Blogi

 

”Vielä kerran vaalit: Tässä jyvät ja akanat”, julistaa päätoimittaja Nupponen tänään (7.11.-12) ilmestyneessä Tamperelaisessa. Huolellisen vaalianalyysin asemesta päätoimittaja sortuu leimaamiseen ja hutkimiseen.

Kaupunginvaltuutetun paikka on luottamushenkilöpaikka, ei sijoitus rankinglistalla. Vaaleissa läpimenneiden välillä ei tehdä eroa jyviin ja akanoihin, kaikki ovat lähtökohtaisesti samanarvoisia kaupunginvaltuutettuja. Eivätkä niitäkään, jotka eivät onnistuneet uusimaan valtuustopaikkaansa, voi luokitella ”luusereiksi”; lyödyn lyöminen osoittaa vain sivistymättömyyttä.

Henkilökohtaisten äänimäärien vaihteluun on aina useita syitä, niitä voisi toki analysoida. Jos toimituksen asiantuntemus ei  siihen riitä,  analyysia voi aina pyytää asiantuntijoilta. Luokittelun ongelmallisuudesta kertoo sekin, että ”laskussa” listalla on joukko tunnettuja kansanedustajia. Henkilökohtaisesti olen otettu päästyäni tähän seuraan.

Näitä vaaleja luonnehti Tampereella myös paikallismedian voimakkaat kannanotot ja ikävät ”moskajournalismin” piirteet.  Toivoisin, että jatkossa media keskittyisi enemmän tosiasioihin ja huolellisiin analyyseihin.

 

IRENE ROIVAINEN

Kaupunginvaltuuston puheenjohtaja (vihr.)

 

Vaalit on käyty, iloitsen Vihreiden tuloksesta, joka ei olisi ollut mahdollista ilman Satu Hassin vetoapua. Menetimme vain yhden valtuustopaikan.

Vastustajille ei tullut tunnelijytkyä, mutta tietysti takinkääntäjäryhmät hyötyivät suunnanmuutoksestaan; yksittäiset vastustajat  menettivät ääniosuuksiaan.

Henkilökohtaisesti olin varautunut jopa paikan menetykseen, koska valtuuston puheenjohtajana puolustin valtuuston päätöksiä ja tehtyjä sopimuksia. Lopputulos oli kuitenkin tyydyttävä. Ehkä parempi taktiikka kuin vaikeneminen, olisi XL:ltä ollut rohkea julkitulo ja tunneliratkaisun perustelut, jotka on koeteltu monta kertaa valtuustossa.

Kiitokset luottamuksesta äänestäjät, teen jatkossakin parhaani!

(Mielipidekirjoitus Aamulehteen ja Tamperelaiseen 25.10.-12)

Tampere on onnistunut toteuttamaan terveydenhuollossa hoitotakuun, mutta sosiaalisen tuen palveluissa ei toteudu sosiaalitakuu. Lain mukaan toimeentulotukihakemus tulee käsitellä seitsemän päivän kuluessa.  Toimeentulotukihakemuksista 31 prosenttia ylitti käsittelyaikansa osalta sosiaalitakuun mukaisen määräajan tammi-elokuussa 2012. Länsi-Suomen aluehallintovirasto on ottanut sen vuoksi Tampereen tilanteen tarkasteluun.

Tamperelaisten köyhyyskokemuksia tarkastelevassa selvityksessämme (Roivainen, Heinonen & Ylinen 2011) havaitsimme, että  köyhyys vaikuttaa ylisukupolvisesti perheiden  elämänkulkuun. Yksinhuoltajaäidit sinnittelevät pienten lasten kanssa muutaman euron päiväbudjetilla. Apua ei saa sosiaalitoimistosta, vaikka omat laskelmat osoittavat, että toimeentulotukea olisi pitänyt saada. Monet vanhukset eivät edes hae apua, mieluummin tingitään jopa lääkehankinnoista ja yritetään pienestä eläkkeestä antaa vielä vaikeassa elämäntilanteessa eläville lapsillekin.

Pari vuotta sitten toteutettu palveluverkon keskittäminen Tampereella heikensi kaupunkilaisten pääsyä sosiaalityöntekijän vastaanotolle. Alueelliset sosiaalitoimistot ajettiin alas ja palvelut keskitettiin keskusta-alueelle. Vihreät vastustivat tätä päätöstä. Näin saatiin ehkä jonot hetkeksi kuriin ja toimeentulotukimenot tasaantumaan, mutta nyt jonot ovat totta jälleen. Työntekijöiden vastaanotolle on vaikea päästä, sillä yli 90 prosenttia toimeentulotukihakemuksista käsitellään Tampereella kirjallisesti.

Palvelujärjestelmää on kehitettävä niin, että apua saadaan vaikeassa elämäntilanteessa jonottamatta. Tämä edellyttää toimeentulotukimäärärahojen ja asiakastyötä tekevien sosiaalityöntekijöiden lisäämistä. Valtuusto myönsi kesäkuussa lisätalousarviossa 120 000 euroa etuuskäsittelijöiden palkkaukseen, ja käsittelyajat saatiinkin kesän ajaksi lain määräämälle tasolle.

Sosiaalityöntekijöiden on jalkauduttava virastoista ihmisten arjen keskelle. Kaupungilla, jolla on varaa mittaviin investointeihin, on oltava varaa huolehtia myös huono-osaisista asukkaistaan.

IRENE ROIVAINEN

Tampereen kaupunginvaltuuston pj. (vihr.)

YTT, sosiaalityön erikoistumisalaprofessori (ma.) Tampereen yliopisto

 

 

 

 

 

Valtuuston esityslistalla oli tiedoksiantona hankkeen Vt 12 Tampereen tunneli  Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätös 20.8.2012. Totesin heti alkuun, että  emme ota tässä kokouksessa kantaa tunneliin tai Allianssi-sopimukseen sinänsä ja ettei ponsiesityksiä voida  asian käsittelyn yhteydessä tehdä. Olin pohjustanut asian lakimiesyksikön kanssa. Yhtään puheenvuoroa ei asiasta käytetty, mikä selvästi yllätti monet.

Jätin yhteisen valtuustoaloitteen tunnelivastustajan, kollegani Jari Heinosen (skp) kanssa virtuaalisen sosiaali- ja terveyspalvelukeskuksen perustamisesta Tampereelle. Alueellisten sosiaaliasemien lakkauttamisen seurauksena yli 90 % toimeentulotukihakemuksista käsitellään kirjallisesti, eivätkä kuntalaiset ja asiakkaat saa riittävän nopeasti yhteyttä sosiaalityöntekijään vaikeissa elämäntilanteessaan. Kaupunkilaiset joutuvat odottamaan aikaa myös terveysasemille, eivätkä saa näin välittömästi apua akuutteihin kysymyksiinsä.

Esitämme, että Tampereella kehitettäisiin ja otettaisiin käyttöön virtuaalinen sosiaali- ja terveyspalvelukeskus Pohjois- Suomessa (http://www.sosiaalikollega.fi/sosiaalijaterveyspalvelut/) käyttöön otetun järjestelmän mukaisesti. Keskus palvelisi kaikkia kaupunkilaisia, sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaita ja työntekijöitä.

Paljon on hyvää saatu Tampereella aikaan tällä ja edelliselläkin valtuustokaudella. Pormestari Niemisen tänään julkistama toimintakertomus ”Kuusi kehityksen vuotta” esittelee hyvin hänen pormestarikautensa saavutuksia. Aina riittää parantamista, mutta kyllä meidän pormestarimme ja apulaispormestarimme ovat tehneet tälläkin kaudella parhaansa.

Itseäni jäi hieman kiusaamaan valtuutettu Riitta Ollilan puheenvuoro, jossa hän harmitteli, ettei Koukkuniemen Jukola-rakennusta aikanaan purettu! Akka- akseli on yhä ylpeä saavutuksestaan, vai mitä Anneli Kivistö (sd) ja Riitta Koskinen (kok)? Aina kun laitan Aino-tossut jalkaani, muistan uhkauksemme kytkeä itsemme Jukolan seinään, jos purkutraktorit ajavat paikalle. Se taisi tepsiä.

Illan kolmen kokouksen jälkeen on hieman euforinen olo, pitäisi malttaa mennä nukkumaan, kun on varhainen lähtö työmatkalle ja pitkä työpäivä! Toivottavasti Pauli ehtii vaalikopille päivystämään!

(Kirjoitukseni AL:n teemasta, eivät näköjään julkaise valtuutettujen kirjoituksia; ehkä kannattaisi kuulla nykypäättäjiäkin).

Tampereella vanhustenhoidon painopiste on valtakunnallisten suositusten mukaan vanhusten kotona asumisen tukemisessa. Samaan aikaan kehitetään tehostettua palveluasumista esimerkiksi Koukkuniemen alueelle. Molempien edellytyksenä on kuitenkin riittävä ja osaava henkilöstö. Kotihoito ei saa olla vain kiireistä lääkkeiden jakamista tai verenpaineen mittaamista, vaan myös seurustelua ja henkistä tukea.

Tehostettu laitoshoito on yhä vaativampaa, siksi henkilöstömitoituksen on oltava riittävä. Perinteinen vanhainkotihoito on jäämässä historiaan. Kuitenkin vanhuksille, jotka eivät enää pärjää kotona, mutta eivät ole vielä tehostetun hoidon tarpeessa, tulee olla tarjolla ryhmäkotimuotoista asumista, sillä yksinäisyys on yksi suurimmista ikäihmisten ongelmista. Suurten palveluyksikköjen asemesta hoivakoteja perustettava eri kaupunginosiin, omalle kotiseudulle.

Vanhusten hoivapalveluja tuottavat yhteisöt ovat tärkeä yhteistyökumppani kaupungille. Järjestöjen toimintaedellytyksistä on kuitenkin huolehdittava nykyistä paremmin mm. hoivapalvelujen kilpailutustilanteessa, sillä isojen kansainvälisten toimijoiden toimintalogiikka ei välttämättä palvele parhaalla mahdollisella tavalla kuntalaisen etua. Järjestöillä ja seurakunnilla on tärkeä rooli myös harrastusten ja virkistystoiminnan ylläpitämisessä. Omaishoitajat tekevät arvokasta työtä, jota on tuettava nykyistä enemmän niin taloudellisesti kuin vapaapäivien ja virkistys- ja kuntoutustoiminnan muodossa.

Tampereen teollisesta historiasta johtuen kaupungissamme asuu suhteellisen paljon pienituloisia ikäihmisiä. Heidän hyvinvointiinsa tulee kiinnittää enemmän huomiota. Köyhyysraporttimme (Roivainen, Heinonen & Ylinen 2011) mukaan köyhyydessä elävät vanhukset eivät useinkaan hae apua vaikeaan tilanteeseensa sosiaalitoimistosta. Seurakuntien diakoniatyöllä ja järjestötoimijoilla on tärkeä rooli tämän huono-osaisuuden tunnistamisessa ja tuen tarjoamisessa. Hyvä vanhuus kuuluu kaikille sosiaaliseen taustaan katsomatta.

IRENE ROIVAINEN

Kaupunginvaltuuston puheenjohtaja (vihr.)