Tampereen päivän puhe Raatihuoneella 1.10.2009
Arvoisat kutsuvieraat, tervetuloa Tampereen Raatihuoneelle juhlimaan 230-vuotiasta kaupunkia.
Distinguished guests, Ladies and Gentlemen, on behalf of the City of Tampere it is my great pleasure to welcome all of you to the Old City Hall to celebrate our two hundred and thirtieth (230th) anniversary!
Hyvät naiset ja herrat
Alussa oli vain sana.
”Tätä wastan pitä jokaitsella Kaupungin Asuwaisella oleman lupa ja wapaus, että, sen jälken kuin hän parahiten taita ja woi, harjoitta kaikellaista Kaupantekoa, Fabrikin liikundota ja Käsi töitä, kuin hän on oppinut, sen welwollisuden warinottamata, kuin yhteiset Kauppa-Reglementit ja Strå Ordningit muutoin etenkirjoittawat.”
Kustaa III allekirjoitti Gripsholmin linnassa Mälaren-järvellä Tampereen vapaakaupungin perustamiskirjan lokakuun 1. päivänä vuonna 1779. Seuraavana vuonna alkoivat teot: kaupungin ensimmäiset asukkaat kokoontuivat jakamaan tontteja 80 halukkaalle aivan tämän keskustorin – silloisen kauppatorin – ympärille.
Tampere oli pitkään pieni käsityöläiskaupunki, muutama ruutukaavakortteli Tammerkosken länsirannalla. 1800-luvun alussa kaupungissa oli 500 asukasta. Heidän toimeentulonsa tuli kuninkaan määräyksen mukaan liittyä kauppaan, tehtaisiin tai käsityöhön.
Tampere alkoi muuttua teollisuuskaupungiksi vasta kun Suomi siirtyi vuonna 1809 Ruotsin alamaisuudesta Venäjän suuriruhtinaskunnaksi. Aleksanteri I vieraili kaupungissa ja hänen perässään tuli James Finlayson. Hän perusti tehtaan kosken rannalle, mutta vasta Wilhelm von Nottbeck teki siitä suurteollisuutta 1800-luvun loppupuolella.
Kaupunkiin alkoi virrata halpaa työvoimaa – etupäässä lapsia ja nuoria naisia – ympäröivältä maaseudulta.
Kosken itärannalle kohoaa Tampellan tehdas, jossa tehdään höyrylaivoja Näsijärvelle. Tuhansia työläisiä kävelee joka aamu Finlaysonin ja Tampellan porteista sisään. Pohjoismaiden ensimmäiset sähkövalot syttyvät kaupunkiin vuonna 1882.
1900-luvulle tultaessa Tampere oli jo kasvanut Suomen kolmanneksi suurimmaksi kaupungiksi – ja suurimmaksi teollisuuskaupungiksi. Mutta yhä Suomi eli sääty-yhteiskuntaa ja se heijastui kunnallishallintoonkin. Äänioikeus perustui verotuloihin ja äänestää saivat vain papisto, porvaristo, käsityöläiset ja kauppiaat – asukkaiden enemmistöllä, työväestöllä, ei ollut äänioikeutta.
Kansa heräsi vaatimaan kansanvaltaa. Tampereesta tuli vallankumouksellisten tapahtumien näyttämö. Runoilija Kössi Kaatra luki Raatihuoneen parvekkeelta marraskuussa 1905 Punaisen julistuksen, jossa vaaditaan yksikamarista eduskuntaa ja yleistä ja yhtäläistä äänioikeutta. Nuo kolme suurlakon päivää yhdistävät koko kansan ja koko kaupungin – ja järisyttävät koko maata.
Yksikamarinen eduskunta ja yleinen äänioikeus toteutui jo runsaan vuoden kuluttua. Mutta vain eduskuntavaaleissa. Kunnallisen kansanvallan puute oli osaltaan kärjistämässä sitä vastakkainasettelua, joka kansallisen itsenäisyyden saavuttamisen jälkeen johti veriseen sisällissotaan vuonna 1918.
Tampereen taistelut maalis-huhtikuussa 1918 olivat sisällissodan lopputuloksen kannalta ratkaisevia. Viljo Kajava kuvaa noita päiviä runossaan Kevät 1918:
”Kyttälä paloi,
Hämeenkatu leimahti tuleen.
Kaupungintalossa
naiskaartilaiset
kuolivat kivääri sylissä
otsaluu murskana.”
Sodan jälkeiset vuodet olivat raskasta aikaa. Kaupunki oli raunioina, mutta vielä enemmän raunioina olivat kaupunkilaisten sielut. Sisällissota löi sukupolvien ajaksi leimansa perheiden ja sukujen elämään.
Mutta elämä jatkui ja Tampere nousi jaloilleen – selvisi toisen maailmansodan kurimuksestakin, kasvoi ja vaurastui – hitaasti mutta varmasti.
Kaupunki myös laajeni Pispalaan, Messukylään ja 1960-luvulta lähtien uusiin lähiöihin, kuten Kaukajärvelle, Hervantaan, Peltolammille ja Tesomalle.
On sanottu, että vasta talvisota eheytti sisällissodassa jakaantuneen kansan. Tampereella se näyttäytyi uudenlaisena konsensuksena, jossa punaiset ja valkoiset aseveljet liittoutuivat sodan jälkeisessä kunnallispolitiikassa. Luokkavastakohtien ylittäminen edesauttoi kaupungin rauhallista kehittämistä.
1900-luku oli hyvinvoinnin rakentamisen aikaa. Suomessa hyvinvointivaltio on paremminkin hyvinvointikunta – niin neuvolat, päivähoito, peruskoulu, terveydenhoito kuin vanhustenhoitokin perustuvat kuntien järjestämiin palveluihin.
1970- ja 80-luvuilla kaupunkiamme koetteli ankara teollisuuden rakennemuutos. Finlayson ja Tampella lähtivät – työttömyys kasvoi, mutta talouden rakennemuutos voitettiin kehittämällä informaatioteknologiaa ja korkeaa osaamista. Vähitellen punatiiliset tehtaat täyttyivät jälkiteollisen ajan yritystoiminnasta, kulttuurista ja opinahjoista.
Tässä muutoksessa Tampereen yliopisto ja Teknillinen yliopisto sekä muut oppilaitoksemme ovat olleet avainasemassa. Osaamisesta on tullut 2000-luvulle tultaessa Tampereen kasvun tärkein tekijä.
Olen varma että näin on tulevaisuudessakin. Tampere menestyy vahvan osaamisen ja koulutuksen perustalla. Investoinnit tiedon kasvuun ovat tänään yhtä tärkeitä elleivät tärkeämpiä kuin investoinnit materiaaliseen kasvuun.
Hyvät kuulijat
Tampere on kasvanut 230 vuodessa parin sadan asukkaan kaupungista
210 000 asukkaan kaupungiksi. Uudessa kaupunkistrategiassa ja kaupunkiseudun rakennemallissa kasvun visio jatkuu entistä voimakkaampana.
Kasvu täytyy ottaa vastaan ekologisesti kestävästi. Sitä edellyttää kauniin luontomme suojelu ja ilmastonmuutoksen haaste. Toivon että vuonna 2030 uudet tamperelaiset voivat viilettää töihin ja keskustan huveihin kaupunkiratikalla, vanhasta ruutukaavakeskustasta on tehty kävelykeskusta ja keinotekoiset raja-aidat Tampereen ja naapurikuntien välillä ovat poistuneet.
Toivon myös, että vuonna 2030 tamperelaiset valitsevat pormestarinsa kansanvaalilla ja suora demokratia on muutenkin jokapäiväinen tapa osallistua ja vaikuttaa.
Ladies and gentlemen!
The industrialisation and growth of Tampere began in the 1820s with the founding of the Finlayson textile factory. The company became the largest cotton mill in the whole of Scandinavia. The red-brick buildings on the banks of the Tammerkoski rapids form the industrial history and national landscape of Finland. Today, the restored buildings serve as museums, restaurants, art galleries and film theatres.
Hyvät kuulijat
Olen asunut Tampereella 30 vuotta. Olen siis junantuoma, kuten nykyään suurin osa kaupunkimme asukkaista. Sekin on rikkautta, että meitä on moneen junaan – ja nysseen. Kansainvälistyminen on eräs Tampereen voimavara. Toivon että suvaitsevaisuus ja monimuotoinen kulttuuri saavat entistä enemmän jalansijaa Tampereella.
Itse ihastuin Tampereen omaleimaisuuteen. Tämä on vahvojen ihmisten mutkaton kaupunki; tarpeeksi suuri jotta täällä voi kasvaa, sopivan pieni jotta tänne voi kotiutua.
Pidetään kotikaupungistamme huolta. Annetaan Tampereen virrata kauniina, värikkäänä ja elinvoimaisena – nyt ja huomenna.
Haluan päättää puheeni tänään koulujen runokilpailun voittaneen Siiri Hirsiahon (Sampolan koulu 9 A) runoon ”Tampereelle” (ks. www.tampere.fi etusivu).
Onnea 230-vuotias Tampere!
Ladies and gentlemen,I am pleased to tell you that we have the honour of hosting fifteen visiting delegations from our twin cities.Let’s give a warm applause of welcome to our friends.
Onnittelemme myös Tampereen päivänä Tampereen palkinnolla palkittuja sosiaalineuvos Kalevi Ahosta hänen ansioistaan Tampereen kaupungin hyväksi ja teatterineuvos Eila Roinetta hänen ansioistaan Tampereen kaupungin kulttuurielämän hyväksi. Samoin onnittelemme Tampereen kaupungin l luokan kultaisen ansiomitalin saaneita: insinööri Esko Bergiä, rovasti Esa Eerolaa, ja toimittaja Markku Leppästä heidän ansioistaan Tampereen kaupungin hyväksi ja muusikko Pauli Mustajärveä hänen ansioistaan Tampereen kaupungin musiikkielämän hyväksi sekä pääsihteeri Pirjo Puskalaa hänen ansioistaan Tampereen tunnettavuuden lisäämiseksi Euroopan Nuorten Olympiafestivaalien aikana.
Onnittelemme myös Tampereen omia kummilapsia, jotka täyttävät tänään 30 vuotta ja annamme heille pienen syntymäpäivälahjan. Onnea Tiina Asikainen, Kimmo Haapaniemi, Jaakko Järvi, Mikko Järvi, Tanja Sanatanen, Anna Saravo (o.s.Axén) ja Mari Särkkä.
Malja 230-vuotiaalle Tampereelle, Tampereen päivänä palkituille ja kaupungin kummilapsille!
Ladies and Gentlement: I would like to propose a toast to Tampere!
Mina damer och herrar: Skål!
Meine Damen und Herren: Zum Wohl!
