Julkaistu

Puhe Tampereen päivän vastaanotolla 1.10.2010

Raatihuoneen juhlavastaanotolla oli väkeä lähes 400, eikä 300, kuten Aamulehti kirjoitti. Monet vieraat kiittelivät tunnelmaa ja väljyyttä, joka tarjosi hyvät puitteet keskusteluille. Musiikilla oli tärkeä rooli tunnelman kohottajana: Matti Heinivaho Ensemble oli varma valinta tässä suhteessa. Omaan rooliini illan emäntänä kuului myös juhlapuhen pitäminen.

PUHE

Arvoisat kutsuvieraat, tervetuloa tänne Raatihuoneelle juhlimaan 231-vuotiasta Tampereen kaupunkia. Juhlissa mukana on myös ystävyyskaupunkimme Tarton delegaatio, toivotan teidät lämpimästi tervetulleiksi juhlaamme. Kohotetaan heti aluksi malja syntymäpäiväsankarille!

Hyvät naiset ja herrat

Tämä vuosi jää Tampereen kaupungin historiaan taloudellisen taantuman, vaikean työttömyyden ja kipeiden menoleikkausten vuotena, mutta se jää historiaan myös Tampereen yliopiston 50-vuotisjuhlavuotena, Tampere-talon 20-vuotisjuhlavuotena, Kansallisen veteraanipäivän juhlavuotena – ja Tampereen Pyrinnön koripallon Suomen mestaruutena.

Talouden aallonpohjat ovat aina ravistelleet Tamperetta, koska olemme edelleen vahvasti teollisuuskaupunki. Tampere on kuitenkin aina kyennyt nousemaan taloussuhdanteiden myllerryksestä. Se on onnistunut uudistamalla talouden ja yhteiskunnan rakenteita. 1990-luvun alussa se tarkoitti siirtymistä raskaasta teollisuudesta jälkiteolliseen informaatioyhteiskuntaan. Mitä se merkitsee tänään?

Tiivistän 2000-luvulla tarvittavan rakennemuutoksen kolmeen sanaan: yhteisöllisyys, ekologisuus ja luovuus.

Kaupunkielämä on parhaimmillaan ihmisten vilkasta kanssakäymistä, urbaania vilskettä. Tampere on sopivan iso kaupunki synnyttämään talouden, kulttuurin ja tieteen verkostoja, innovaatioita ja sosiaalista pääomaa, joista tulevaisuuden menestystarinat syntyvät.

Kaupunki voi edistää tätä urbaania rakennemuutosta monin tavoin. Ylläpitämällä korkeatasoisia hyvinvointipalveluja, jotka ovat meille jopa kansainvälinen kilpailuvaltti. Tukemalla uutta luovaa tiedettä ja tutkimusta. Luomalla hyvää kaupunkiympäristöä, jossa ihmiset viihtyvät. Ja olemalla avoin uusille sosiaalisille ja taloudellisille keksinnöille ja käytännöille.

Vuosi 2010 on Euroopan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan teemavuosi. Köyhyys, hyvinvointierot, toimeentulovaikeudet ja sosiaaliset ongelmat ovat kasvaneet taantuman olosuhteissa. Meidän on erityisesti pidettävä huoli siitä, että valtakunnan keskitasoa huomattavasti korkeammat työttömyysluvut saadaan laskuun kaupungissamme. Se jos mikä vaatii uusia innovaatioita, joista esimerkkeinä sosiaaliset ja yhteiskunnalliset yritykset ja työvalmennussäätiö, joita kaikkia parhaillaan synnytetään.

Ilmastonmuutos on aikamme vakavin ympäristökysymys. Siitä on tullut myös taloudellinen kysymys. Vain puhtaat teknologiat pärjäävät lopulta kansainvälisessä kilpailussa. Ilmastoystävällinen teknologia, olipa kyse energiasta, rakentamisesta, tietotekniikasta tai vaikka liikenteestä, on Tampereen talouden kasvun suuri mahdollisuus, johon meidän kannattaa tarttua.

Kaupunki voi edistää ekologista rakennemuutosta näyttämällä esimerkkiä omassa toiminnassaan: rakentamalla ekotehokkaasti, tiivistämällä kaupunkikeskustaa, kehittämällä raideliikennettä ja suunnittelemalla hiilineutraaleja asuinalueita. Vuoreksen asuntomessut vuonna 2012 on tässä yksi näytön paikka. Viime aikoina on keskusteltu taas Rantaväylän tunnelista ja myös katuratikasta. Molemmat ovat suuria tulevaisuuden investointeja, jotka valtuusto on linjannut, ja joita on määrätietoisesti vietävä eteenpäin. On myös varmistettava, että valtio on mukana kustannusten jaossa.

Luovuus on aina ollut Tampereen menestyksen avain. Tampereen yliopiston ja Tampereen teknillisen yliopiston merkitys kaupunkimme kasvulle on ollut ratkaiseva. Ilman niitä meillä ei olisi sitä osaamispääomaa, jota yritykset ja kaupunki tarvitsevat. Tähän joukkoon voimme liittää tietysti myös Tampereen ammattikorkeakoulun ja monipuolisen toisen asteen koulutuksen. Tampere haluaa tehdä entistä tiiviimpää yhteistyötä yliopistojen ja oppilaitosten kanssa. Tästä esimerkkinä ovat ajankohtaiset kaupunkikehityshankkeet niin keskustassa Tampereen yliopiston kampuksen ympärillä kuin lääketieteellisen tiedekunnan ja teknillisen yliopiston ympärillä. Kaupungin on kehitettävä myös yhteistyöhankkeita, jotka tukevat kaupungin toimintamallin muutosprosessia ja parantavat osaamistamme kunnallisen palvelutuotannon järjestämisessä.

Hyvät kuulijat,

Tampereen uusi toimintamalli edustaa lähtökohdiltaan avoimuuden kulttuuria, jossa keskustellaan ja käydään vuoropuhelua eri tavoin ajattelevien ihmisten ja yhteisöjen välillä. Kansainvälistyminen on ollut yksi Tamperetta luonnehtinut piirre jo sen teollisen historian alusta lähtien. Toivon että suvaitsevaisuus ja monimuotoinen kulttuuri saavat entistä enemmän jalansijaa Tampereella.

Kulttuuri eri muodoissaan on yksi kaupunkimme menestystekijä. Tämä näkyy myös Tampereen päivän palkittujen profiileissa. Onnittelemme Tampereen palkinnolla palkittuja arkkitehti Raili Pietilää ja vuorineuvos Kari Neilimoa, sekä I luokan kultainen ansiomitalin saaneita toiminnanjohtaja Aino Kantojärveä, museonjohtaja Aimo Minkkistä, rouva Leila Parhankangasta, johtaja Esko Raipiaa ja kenraalimajuri evp Kalervo Sipiä. Teidän maljanne!

Vielä kerran tervetuloa!

Julkaistu

Rantaväylän tunnelista ja muista ajankohtaisista asioista

Viime maanantain kaupunginhallituksen suunnittelujaoston esityslistalla oli Näsinkallion eritasoliittymä. Asia tuli sen verran puskista sujallekin, että se pöytäsi asian kahdeksi viikoksi. Ajatus täydellisestä eritasoliittymästä on nostettu nyt keskusteluun, koska sitä ei ole käsitelty YVA-selvityksen yhteydessä. On harmillista, että vasta nyt herätään huomaamaan liikenteelliset haasteet keskustan länsiosissa ja Särkänniemessä. Jälkiviisaasti voi todeta, että perusteellinen YVA-selvitys olisi pitänyt tehdä heti alkuunsa, eikä vasta valitusprosessin jälkeen.

Tunnelin vastustajien riemuksi Rantaväylän tunnelihanke viivästyy suunnitellusta aikataulusta. Kustannusten nousu puolella alkuperäisestä tekee asian eteenpäin viemisestä haastavan ei vain valtiovallan suuntaan, vaan myös kaupunginvaltuuston jatkokäsittelyssä. Valtuustoryhmät neuvottelevat kannoistaan tulevan viikon, ennen sujan ylimääräistä kokousta. Rantaväylän tunnelihankkeen parametrit ovat siinä määrin muuttunet taannoisesta valtuuston päätöksestä, että suja ei voi mielestäni ottaa kantaa asiaan, ennen kuin uudesta sopimuksesta, kustannusarviosta ja kustannusten jaosta on neuvoteltu valtiovallan kanssa. Valtuustohan on sitoutunut kolmannekseen kustannuksista, ei enempään. Näyttää siltä, että rahoituspäätös siirtyy seuraavalle hallituskaudelle. Mikä moka!

Tähän viikkoon on mahtunut monenlaista menoa ja meininkiä, vaikka alkuviikko menikin tautia potiessa. Tarkoitukseni oli käydä viemässä kaupungin 50-vuotissyntymäpäivätervehdys pormestarin kanssa Hanna Tainiolle. Onneksi Marjatta Stenius pääsi paikalle. Hanna toi aikoinaan kaupungin tervehdyksen meidän 100-vuotisjuhiimme. Mutta jo tiistai-iltana istuimme Hannan kanssa Suomen Tietokirjailijoiden Pirkanmaan alueen paneelissa keskustelemassa kirjallisuuden tulevaisuudesta, mukana oli myös kansanedustaja Arto Satonen. Yleisön joukossa oli varmasti meitä asiantuntevampaa väkeä, mutta ystävällisesti he meihin poliitikkoihin suhtautuivat. Itselleni tilaisuus oli myös heräte pyrkiä Tietokirjailijoiden jäseneksi. olenhan julkaissut sekä monografioita että toimittanut tieteellisiä teoksia. Torstai-iltana olin pitkästä aikaa Yhteisen kirkkoneuvoston kokouksessa, kokous taitaa olla viimeisiäni, koska en enää asettunut ehdolle seurakuntavaaleissa. Kokouksen jälkeen kävimme Paulin kanssa katsomassa Komediateatterin kepeän ja hauskan ”Lekaa ja leivoksia”. Tuija Vuolle on ihanan muuntautumiskykyinen näyttelijä, mutta hienoa työtä teki myös Irmeli Hirvonen. Ehkä esityksen hauskuus oli siinä, että kaksi ikääntyvää naista eivät olleetkaan mitään normimummokansalaisia, vaan reippaita norminrikkoja, olipa kyse sitten rahasta tai rakkaudesta.

Tuomas ja Pauli starttasivat varhain anoppilaan, Vilja on kavereidensa luona Jyväskylässä ja alkaa huomenna pakata tavaroitaan Italiaan lähtöään varten, perheenäidin tehtäväksi jää pestä vinot pinot pyykkejä. Siivota en aio. Kypsyin viime keväänä työtaakkaani ja palkkasin hyvän siivoojan. Cliinexin Juhani laittaa huushollin järjestykseen joka toinen viikko. Niinpä saan tehdä viikonloppuna tekemättömiä töitä, lukea kaikessa rauhassa väitöskirjaohjattavani artikkeleita maanantaista ohjausta varten ja nauttia yksinolosta.

Julkaistu

Johtosäännöistä ja viikon juhlatilanteista

Kaupunginvaltuusto keskusteli keskiviikkona mm. Jari Heinosen palveluverkkoa koskevasta valtuustoaloitteesta. Heinonen oli tehnyt aloitteensa tammikuussa, jolloin keskustelu asiasta kävi vielä kuumana, mutta vastaus aloitteeseen tuli vasta nyt kuukausien – ja päätösten – jälkeen. Asia on edelleen tärkeä, siksi menin minäkin käyttämään asiasta puheenvuoron pulpettiini. Totesin, että olen asiasta kantani aikoinaan vahvasti ilmaissut, mutta kun päätökset on tehty, keskityn menettelytapoihin.

Kuten blogissani (9.12.2009) kirjoitin, sosiaaliasemien tilat oli jo vuokrattu ja henkilöstöjärjestelyihin ryhdytty ennen luottamushenkilötason päätöksiä. Tässä näkyi ensinnäkin tilaaja-tuottajamallin sekavuus. Tuotantopuoli keskitti jo omilla päätöksillään sosiaalityön organisaatiota ennen kuin tilaajalautakunta ehti käsitellä palveluverkkoa. Tiltun ohella toinen opetus on se, ettei valtuuston pidä delegoida tämän mittaluokan asioita virkamiehille.

Päätöksenteossa on vedottu taannoisiin kaupunginhallituksen suunnittelujaoston linjauksiin, päätöksiähän ne eivät ole. Diashow sujan kokouksessa ja kikkailu lähi- ja aluepalvelujen käsitteellisellä erolla ei voi olla tulevia päätöksiä linjaava kanta. Kaupunginvaltuusto ei päässyt ratkaisemaan palveluverkkokysymystä, koska valmistelijoiden tulkinnan mukaan johtosäännöt eivät sitä mahdollistaneet. Kolmas opetus: ylimmän päätöksentekoelimen sulkeminen koko kaupunkia koskevista ratkaisuista on vakava puute johtosäännöissä. Johtosääntöjä on siis korjattava. Samoilla linjoilla oli myös esimerkiksi ryhmyrimme Olli-Poika Parviainen, joka puhui vielä laajemmin demokratiakäsityksestä ja johtosääntöjen uusimiseen liittyvästä problematiikasta

Tähän asti olemme samaa mieltä Jari Heinosen kanssa. Mutta kun Jari esitti lisäpontta pykälään johtosääntöjen uudistamiseksi, jo pomppasi. Jarin pitäisi olla ryhmänsä johtajana perillä siitä, että valtuustoryhmien kesken vallitsee jo tällä hetkellä yksimielisyys johtosääntöjen tarkistamisen tarpeesta. Minusta prosessissa olevasta asiasta ei kenenkään yksitäisen valtuutetun pitäisi ottaa pisteitä itselleen. Ponsiehdotus hävisikin selvin luvuin.

Kun Jukka Gustafsson alkoi taivastella tehtyjä palveluverkon keskittämisratkaisuja, en malttanut olla sanomatta hänelle, että juuri hänen ryhmänsähän oli toinen keskittämisen kannalla ollut ryhmä. Kuten blogissani kirjoitin helmikuussa (17.2.): ”Lautakunta on päätöksensä tehnyt, kokoomus-demari- koalitio voitti selvin luvuin.” Vihreät ja vasemmistoliitto vastustivat soteasemien alasajoa.

Tällä viikolla on ollut tilaisuus istua merkittävien henkilöiden seurassa. Piispainkokouksen vastaanotolla oli tilaisuus keskustella pöytäseurueeni arkkipiispa Kari Mäkisen ja piispa Irja Askolan kanssa. Irja Askolan tunnemmekin Paulin kanssa SKY:n ajoilta, hämmästyttävää, että hän vielä muisti meidät vanhat skyläiset. Osoittautui, että myös arkkipiispalla oli SKY-tausta.

Eilen meillä oli Särkänniemessä juhlatilaisuus kamarineuvos Olavi Joenpolven arvonimen johdosta. Tasavallan Presidentin myöntämä arvonimi on tätä ennen myönnetty vain kahdelle tamperelaiselle, Laila Halmeelle ja Matti Parjaselle.

Julkaistu

Pietarista messuun ja kaupunginhallitukseen

Osallistuimme pormestarin kanssa viime viikon lopulla Pietarissa Helsinki-keskuksen toimitilojen avajaisiin ja seminaariin, jossa käsiteltiin Pietaria suomalaisten yritysten toimintaympäristönä. Sillä aikaa, kun pormestari oli muiden kaupunkien johtajien kanssa tapaamassa kuvernööriä, ehdimme muun seurueen kanssa piipahtaa pikaisesti Eremitaasissa ja Iisakin kirkossa. Matkalle saimme kuulla, että Aamulehden verkkosivuilla oli käyty keskustelua matkan hinnasta ja tarpeellisuudesta. Kun olemme päättäneet, ettei valtuusto tee tällä kaudella perinteistä ulkomaille suuntautunutta opintomatkaansa, on aivan perusteltua, että luottamushenkilöt osallistuvat pienemmillä kokoonpanoilla tilaisuuksiin myös ulkomailla. Olemme pormestarin kanssa osallistuneet hyvin harkiten matkoille. Tulevalla viikollakin jäämme pois kaksipäiväisestä kuusikkokaupunkien puheenjohtajistojen tapaamisesta Espoossa työ- ja edustustehtäviemme vuoksi. Tarkoituksenani oli lähteä käymään keskiviikkoaamun kokouksessa, mutta kuultuani, että tilaisuuteen osallistuu pormestarin ja varapuheenjohtajien kanssa myös kaupunginvaltuutettu, hejan varapj. Irja Tulonen, päätin jättää tilaisuuden väliin, ettei meiltä olisi yliedustusta.

Huomisessa kaupunginhallituksessa on esillä neljän palvelulinjan ylilääkärin viran perustaminen erikoissairaanhoidon tuotantoalueelle. Erikoissairaanhoidon johtokunta on yksimielisesti esittänyt, että pääsyvaatimuksena voisi olla erikoislääkärin tutkinnon ohella myös terveystieteiden ylempi korkeakoulututkinto. Tästä syystä kaupunginhallitus käytti otto-oikeutta viime maanantaina. Kun päätösesityksessä vedotaan jälleen kerran suunnittelujaoston linjauksiin, huomautin viime kokouksessa, ettei suja muistaakseni ole tehnyt linjauksia virkojen, vaan ainoastaan prosessien suhteen. Kiinnostavaa nähdä, mille kannalle kh huomenna asettuu, onhan tämä taas asia, joka ylittää poliittiset ryhmärajat, mutta jää nähtäväksi, ylittääkö se myös hoitaja-lääkärikoulukuntien rajat.

Tänään saimme ensimmäisen naispiispan, kun Irja Askola vihittiin Helsingin piispaksi. Hänen saarnansa kolme teemaa: armo, luottamus ja kohtuus osuivat ja upposivat ainakin meikäläiseen. Minulla on ilo ja kunnia tavata Irja -piispa ja muut piispainkokouksen osanottajat Raatihuoneella tulevalla viikolla.

Opettajani ja pitkäaikainen kollegani Seija oli kutsunut minut tänä iltana Tuomasmessuun tekstinlukijaksi. Aleksanterin kirkko oli täynnä väkeä, paljon nuoria ja nuoria aikuisia. Lämminhenkinen messu antoi levollisuutta ja virtaa tulevan viikon haasteisiin.

Julkaistu

Siirtolapuutarhajuhlissa

Käväisin Paulin kanssa lauantai-iltana Litukan siirtolapuutarhajuhlassa päärynätieläisten järjestämässä Elovalot -tapahtumassa viemässä kaupungin tervehdyksen tilaisuuteen. Piemenevässä illassa tuikkivat lyhdyt, puutarhapöydät notkuivat tarjoilujen painosta, pääsimme kurkkaamaan vanhojen maahanmuuttajatuttaviemme mökkiin, Jussin mökin pihapiiriin  ja Eijan satumetsään. Mutta pakko oli lähteä kesken mukavan illan kotiin saunomaan, kun kylmä alkoi kangistaa jäseniä.

”Hyvät Elovalot -tapahtuman osanottajat, siirtolapuutarhalaiset ja muut juhlavieraat!

Minulla on ilo ja kunnia tuoda kaupungin tervehdys tilaisuuteenne. Heti alkuunsa minun on tunnustettava eräs nuoruuden hairahdus, joka on raskaasti painanut mieltäni. Kun muutin Tampereelle tasan 30 vuotta sitten, asetuimme Paulin kanssa asumaan Tammelaan. Eräänä iltana nuoripari tarvitsi Tammelan torilta ostamiensa kurkkujen säilöntään viinimarjapensaan lehtiä. Hiiviskelimme Litukkaan ja keräsimme aidan raosta melkoisen kasan. Anteeksi ja kiitos, kurkkusäilykkeistä tuli makoisia!

Siirtolapuutarha-aatteen tausta on varmasti monille teille tuttu, mutta ehkä on hyvä muistaa, että siirtolapuutarha-aate on hyvin urbaani ilmiö. Ensimmäiset siirtolapuutarhat perustettiin 1800-luvulla Saksassa, jossa luostarit, kaupungit ja tehtaat järjestivät maatilkkuja työläisille. Taustalla oli tietysti teollistumisen mukanaan tuomat sosiaaliset ja terveydelliset ongelmat, joihin siirtolapuutarhatoiminnalla pyrittiin vaikuttamaan. Maatilkuilla perhe viljeli leivän jatketta ruokapöytään ja vietti yhteistä aikaa raittiissa ilmassa. Myös hyödyllisen ja kehittävän vapaa-ajantoiminnan järjestäminen lapsille ja nuorille koettiin tärkeäksi. Myöhemmin siirtolapuutarhaviljelystä tuli ensisijaisesti virkistyksen, ei ravinnon lähde.

Suomeen siirtolapuutarhatoiminta levisi joko suoraan Saksasta tai Tanskan ja Ruotsin kautta 1900-luvun alussa. Ehkei ole suuri yllätys, että ensimmäisten siirtolapuutarhojen joukossa oli teolliseen Tampereen kaupunkiin v. 1916 perustettu Hatanpään siirtolapuutarha, joka siirrettiin rakentamisen tieltä 1970-luvulla Niihamaan.

Tämä Litukan siirtolapuutarha perustettiin vuonna 1922 ja se onkin yksi Suomen vanhimmista siirtolapuutarha-alueista. Kiinnostavaa on että siirtolapuutarha perustettiin Tampereen kaupungin lastensuojelulautakunnan toimesta. Hankkeen takana oli opettaja Otto Sillantie, joka oli vakuuttunut puutarhanhoidon hyvää tekevistä vaikutuksista. Ensimmäiset viljelijät Litukkaan valittiin lasten lukumäärän mukaan.

Kekkosentie jakoi alueen kolmeen osaan 1980-luvun lopulla. Tien alle jäi 14 mökkiä sekä komea juhla-aukio. Hyvitykseksi menetetystä alueesta kaupunki laajensi siirtolapuutarha-aluetta Kekkosentien pohjoispuolella. Tämän uuden alueen rakentaminen alkoi 1995 ja laajennuksen jälkeen Litukassa on reilut 200 siirtolapuutarhapalstaa.

Siirtolapuutarhaliike on kokenut olemassaolonsa aikana monta aaltoa. Viljelyn merkitys ravinnontuottajana on vaihdellut eri aikoina, mutta erityisen suuri merkitys sillä oli 30-luvun laman ja 2. maailmansodan jälkeisen elintarvikepulan aikana. Yleisen vaurastumisen myötä on korostunut siirtolapuutarhojen merkitys virkistyksen, lomanvieton ja sosiaalisen kanssakäymisen kannalta. Viime vuosikymmeninä siirtolapuutarhatoiminnassa on korostunut ekologinen ajattelu ja mm. halu varmistua ravinnon tuotantotavoista.

Ekologinen ajattelu näkyy täällä Litukassa siinäkin, että täällä ollaan kuulemma siirtymässä kuivakäymälöihin, Litukka on ikään kuin koekaniinina uusille ekokäymäläratkaisuille yhteistyöhankkeessa Tampereen ammattikorkeakoulun Environmental Engineering -yksikön kanssa. Tämä kuulostaa hienolta!

Hyvät Elovalot -tapahtuman osanottajat.

Siirtolapuutarhatoiminnan merkitys ei ole selvästikään häviämässä, päinvastoin. Olen vakuuttunut, että Tampereen kaupunki ymmärtää siirtolapuutarhojen merkityksen kaupunkilaisten hyvinvoinnin kannalta, tuovathan siirtolapuutarhat kaupunkimaiseen maisemaan ja toiminnallisuuteen kaivattua vaihtelua. Olen kuullut, että kaupungin maanvuokrasopimuksen uudelleen neuvottelut ovat vuonna 2011, siis jo ensi vuonna. Tampereen kaupungilla ei ole tarvetta muuttaa nykyistä linjaansa siirtolapuutarhojen suhteen, vastasi apulaispormestari Timo Hanhilahti tänään tiedusteluuni. Olette ehkä jo tietoisia siitä, että TAMK suunnittelee siirtolapuutarhan viereiselle pysäköintialueelle opiskelija-asuntoja ja pysäköintitaloa. Asiaa ei kuitenkaan ole käsitelty toistaiseksi missään päätöksentekoportaassa.

Siirtolapuutarha yhdistää kiinnostavalla tavalla kaupungin ja maaseudun, kulttuurin ja luonnon. Elokuun pimenevinä iltoina syttyvät valot: lyhdyt, tuikut ja katuvalot. Rannikon asukkailla on oma Venetsialais-perinteensä, meillä sisämaan ihmisillä omamme. Elonkorjuu palstoilta kokoaa kesän purkkeihin ja purnukoihin. Syksyyn on hyvä käydä tällaisen hellekesän jälkeen täynnä auringon energiaa. Näillä sanoilla julistan Elovalot -tapahtuman avatuksi ja toivotan Päärynätien palstalaisille, muille järjestelyissä mukana olleille, kaikille litukkalaisille ja muille mukanaolijoille hauskaa iltaa!”

Lähteet:

 

http://www.siirtolapuutarhaliitto.fi/sspl.html

 

http://www.uta.fi/koskivoimaa/arki/1918-40/siirtolsapuutarhaliike.htm