta) korvaamattomasta avusta puheenjohtajan työssä. Ilman teidän apuanne kokoukset eivät sujuisi. Kiitokset myös tekniikan väelle, virastomestareille ja keittiöhenkilökunnalle hyvinvoinnistamme huolehtimisesta.

Kiitos median edustajille kokousten aktiivisesta seuraamisesta. Olemme pyrkineet pitämään paitsi varsinaiset kokoukset, myös tiedonantotilaisuudet avoimina tiedotusvälineille. Medialla on tärkeä rooli ja vastuu ei vain päätöksenteon sisältöjen vaan myös niiden prosessien totuudenmukaisessa kuvaamisessa. Olemme runsaan vuoden ajan kokeilleet myös valtuustonkokousten suoria lähetyksiä, toivon, että niiden jatkuminen  turvataan myös tulevalla valtuustokaudella.

Kiitokset myös aktiiviselle yleisölle lehterillä ja radioiden äärellä.

Toivon, että mahdollisimman moni valtuutettu pääsee osallistumaan valtuuston joulujuhlaan ensi perjantaina.  Toivon teille kaikille levollista Joulun aikaa ja voimia tulevalle vuodelle. Lopuksi voisimme jokainen toivottaa vieruskavereillemme kädestä pitäen hyvää Joulua.

 

 

Julkaistu

Terveisiä valtuuston budjettikokouksesta

Tampereen kaupunginvaltuuston budjettikokous oli eilen aamu yhdeksästä alkaen. Se päättyi ennätysajassa jo klo 16.30, sillä laaja budjettisopu, jonka ulkopuolelle jäi vain Keskusta, näyttäytyi asioiden yksimielisenä käsittelynä. Sen sijaan tuleva vitosten koalitio Kok/Rkp, Sd, Vihr, Vas ei pysynyt yhtenäisenä, sillä Rantaväylän tunneli jakoi vielä vaalien jälkeenkin.

XL-ryhmän voimin hankkeen suunnittelumäärärahat saatiin pidettyä budjetissa, eikä valtuusto rikkonut aiempia päätöksiä ja sopimuksia valtion kanssa. Laskuthan on maksettava eikös juu – joka tapauksessa. Ensi syksynä otetaan vielä kerran kantaa asiaan, kun tunnelin kokonaiskustannukset ovat selvillä. Itselleni jäi vaikutelma, että vasemmisto halusi säilyttää tällä tavalla kasvonsa vaalien jälkeen. Tunnustus on annettava XL:n pienryhmille – sitoutumattomille, Kd:lle ja Kepulle – että ne olivat linjakkaita loppuun asti, siitä huolimatta, että ne jätettiin uuden pormestarisopimuksen ulkopuolelle. Vasemmistoliiton Jari Heikkilä ei myöskään kääntänyt takkiaan, vaan oli valtuuston linjan puolustajien joukossa.

Budjettiin saatiin vielä yksimielisesti lisättyä monia tärkeitä asioita, esimerkiksi Terveysnyssen toimintaan 120 000 euroa  ja lukioiden kurssitarjontaan 700 000 euroa. Olen erityisen tyytyväinen  päihtyneiden päiväkeskustoimintaa lisätystä 280 000 eurosta. Sillä saadaan keskustaan paikka päihdeongelmaisille. Kiitos apulaispormestari Tulosen, ihmisroskakeskustelu sai tällä tavalla onnellisen lopun.

Kollegani Jari Heinonen (Skp) esitti Aktiivipassia, eli korttia, jolla toimeentulotuen varassa elävät saisivat edullisesti matkustaa bussissa ja pääsisivät muihinkin kaupungin palveluihin alennettuun hintaan. Kannatin asiaa, sillä olen vienyt sitä eteenpäin myös oman ryhmäni kautta. Tällä kaudella Aktiivipassin käyttöönoton reunaehdot ja kustannukset on selvitetty, mutta vielä ei rahaa saatu budjettiin kireän taloustilanteen takia. Toivoa sopii, että tuleva koalitio pitää huolen siitä, että uudistus saadaan läpi seuraavassa budjetissa. Se parantaisi olennaisesti köyhyydessä elävien kaupunkilaisten asemaa.

Täytyy muuten antaa tunnustus myös apulaispormestari Olli-Poika Parviaiselle, joka onnistui neuvottelemaan omille toimialoilleen – toisen asteen koulutukseen ja sivistystoimeen – 1,4 miljoonan euron lisäykset vajaan 2 miljoonan euron kokonaislisäyksistä. Tärkein näistä varmasti oli lukioiden kurssien säilyttäminen.

 

 

 

 

 

Julkaistu

Vaalianalyysia maallikkopohjalta

Kaupunkilehti Tamperelainen taisi ottaa vakavasti palautteeni: lehti julkaisi viime lauantaina kommenttini ja haastatteli vaaliasiantuntijana Jussi Lähdettä. Hyvää yleisanalyysia vaalimenestyksestä häneltä saatiinkin, mutta kuka kirjoittaisi paikallisanalyysia Tampereen kuntavaalien 2012 tuloksesta: Pertti Timonen, Sami Borg vai isompi tutkijaryhmä?

Ehdolla ollut tuttavani lähetti sähköpostia ja ihmetteli vaaliasiantuntijan kommentteja: pitäisikö jättää ehdolle asettuminen, jos ei ole selkeää kohderyhmää? Tai kuinka voidaan olettaa, että kaikilla olisi samanlaiset mahdollisuudet edes kampanjoimiseen? ”Pienimuotoisen kampanjan syynä voi olla rahan taikka ajan puute. Syynä voi olla myös se, että ehdokas lähtee kisaan vain ollakseen puolueen täyte-ehdokas, sillä heitäkin tarvitaan, jotta puolue saa kasaan mahdollisimman monta ääntä”, hän kirjoitti. Niinpä.

Monilla ryhmillä oli tekemistä, että saatiin ehdokaslista täyteen. Vihreät taisivat olla ainoa ryhmä, joka ilmoitti, kuka maksoi mainoksen. Itselleni se ei ainakaan tuottanut ongelmia, lahjoitustilille tuli vain itse myymämme omenamehun tuotto: 112 euroa, eli kolmen tonnin edestä maksetaan laskuja loppusyksy. Rahaa tärkeämpi on hyvä tukiryhmä. Tässäkin on eroja puolueiden välillä: vanhoilla on järjestönsä, nuoremmilla ne ovat heikommat. Omaan tukiryhmään kuului kokoaikaisesti vain puoliso, mutta hänellä on toki tehoja puolen joukkueosaston verran.

Henkilökohtainen menestys ei siis ole pelkästään ehdokkaasta kiinni. Ja tärkeämpää onkin ryhmän saama kannatus. Perussuomalaiset eivät saaneet niin suurta jytkyä Tampereella kuin odotettiin: tässä kaupungissa Kokoomuksen ja Demareiden vanha akseli on edelleen päävedenjakaja vaaleissa. Uusi ilmiö on kuitenkin poliittisen pirstaloitumisen lisääntyminen Tampereella; kymmenen ryhmää taitaa olla Suomen ennätys!

Mutta ilman takinkääntöä tunneliasiassa sekä Demareille että Vasemmistoliitolle olisi käynyt huonommin, ja ehkä Perussuomalaisille paremmin. Vastuu tunnelin puolustamisesta jäi XL-ryhmien harteille. Joskin valtuuston selkeät päätökset tunneliasiassa eivät tuntuneet painavan myöskään kaikkien XL-valtuutettujen vaalikonevastauksissa: osa taktikoi ja eteni sammutetuin lyhdyin, vaikka oli valtuustosalissa ollut painamassa tunnelin puolesta. Suoraselkäisimmät puolustajat saivat takkiinsa, näin esimerkiksi Vihreiden kaupunginhallituksen jäsen Vesa Eskola, joka menetti valtuustopaikkansa. Ja uskonpa, että Satu Hassinkin äänimäärä olisi ollut vielä nykyistä muhkeampi ilman selkeäsanaista tunnelin kannattamista.

Tunnelin vastustajien jytky jäi kuitenkin tulematta ja vastustuksen suhteellinen etu jakaantui useammalle ehdokkaalle. Edellisvaaleissa tunnelivastaisuudellaan valtuustoon pompannut Petri Siuro putosi tällä kertaa valtuustosta. Tunnelin vastustajien ”tosiuskovaisten” joukko sulki hänet tarkoitushaluisesti loppupeleissä listoiltaan. Harmi, hyvä valtuutettu hänkin.

Vaalien alla kannattaisi harjoittaa tutkivaa journalismia tai jalkautua politiikan kenttätutkijaksi. Toreilla voisi kuulla myös hurjia legendoja kampanjoiden pimeistä puolista:  suoranaisesta valehtelusta, pelottelusta, toisten ehdokkaiden mustamaalauksesta ja toisten lobbaamisesta. Tämä raadollinen puoli on monen ehdokkaan tiedossa, kukin valtuustoryhmä voisi pitää moraalin kohotuskampanjan ja valtuustotyöskentelyn etiikan perusteet vielä syksyn kuluessa ennen uuden kauden alkua.

Oma äänimääräni putosi edellisistä vaaleista 440 äänellä. Se on todella paljon. Tilannetta voi selittää sillä, etten ollut tällä kertaa pormestariehdokas. Itse pidän suurimpana syynä sitä, että puolustin näkyvästi valtuuston linjauksia niin tunnelikysymyksessä kuin valtuutettujen palkkioasioissakin. Sitä en kadu. Jouduin välillä ikävään valoon mediassa, siitä olen pahoillani. En ole katkera, mutta haluan tällä sanoa, että näkyvyydellä on aina hintansa.