Blogi

Valtuutetun päivä on pitkä. Ensin oli tiedonantotilaisuus kaupunginhallituksen jaostoista ja kuntauudistuksen tilanteesta. Ennen kyselytuntia kävin ottamassa ryhmänjohtajien kanssa vastaan koivistonkyläläisten ja lähiseutujen asukkaiden vetoomuksen Sulkavuoren keskuspuhdistamon suunnittelun keskeyttämiseksi. Ja sitten oli vuorossa varsinainen valtuuston kokous, jonka asialistalla eniten keskustelua herätti Tampereen Aterian liikelaitoksen organisointi. Keskustelua seurasi tiukka äänestys ja kaupunginhallituksen kanta voitti nipin napin Pekka Salmen vastaesityksen; muutama lipesi siis XL-ryhmästä. Kuultiin hyviä puheenvuoroja, yksi helmistä oli Anna-Kaisa Ikosen puheenvuoro, jossa hän peräänkuulutti tilaa erilaisille palvelukonsepteille ja pienimuotoisille ratkaisuille. Tuli mieleeni anoppini, joka totuttelee Kokkolan kaupungin ateriapalvelun tarjontaan ja ihmettelee, kun ei voi valita kasvis- ja kalaruokaa pelkän ”perunamössön” asemesta.

Tilinpäätösennusteen käsittelyn yhteydessä apulaispormestari Leena Kostiainen lupasi laittaa laittoman lastensuojelun tilanteen kuntoon ja tuoda tilannekatsauksen toukokuun tilinpäätöskokoukseen. Tästä pisteet Leenalle.

Hyvää keskustelua kautta linjan, tosin omaa ryhmääni tuntuu vaivaavaan kevätväsymys, vain Olli-Poika Parviainen oli äänessä.

Tänään allekirjoitettiin myös menettelytapasopimus neljän isoimman ryhmän kesken. Minusta se ei tee oikeutta pienille ryhmille torjuessaan yli 7 jäsenen tekniset vaaliliitot.

Kaupunkilehti Tamperelaisessa valtuutettu Erkki Axén ja tilaajajohtaja Lasse Eskonen ovat käyneet keskustelua virkamiesten vallasta. Komppaan Axénia siltä osin, että virkamiehistä etenkin konsernijohdolla on tätä nykyä paljon valtaa ja Eskosta siinä, että varsinkin strategia- ja seutuasioissa tarvittaisiin jatkossa voimakkaampaa poliittista johtajuutta.

Pirkanmaan kuntauudistuksen aluekierros järjestettiin tänään Tampereella. Kunnat olivat saaneet nimetä kymmenen edustajaa tilaisuuteen, valtuuston puheenjohtajakin oli luonnollisesti mukana. Mukana oli muitakin, mm. sairaanhoitopiirin, maakuntaliiton ja eri sidosryhmien edustajia. Tunnelma tilaisuudessa oli hyvä, eikä ärsytyskynnys tuntunut ylittyvän silloinkaan, kun jotkut kunnat ylittivät reippaasti puheenvuoron neljän minuutin ohjepituuden. Keskustelulle jäikin lopuksi turhan vähän aikaa.

Uudistuksen tarve tunnistettiin lähes kaikissa puheenvuoroissa, mutta täystyrmäys esitykselle tuli lähes joka suunnasta, joskin eri syistä. Kritiikkiä osakseen sai ennen muuta eritahtisuus sote -alueuudistuksen kanssa, samoin kuin lähidemokratian vaarantuminen kuntauudistuksessa samoin kuin suuruuden ekonomia. Puheenvuoroissa peräänkuulutettiin myös selkeää työnjakoa kuntien, aluehallinnon ja valtion kanssa.

Tilaisuuden alussa osallistujille tehtiin selväksi, että karttaharjoituskaan ei tarjoillut esitystä kuntajaoksi, vaan selvitysalueiksi. Tampereen ympäristökuntien yhteenvetopuheenvuoron käyttänyt Pirkkalan pormestari Helena Rissanen syytti esitystä tarkoitushakuisuudesta ja suurkuntamallin vaihtoehdottomuudesta. Vaihtoehdoksi hän esitti seutuvaltuustojen roolin kasvattamista.

Tampereen pormestari Niemisen puheenvuoro oli maltillinen ja yhteistyöhön kutsuva. Hänen puheenvuorossaan tärkeä oli mm. maininta lähidemokratian kehittämisestä kunnanosavaltuuston tai tilaajalautakunnan muodossa. Nieminen kuvasi myös realistisesti nykyisen seutuyhteistyön puutteita, kuten ympäristökuntien haluttomuutta jakaa vastuuta infran ja erityispalvelujen kustannuksista.

Valtiosihteeri Ikonen ei tuntunut olevan huolissaan välillisen demokratian vähenemisestä. Suoran demokratian ja yhteisöllisyyden kehittäminen ovat toki tärkeitä, mutta ne eivät saa suinkaan vähentää edustuksellista demokratiaa. Ministeri Gustafsson otti onneksi vakavissaan huolen valtuutettujen vähenemisestä, kun hän vastasi Pirkkalan kuntaneuvos Talasmäen kysymykseen lähidemokratian turvaamisesta.

Olemme Pauli Välimäen kanssa laatineet jo yhden vastineen Kauko Tuovisen Tori-lehdessä julkaisemaan mileipidekirjoitukseen (Tori 22.2.-12). Kirjoitin tänään vielä lisävastineen juttuun.

Toisin kuin Kauko Tuovisen kirjoituksesta voisi päätellä, en ole julistanut Tampereen Tuomiokirkossa rakkauttani valtaan. Tuovisen pyrkimyksenä on rakentaa kuvaa vallanhimoisista Vihreistä ja minusta ja puolisostani Pauli Välimäestä vaikutelmaa tuon vallan ruumiillistumisina. Kenen asiaa Tuovinen itse ajaa tai tulee ajaneeksi tällä kritiikillä, voi vain arvailla.

Edellisen pormestarikampanjan aikana Vihreä Lanka -lehti haastatteli minua eri puolilla kaupunkia mm. Tuomiokirkossa katsomassa Hugo Simbergin maalauksia. Tarkoitin vallan rakastamisella sitä, että pyrin käyttämään valtaa omien arvojeni mukaisesti. Tuovisellekin pitäisi olla itsestään selvää, että poliittinen päätöksenteko perustuu vallankäyttöön, eihän meillä olisi puolueita ja päättäjiäkään, ellei näin olisi! Mutta toki myönnän, että naisena otin tietoisen riskin tekemällä tämän ”norminrikkomiskokeen”.

Aivan liian usein törmää päätöksenteossa ihmisiin, jotka eivät rohkene käyttää sitä mandaattia, jonka kuntalaiset ovat heille antaneet. He piiloutuvat ryhmänsä tai virkamiesten selän taakse tai pyrkivät miellyttämään ylempiään. Minusta luottamushenkilön tehtävä ei ole vain luottaa, vaan linjata ja päättää. Näin olen pyrkinyt tekemään kuluneella valtuustokaudellakin valtuuston puheenjohtajana, tehtävässä, johon minut on kaksi kertaa yksimielisesti valittu.

Valtuuston puheenjohtajalla on suhteellisen vähän tosiasiallista valtaa, mutta toki hänkin käy keskusteluja eri pöydissä ja pyrkii vaikuttamaan asioiden kulkuun. Henkilökohtaisesti olen koettanut muistaa, että valta on lainaa. Kristittynä pidän vallanhimoa ja mammonantavoittelua syntinä ja yritän tiedostaa nämä pyrkimykset itsessäni ja tehdä parannusta niistä.

Kauko Tuoviselle ja Tellervo Tuomiselle muistuttaisin, että vuoteen 2007 saakka aseveliakseli piti Tampereella huolen siitä, etteivät Vihreät ja muut pienryhmät päässeet käyttämään sitä valtaa, jonka kuntalaiset ovat heille antaneet. Itse olen johdonmukaisesti vaatinut suhteellisuuden huomioimista luottamushenkilöiden paikkajaossa. Ensi syksyn kuntavaalit näyttävät, kuinka paljon tamperelainen poliittinen kulttuuri on muuttunut kuudessa vuodessa.

IRENE ROIVAINEN

Tampereen kaupunginvaltuuston pj.

Etsiskelin iltapäivällä turhaan huomisen kaupunginhallituksen esityslistoja. Sitten syttyi lamppu päässäni: kh on hiihtolomalla! En ollut kartalla siksi, että pidimme Paulin kanssa lomamme jo viime viikolla ennakkoon. Muutama päivä Nizzan lämmössä virkisti mukavasti, elokuun jälkeen kun ei ole tullut lomia pidetyksi. Lähdimme matkalle heti Sosiaalityön tutkimuksen päivien päätyttyä. Kirjoitettuani yöllä lentokenttäbussissa viimeiset sähköpostiviestit vaihdoin vapaalle, enkä lukenut posteja koko matkan aikana ja huomasin, kuinka paljon aikaa säästyykään, kun ei ole koko ajan on line -tavoitettavissa. Ihastuimme Nizzan kaupungin välittömään tunnelmaan, runsaaseen taidevalikoimaan ja euron joukkoliikennelippuihin. Näyttelyistä kiehtovin oli Marc Chagallin vanhatestamentilliseen aihepiiriin kiinnittyvät värikylläiset työt. Matka oli nautinnollinen kurkistus kevääseen lähes 20 asteen aurinkoisessa säässä!

Keskustelu kuntauudistuksesta tuntuu jatkuvan vilkkaana. Osmo Soininvaara on kirjoittanut viime viikolla blogissaan: ”Minusta on väärä järjestys yrittää ensin päättää kuntajaotuksesta ja sitten alkaa pohtia lähidemokratiaa. Ennen kannanottoa kuntien yhdistämiseen ihmisillä on oikeus tietää, mitä sillä tarkoitetaan ja miten päätöksenteko uuden suurkunnan sisällä toimii. Muussa järjestyksessä ei voi onnistua, koska kansalaisilla on kaikki syyt vastustaa” (http://www.soininvaara.fi/). Ode puhuu jälleen asiaa: mikäli suurkuntiin mennään, on jo etukäteen oltava tiedossa, perustuuko lähidemokratia tulevaisuudessa nykyiset kunnanvaltuustot korvaaviin kunnanosavaltuustoihin, tilaajalautakuntiin tai vastaaviin. Ilman budjettivaltaa on turha puhua myöskään todellisesta vaikuttamisesta.

Kuntakuulemiskierros jatkuu; Tampereelle se rantautuu maaliskuun alkupuolelle ja osallistun tilaisuuteen yhtenä kaupungin nimeämänä edustajana.

Kauko Tuovinen näyttää löytäneen yhteiskunnan viholliset yksi ja kaksi Paulista ja minusta. Hän kirjoittelee Tori -lehteeen ja Pirkanmaan demareiden julkaisuun tylyttäviä tekstejä siitä, kuinka me kaksi ja vihreät ylipäätään rakastavat valtaa. Totesin aikoinaan pormestarikampanjassa, että valtaa on rakastettava, jos sitä on saanut, muuten valta menee hukkaan. Mutta valtaan ei pidä rakastua, vaan siitä on myös osattava luopua, kun se aika tulee. Tätä fisosofiaa Kauko parka ei ole selvästi tajunnut.

Valtuuston pisin keskustelu käytiin tänä iltana pormestarin valintatavasta. Valtuusto oli lähes yksimielinen siitä, että pormestari on ainakin toistaiseksi syytä valita valtuutetuista. Perustelut sen sijaan poikkesivat toisistaan: ”näillä mennään” -asennetta edustivat monet ja jäivät odottelemaan suoraa kansanvaalia – ja jotkut jopa kuntauudistuksen johtopäätöksiä.

Pidin erityisen kiinnostavina puheenvuoroja, joissa haluttiin erottaa kuntavaalit ja pormestarivaalit toisistaan. Tässä suhteessa on helppo olla samaa mieltä Atanas Aleksovskin, Marjatta Stenius-Kaukosen, Sirkkaliisa Virtasen Jukka Gustafssonin, Seppo Salmisen ja Harri Jaskarin kanssa. Pauli Ruoholahti ja Harri Jaskari vertasivat pormestaria pääministeriin, joka kokoaa ohjelmansa taakse riittävän kannatuksen. Keskustelu oli kerta kaikkiaan inspiroivaa.

Sen sijaan keskustelu Tampereen Aterian liikelaitoksen organisoimisesta jäi melko lyhyeksi, kun tiedossa oli jo ennen kokousta, että asia jää pöydälle. Ryhmät tarvitsevat lisäinformaatiota asiasta. Aterian työntekijät luovuttivat ennen kokousta yli 1000 henkilön allekirjoittaman vetoomuksen työpaikkojensa puolesta.

Kamera kävi jälleen valtuustosalissa, mutta lieneekö johtunut katkoksesta kuvaamisessa, häly salissa yltyi kokouksen edetessä loppua kohden, vaikka kello ei ollut edes kahdeksaa illalla.

***

Kävimme viikonloppuna Kokkolassa anopin apuna. Samalla reissulla oli tilaisuus käydä luennoimassa professori Aila-Leena Mathiesin maisteriopiskelijoille köyhyystutkimuksestamme. Tänään posti toi kirjapainosta toimittamamme Sosiaalityön tutkimuksen vuosikirjan ”Kohtaako sosiaalityö köyhyyden?” Kirja julkistetaan torstaina Sosiaalityön tutkimuksen päivillä.