Blogi

Kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Irene Roivaisen avauspuhe Kehitysvammaisten Palvelusäätiön konsernin vuosipäivien avajaisissa 20.9.2012 Tampereella

Hyvät Kehitysvammaisten Palvelusäätiö Konsernin vuosipäivien osallistujat, hyvät naiset ja herrat!

Minulla on ilo ja kunnia tuoda tähän tilaisuuteen Tampereen kaupungin tervehdys. Haluan heti aluksi onnitella teitä 20-vuotisen toimintanne johdosta. Olette merkittävä ja tunnettu toimija myös täällä Tampereella. Sosiaalineuvos Sirkka Merikoski tunnetaan täällä hyvin paitsi entisenä kaupunginvaltuuston puheenjohtajana myös Tukiliiton ja Palvelusäätiön pitkäaikaisena toiminnanjohtajana. Myös nykyinen toiminnanjohtaja Markku Virkamäki on ollut hyvä yhteistyökumppani jo vuosien ajan.

Valtioneuvoston valtakunnallinen kehitysvammaisten yksilöllisen asumisen suunnitelma edellyttää laitosasumisen lopettamista Suomessa vuoteen 2020 mennessä. Tämän periaatepäätöksen mukaisesti toimimme myös Tampereella ja valmistaudumme tarjoamaan oman, yksilöllisen asunnon kehitysvammaisille ihmisille, johon he saavat tarvitsemansa tuen ja palvelut. Asumispalvelujen lisääminen on keskeinen tavoite kehitysvammaisten yhdenvertaisuuden ja itsenäisen elämän kannalta. Kuluvana syksynä Tampereella käynnistetään laaja selvitys kehitysvammaisten palvelutarpeista ja sen pohjalta tehdään suunnitelma palvelujen järjestämisestä. Tampereen seudulla kehitetään mm. perhehoitoa EU:n rahoittamalla hankkeella, jonka tavoitteena on turvata perhehoitajien saatavuus ja koulutus. Hyvä uutinen kaupungin säästöpaineiden keskellä on linjaus tukea vammaispalvelutoimiston asiakastyötä uudella sosiaalityöntekijän vakanssilla.

Tampereen kaupunki ja monet järjestöt tekevät hyvää yhteistyötä Kehitysvammaisten henkilöiden itsenäisen elämän tukemiseksi ja asumisen järjestämiseksi. Tampereella suuri osa kehitysvammaisten asumispalveluista ostetaan järjestöiltä, kuten Kehitysvammaisten Palvelusäätiöltä, ev.lut.seurakuntayhtymältä ja Tampereen Kaupunkilähetykseltä. Kehitysvammaisten palvelusäätiö Tukena Oy on toiminut jo pitkään kaupungin kumppanina tilapäishoitoa tarjoavassa Tulppaanikodissa ja päivätoimintakeskus Sinikellossa. Laitoshoidon vähentämisen myötä uudenlaiset asumisen vaihtoehdot ovat tervetulleita. Tästä hyvinä esimerkkeinä ovat Kehitysvammaisten palvelusäätiö Oy:n Pappilanpuiston asumispalvelut kotoa muuttaville nuorille ja Vuoreksen asuntomessuilla esitelty palvelukoti, jonne tulee viisitoista pysyvää asuntoa laitoshoidosta muuttaville kehitysvammaisille ja lisäksi kaksi huonetta tilapäisasumiseen.

Hyvät kuulijat!

Järjestöjen ja kaupungin välinen kumppanuus on arvokas asia, jota pitää jatkossakin vaalia. Järjestöjen rooli palvelujen tuottajana on ollut esillä Tampereen kaupunginhallituksessa tänä syksynä. Huolta on kannettu siitä, kuinka turvata laadukkaat palvelut kiristyvässä taloustilanteessa ja kuinka turvata luotettavien palveluntuottajien asema kilpailutustilanteessa. Tiedän, että te omaisjärjestötaustaisena toimijana kannatte erityistä huolta vammaisten ihmisten ja heidän läheistensä äänen kuulumisesta. Kehitysvamma-alan asumisen neuvottelukunta on esittänyt hankintalain ja hankintakäytäntöjen muuttamisesta siten, että vammaisten henkilöiden asumispalvelut ja muu jokapäiväisen elämän apu ja tuki irrotetaan hankintalain piiristä. Samoin on vaadittu kehitysvammaisten henkilöiden ja heidän läheistensä aseman vahvistamista hankintaprosessissa ja kunnan mahdollisuutta toteuttaa hankintoja sosiaalipoliittisin perustein ja suorahankintoina. Nämä esitykset ovat perusteltuja ja onneksi meillä on jo hyviä esimerkkejä. Kun Tampereella toteutettiin Pappilanpuiston asumispalveluiden kilpailutus, kartoitettiin muuttajien avun- ja tuen tarpeet ja huolehdittiin valmentautumisesta tulevaan elämäntilanteeseen. Myös vanhempien näkemykset henkilökunnan kriteereistä otettiin huomioon. Suorahankintojen mahdollistaminen on ollut esillä tänä syksynä kaupunginhallituksen epävirallisissa keskusteluissa, apulaispormestari Tulonen selvittää asiaa.

Hyvät kuulijat,

olen seurannut tänä syksynä yli viisikymppisen kehitysvammaisen naisen itsenäisen asumisuran alkua. Puolisoni sisar sai pysyvän paikan kehitysvammaisten hoitokodista Kokkolassa ja 90-vuotias äiti malttoi vihdoin päästää irti vastuun moraalisesta velvoitteesta. Oma huone, omat tavarat, oma musiikki, omat ystävät: tuntuu kuin tuon tilan myötä Anneli olisi kasvanut päätä pidemmäksi. Äidin huoli aikuisen lapsensa tulevaisuudesta väistyi, kun hän koki, että tämä on toinen koti, jossa pidetään yhtä hyvää huolta ja välitetään yhtä paljon kuin lapsuuden kodissakin.

Kahdenkymmenen toimintavuotensa aikana Kehitysvammaisten Palvelusäätiö on rakentanut 400 asuntoa palvelukoteihin ja 30 tilapäiskoteihin sekä hankkinut 150 yksittäistä asuntoa kehitysvammaisille henkilöille. Tämän lisäksi olette tuottaneet tilapäishoitoa lähes 1000 perheelle. Haluan kiittää hyvästä yhteistyöstä ja toivottaa teille parhainta menestystä myös tulevina vuosina tärkeän tehtävän toteuttamisessa, samoin kuin antoisia koulutuspäiviä!

Hyvät tamperelaiset ja muualta tulleet,

minulla on ilo ja kunnia tuoda tähän tilaisuuteen Tampereen kaupungin tervehdys. Tuon terveiset myös Suomen Setlementtiliiton liittohallituksen kokouksesta Turusta.

Tampereen keskustori on historiansa aikana ollut suurten tapahtumien näyttämö. Tällä torilla on esimerkiksi jaettu kaupunkilaisia kahteen leiriin, kuten vuonna 1918 sisällissodan aikana, kun torilla seisotettiin punavankeja odottamassa kohtaloaan. Vastakkainasettelun aika ei tunnu olevan edelleenkään ohi. Keskustelu päihteidenkäyttäjien oikeudesta oleskella torilla kertoo siitä, että huono-osaisuus ei saisi näkyä kaupungin keskeisellä paikalla, Poissa silmistä, poissa mielistä. Järjestyshäiriöitä ja rikollista toimintaa emme kukaan hyväksy, mutta eihän näillä ihmisen pojilla ja tyttärillä ole paikkaa, mihin päänsä kallistaisivat. Ja sitten vielä joillakin on kanttia leimata nämä lähimmäisemme ”ihmisroskiksi”.

Yksi tamperelaista köyhyyttä ja syrjäytymistä selittävä tekijä on korkea työttömyysaste. Vaikka vuoden 2009 15,6 työttömyysprosentista on tultu alaspäin, ovat työttömyysluvut edelleen korkeat. Myös pientuloisia on Tampereella huomattavasti enemmän kuin seutukunnassa ja koko maassa. Samoin tuloerot ovat Tampereella suuremmat kuin muualla. Osittain tämä johtuu siitä, että seutukunnan ihmiset muuttavat kaupunkiin esimerkiksi ympäristökunnista puuttuvien vuokra-asuntojen vuoksi. Tampereella on myös onnistuttu vähentämään asunnottomuutta viime vuosina.

Tutkimme pari vuotta sitten, köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen teemavuotena, Satu Ylisen ja Jari Heinosen kanssa tamperelaisten köyhyyskokemuksia ja haastattelimme köyhyydessä eläviä yksinhuoltajia, vanhuksia ja yksineläviä miehiä, kuulimme monta elämänkohtaloa ja -tarinaa. Naisten tarinoissa pysäytti niiden ylisukupolvisuus. Se, että köyhyys vaikuttaa lapsiin ja naisten koko elämänkulkuun. Yksinhuoltajaäidit sinnittelevät pienten lasten kanssa muutaman euron päiväbudjetilla. Yksi haastateltu kertoi seuraavasti:

”Mä saatan laskea, että on nyt tän verran rahaa, et meil on seitsemän euroa per päivä. Niin sit mä en osta sen seitsemän euron yli. Sit jos tulee joku, et täytyy ostaa just joku pesuainepaketti, niin se saattaa viedä neljä euroo siitä yhdestä päivästä.” Vaikeat valinnat kaupassa, häpeä siitä, ettei lapsille voida tarjota kunnollisia vaatteita, harrastuksia, leluja ja laitteita. Apua ei saatu sosiaalitoimistosta, vaikka omat laskelmat osoittivat, että toimeentulotukea olisi pitänyt saada. Väsyttiin lippusten ja lappusten kiikuttamiseen virastoon, kun luvassa oli eioota. Pätkätyöt eivät ennusta näille naisille myöskään hyvää vanhuuden turvaa, kuten saatoimme todeta köyhyydessä elävien vanhempien naisten haastatteluissa. Nämä vanhukset eivät edes hakeneet apua, se oli vierasta heidän sukupolvelleen. Tingittiin jopa lääkehankinnoista ja yritettiin pihistää pienestä toimeentulosta vielä omille vaikeassa elämäntilanteessa eläville lapsillekin. Palvelujärjestelmän pitäisi olla niin lähellä ihmisten arkitodellisuutta, että huono-osaisuus huomattaisiin ja apua tarjottaisiin silloinkin, kun ihminen ei sitä osaa pyytää.

Pari vuotta sitten toteutettu palveluverkon keskittäminen heikensi kaupunkilaisten pääsyä sosiaalityöntekijän vastaanotolle. Lautakunta äänesti asiassa ja enemmistön kanta voitti: alueelliset sosiaalitoimistot ajettiin alas ja palvelut keskitettiin keskusta-alueelle. Näin saatiin ehkä jonot hetkeksi kuriin ja toimeentulotukimenot tasaantumaan, mutta on tilastollinen harha, että köyhyys olisi tästä kaupungista hävinnyt.

Sosiaalityön johdolta saamieni tietojen mukaan toimeentulotuen hakijoiden määrä ei ole kasvanut kaupungissa, mutta toimeentulotukimenot ovat kasvaneet runsaalla 10 prosentilla. Asumismenojen ohella tätä kasvua selittää täysin tulottomien suhteellisen osuuden lisääntyminen Tampereella kuten muissakin suurissa kaupungeissa. Tämä tarkoittaa sitä, että syrjäytyneiden ydinjoukko kasvaa myös Tampereella. Toimeentulotukimenojen kasvua suurissa kaupungeissa selittää myös lasten asiakkuuden lisääntyminen.

Kun kysytään lääkkeitä köyhyyden poistamiseen, tarvitaan toimenpiteitä niin valtakunnan kuin kunnan tasolla. Kunnallisella tasolla palvelujärjestelmää on kehitettävä niin, että apua saadaan vaikeassa elämäntilanteessa jonottamatta. Tämä taas tarkoittaa sitä, että toimeentulotukimäärärahoja ja työntekijöitä sosiaalityön asiakastyössä on lisättävä. On myös jalkauduttava virastoista ihmisten arjen keskelle. Vaikka joku muu väittäisi toista, tunnelirahoja ei voitaisi käyttää köyhyyden korjaamiseen. Sopimukset valtion kanssa on pidettävä ja investointeja on tehtävä, jotta kaupunki pysyy elinvoimaisena, mutta samalla on pidettävä huolta, että investointitaso pysyy kohtuullisena ja ettei tingitä käyttötalousmenoissa peruspalveluista. Kaupungilla, jolla on varaa mittaviin hankkeisiin on oltava varaa huolehtia myös huono-osaisista asukkaistaan. Yhteisön sivistys mitataan sillä, kuinka se kohtelee heikoimmassa asemassa olevia jäseniään.

Hyvät ystävät,

Seurakunnat ja järjestöt ovat kaupungille elintärkeitä yhteistyökumppaneita. Ne ovat kuitenkin joutuneet kantamaan vastikkeetta vastuuta myös korjaavasta työstä, joka kuuluisi kaupungin hoitaa. Seurakuntien diakoniatyöstä on autettu kaupunkilaisia silloin, kun jono sosiaalitoimiston luukulle ei ole vetänyt. Myös ilman Mustaa Lammasta moni jäisi vaille välitöntä apua. Kun nyt etsitään päivätoimintapaikkaa keskustasta päihteidenkäyttäjille, toivon, että se saadaan vihdoin toteutettua yhteistyössä kaupungin kanssa.

Ihmisroskia ei ole olemassakaan. Pohjoismaisessa hyvinvointimallissa lähdemme siitä, että meillä kuntalaisina ja kansalaisina oikeus avun saamiseen silloin, kun olemme vaikeassa elämäntilanteessa. Muiden yhteisöjen tarkoitus on täydentää tätä järjestelmää, ei korvata sitä. Pidetään siis huolta siitä, että tämä eetos säilyy edelleenkin suomalaisessa yhteiskunnassa ja täällä Tampereella.