Blogi

Katso ihmistä!

Kansanedustaja Marja Tiuran Pääsiäisen tilannetta on verrattu ristintiehen. Vaikka kuinka olisi sitä mieltä, että rehellinen pitää olla, ilmaisia lounaita ja vastikkeettomia vaalirahoja ei ole olemassakaan, sääliksi käy Marjaa. Katsoin hetki sitten tallenteen eilisillan Ajankohtaisesta Kakkosesta. Tampereen kaupungin ex-valtuutettu ja -varapuheenjohtaja on ollut kovien paineiden alla viime päivät.

Mutta missä on äänikuningattaren 17 000 kannattajan joukko, kun he eivät astu esiin puolustamaan edustajaansa? Jos kyseessä olisi miespuolinen kansanedustaja, takuuvarmasti hyväveliverkostot ja herraklubit olisivat (ja ovatkin) varmistaneet, ettei tällainen tilanne pääsisi julkisuudessa edes syntymään. Tai jos syntyisi, suojaverkot viritettäisiin, nostettaisiin kova metakka ja käynnistettäisiin valtakunnallinen kampanja kiusatun veljen tueksi.

Poliittisilla ryhmillä on toki tarve puhdistaa pesänsä, mutta naisilta odottaisin enemmän. Mutta äänikuningattarella on kadehtijansa, politiikassa joku toinen hyötyy menestyjän epäonnesta. Marjan haastattelua katsellessa muistuivat mieleen uutiskuvat muutaman vuoden takaa, kun Rosa Meriläinen lyyhistyi kameroiden edessä. Kohtuuton tilanne.

Ecce homo, sanoisivat latinistit. 110-vuotiaan Tampereen Klassillisen koulun puolesta on avattu nettiadressi ”Säilyttäkää Tampereen klassillinen koulu” (http://www.adressit.com/klassillinenkoulu), joka on kerännyt jo nyt 1156 nimeä . Emerituspiispa Juha Pihkala toimii Tampereen Klassikoiden puheenjohtajana. Yhdistys ei luovuta vieläkään, vaikka päätökset kouluverkon osalta on tehty, vaan se on kutsunut kaupunginvaltuutetut tutustumaan koulun toimintaan. Tosiasiassa valtuusto ei päässyt edes ottamaan kantaa asiaan, vaan päätös tehtiin lautakuntatasolla, mikä on vaikeaa ymmärtää edelleenkään. Latinan opetus on turvattava jatkossakin Tampereella.

Kouluverkkopäätöksessä hyvää oli se, että pienten lasten koulujen osalta ratkaisut olivat linjakkaita, mutta yläkoululaisten ja lukiolaisten kohdalla taisi väsymys iskeä kesken valmistelun ja tehtiin teknisiä ratkaisuja ymmärtämättä kokonaisuuksia.

Naisen logiikalla väittäisin, että kyse on myös sosiaalisesta pääomasta ja keskeisten päättäjien omasta koulupolusta. Eipä taida virkamieskunnasta ja johtavista poliitikoista olla kovinkaan monta klasulaista, kun tällaista pääsee tapahtumaan, mutta melko monta Rellusta kirjoittanutta kylläkin. Itse esitin valtuustoryhmässämme Klasun säilyttämistä kokonaisuutena, mutta ajatus ei saanut kannatusta.

Arvostan Klasua kokemuksesta, sillä Tuukka on kirjoittanut ylioppilaaksi sieltä, Vilja on käynyt siellä yläkoulunsa, ja Klasu on myös lukioon pyrkivän Tuomaksen listalla. Ja mistäpä tyttäremme saikaan innostuksen opiskella italiaa muualta kuin Klasusta! Hän aikoo lähteä ensi lukuvuonna opiskelijavaihtoon Università degli studi di Cassinoon: opiskelemaan liikuntatieteitä italiankielisessä ohjelmassa. Äidin sydän on kyllä levoton: jos hän löytää sieltä jonkun ihanan Luigin, eikä teekään opintojaan loppuun. Mutta toisaalta: jos hän on yhtään äitinsä tytär, palaa hän takaisin lukuvuoden päätyttyä jatkamaan opintojaan Suomessa.

Ensimmäiset virpojat ovat käyneet ovella, onneksi muistin lahjat!

Mahtaako johtua kevätauringosta, että viime aikoina on ollut näkevinään ympärillä toivonmerkkejä. Barack Obaman terveydenhuollon uudistus Yhdysvalloissa, Kari Mäkisen valinta Suomen kirkon uudeksi arkkipiispaksi tai täällä kotikaupungissa vaikkapa Ratikka Tampereelle -FB-ryhmän perustaminen. Mäkisen kilpakumppani Miikka Ruokanen selitti vaalitulosta Kotimaalehdessä (18.3.) mm. ”sosiaalidemokraattisen puolueen kokeneella vaalityötä tekevällä koneistolla”. Kyse ei siis Ruokasen mukaan ollutkaan kirkkopolitiikasta, vaan puoluepolitiikasta! Barack Obaman yksi lempiteemoista on yhteisöllisyyden ohella toivo. Elämänkerran luettuani olen tarttunut Obaman teokseen ”The Audacity of Hope”.

Toiveikas mieliala laskee välillä miinuslukemiin kun lukee kaikenlaisia perättömyyksiä kaupunginvaltuuston toiminnasta. Eilen aamulla lähihoitaja Minna Minkkinen väitti Aamulehden mielipidesivulla, että valtuusto olisi röyhkeästi nostamassa palkkioitaan. Väite oli perätön, niinpä kilautin kirjoittajalle ja kyselin tietolähdettä. Kuulemma eräs varavaltuutettu on väitteen takana. Pyysin varavaltuutettua olemaan yhteydessä minuun; toistaiseksi ei ole yhteydenottoa kuulunut. Tampereen kaupunginvaltuuston palkkioita ei korotettu tälle valtuustokaudelle. Lisäksi valtuuston puheenjohtajisto esitti vuosi sitten, ettei valtuusto tai muutkaan toimielimet tekisi perinteisiä opintomatkojaan tässä taloustilanteessa. Samalla heikensimme palkkiotasoa yli kolme tuntia kestävien kokousten osalta. Mutta loanheittoa esiintyy säännöllisin väliajoin. Eräs varavaltuutettu kirjoitti blogissaan varsin ikävään sävyyn Koukkuniemestä, akka-akselista ja sen yhdestä kantavasta jäsenestä Anneli Kivistöstä. Annelin näkemykset Koukkuniemiraportista vastaavat varsin hyvin omiani.

Perhepiirissä olemme eläneet toivon ja ilon aikoja. Esikoisemme Tuukka sai perjantaina maisterinpaperit ja erittäin hyvän mainesanan Muhammed -pilakuvakeskustelua Yhdysvalloissa ja Pakistanissa käsitelleestä gradustaan. Tuukan puolison Päivin Maahanmuuttajan ympäristöopas (http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=354252&lan=fi ) julkaistiin myös pari viikkoa sitten. Mutta vieläkin enemmän ilahduttaa se, että perheeseen odotetaan syntyväksi esikoinen huhtikuussa. Tulevan mummon vauvakuume nousee päivä päivältä. Perjantaina kävin ostamassa Ruskovillan kangasvaippoja ja villavaippahousuja tulokkaalle, niiden käytöstä on hyviä kokemuksia meidän perheessämme.

Tampereen vihreät esittivät ja Pirkanmaan vihreät hyväksyivät ensimmäiset nimet eduskuntavaaliehdokkaiksi. Harkittuani perusteellisesti asiaa, päätin lähteä mukaan ensisijaisesti siksi, että vihreät pyysivät ja ovat nostaneet minut näin merkittävälle luottamushenkilöpaikalle. Olen vanhanaikainen ihminen ja vierastan ajatusta ehdolle pyrkimisestä: yhteisön tehtävä on nostaa ja tukea ehdokkaita. Toivon, että valtuustoryhmästämme nousisi vielä muutama nimi: listalla on tällä hetkellä esimerkiksi Maija Kajanin ja Perttu Pesän mentävä aukko. Vihreiden tavoitteena on saada läpi kahdesta kolmeen edustajaa Pirkanmaalla. Viime vaaleissa toiseksi eniten ääniä sai Brysselissä vaikuttava Ulrika Aarnio. Hänellä on Satu Hassin avustajana hyvät lähtöasetelmat tälläkin kerralla. Enkä olisi aivan vakuuttunut siitäkään, etteikö Rosa Meriläinenkin saattaisi olla vielä puhuttavissa mukaan listalle.

Kommenttina Aamulehden Sari Sainiolle (AL 16.3.) ”soutamisesta ja huopaamisesta” sosiaaliasema-asiassa. Huopaaminen johtui siitä, että vihreät -allekirjoittanut mukaan lukien – eivät taipuneet kehnoon esitykseen. Lautakunnissa hävisimme toisen taiston, toisen voitimme. Valtuustosopimuksessa oli sovittu vaihtoehtojen selvittämisestä. Sen saimme aikaan, että virkamiesten vastustuksesta huolimatta vaihtoehdot lopulta selvitettiin, mutta tästä huolimatta paras vaihtoehto ei voittanut. Eilen kaupunginhallituksessa kävi selväksi, ettei mahdollisuutta ollut voittaa äänestystä, koska kokoomus ja demarit olivat sosiaaliasemien keskittämisen kannalla. Teatteria päätöksenteko ei siis ollut, vaan ihan aitoa arkipäivän poliittista päätöksentekoa.

Viime viikko oli varsinainen pudotus lomatunnelmista arkeen: Vuokatin mahtavat hiihtomaisemat vaihtuivat tiukkaan kokoustahtiin. Särkänniemen toimitusjohtajan valinta oli aikamoinen urakka valintatoimikunnalle, ja toisin kuin epäilijät väittävät, valinta tehtiin kaikkien taiteen sääntöjen mukaan ja paras valittiin. Onnea vaan Miikka Seppälälle!

On ollut kiinnostavaa lukea ministerispekulaatioita Tampereen tapaan. Näin valtuuston puheenjohtajan paikalta voisi todeta, että kyllä niihin saappaisiin moni nykyisistä kansanedustajista mahtuisi. Oma ykkössuosikki olisi toki Oras Tynkkynen, toisena tulisi Minna Sirnö (vas.), vaikka vassujen asema ministeripelissä ei vahva olekaan. Vaan mistä sitä kuitenkaan tietää, millainen sateenkaarihallitus seuraavaksi muodostetaan! Kokoomuksesta ministeriainesta on ainakin Harri Jaskarissa. Tulevista ehdokkaista ei osaa vielä tässä vaiheessa paljon sanoa, mutta kyllä Oraksen ohella esimerkiksi demareiden Pekka Salmi on ehdokas, joka kykenee linjaamaankin asioita niin valtuuston kuin kaupunginhallituksenkin kokouksessa.

Tämän päivän kaupunginhallituksen kokouksessa kh käytti otto-oikeuttaan lautakuntien päätökseen ja antoi alueellisten sosiaaliasemien mennä. Käytännössä päätös merkitsee sosiaalipalvelujen keskittämistä raskaalla kädellä. Harmittaa. Mielestäni sosiaalityö olisi pitänyt säilyttää kaikilla kuudella alueella. Itse päätös palveluverkosta olisi pitänyt tehdä valtuustotasolla. Niinpä esitin, että johtosääntöä tarkistettaisiin tältä osin. Lisäksi esitin toivomuksen pormestarille, että tämä asettaisi työryhmän sosiaalityön kehittämiseksi apulaispormestari Anna-Kaisa Ikosen johdolla. Ajatukset saivat kannatusta, jäämme odottamaan toimenpiteitä.

Viikonloppuna pidettiin myös Vihreiden kuntapäiviä Tampereella. Väkeä oli saapunut eri puolilta maata aina Rovaniemeltä ja Savon pikkukunnista saakka. Oli ilo ja kunnia emännöidä iltavastaanottoa Raatihuoneella, jossa tapasin pitkästä aikaa myös entisen valtuutettumme ja kansanedustajamme Rosa Meriläisen. Rosan Valtio-oppi kuuluu tämän kevään ”opintosuorituksiini”.

Ensimmäinen talvilomapäivä kuluu kotona jäsenet kipeinä. Pudottelimme Paulin kanssa eilen lumet piharakennuksen ja kuistin katolta. Miten mukavaa on huokaista kiireisten viikkojen jälkeen, koko viikolla ei ole yhtään kokousta.

Viime viikko olikin ihan sairaan kiireinen, ei vähiten keskiviikon yöhön asti venähtäneen valtuuston kokouksen vuoksi. Kouluverkkopäätökset on tehty lautakunnissa, sosiaaliasemista keskustellaan vielä.

Mikäli kaupunginhallitus käyttää otto-oikeuttaan, onnistuu se vain osittain, sillä aikuissosiaalityötä koskeva lautakunnan päätös ehtii jo vanhentua ennen ensi maanantain kokousta. Apulaispormestari Anna-Kaisa Ikonen joutui kesken kauden tulleena vaikeaa tilanteeseen, sillä virkamiehet olivat valmistelleet asiat jo pitkälle. Kun vielä ottaa huomioon, että aloite sosiaaliasemien keskittämistä perustui alun perin kokoomuksen varavaltuutettu Jaana Alasentien aloitteeseen, on selvää, ettei siltä suunnalta löytynyt halua hankkeen kaatamiseen. Tässä asiassa kokoomus ja demarit löysivät toisensa, kuten usein, kun on kyse palvelujen keskittämisestä.

Kaupunginvaltuusto otti kantaa myös suoraan pormestarivaaliin. Tampere ei lähde kokeiluun, mutta XL-ryhmät ja vasemmistoliitto lähettivät eduskuntaryhmille ja valtioneuvostolle kirjelmän, jossa kiirehdittiin suoran vaalitavan saamista kuntalakiin. Demarit olisivat ottaneet riskin kokeilusta, jonka sisällöstä meillä ei ole tietoa.

Näkemyserot olivat kuitenkin paljon pienemmät kuin julkisuudessa on annettu olettaa. Valtuustossa on suoran kansanvaalin kannattajia selvä enemmistö. Toisin oli vielä neljä vuotta sitten, jolloin vihreät olivat lähes yksin kansanvaalin kannalla!

Asian käsittelyn yhteydessä valtuusto keskusteli myös omasta kahden lautasen -mallistamme. Jari Heinosen kysymykseen Olli-Poika Parviaiselle, olenko valtuuston puheenjohtajana ”seremoniamestari, jota pormestari operatiivisesti pyörittelee”, vastasi pormestari Nieminen hauskasti: ”Kyllä se taitaa olla niin, että me miehet emme puheenjohtaja Roivaista pyörittele muuten kuin tanssilattialla”. Pormestari Niemisellä on tilannetajua ja kyky ilmaista itseään positiivisesti. Kaupunginhallituksessa on kuulunut sellaistakin napinaa, että valtuuston puheenjohtajisto on siellä liian paljon äänessä. Eikä tällä tarkoiteta vain 1.varapj. Stenius-Kaukosta.

Markku Leppänen veikkaili Morossa eduskuntavaaliehdokkuuttani. Olen luvannut Tampereen vihreiden Päivi Sinkkoselle harkita asiaa tämän viikon. Kannattaako? Vihreät tavoittelevat Pirkanmaalla kahta paikkaa, joista toinen voisi olla naisen paikka.