Puheenvuoro Valtakunnallisten Lähetysjuhlien avajaisissa 5.6.2009
Arvoisat juhlavieraat, hyvät kuulijat, tervetuloa Tampereelle!
Distinguished guests, Ladies and Gentlemen, Dear friends, on behalf of the city of Tampere it is my great pleasure to welcome all of you to our city!
Valtakunnallisten Lähetysjuhlien teema ”Uudet jaot” on monimerkityksinen: yhtäältä se tuntuu viittaavan erilaisiin jakoihin ja toisaalta jakamiseen. Ajatus jaoista puhuttelee tässä kaupungissa, jossa yhdeksänkymmentä vuotta sitten koetun kansalaissodan jakolinjat ovat edelleen muistissa. Lähetysjuhlien yhteydessä uusilla jaoilla viitataan maailmanlaajuiseen epäoikeudenmukaiseen jakopolitiikkaan, jota nykyinen talouskriisi edelleen syventää. Se koettelee voimakkaasti nimenomaan kehittyviä maita nälänhätänä, aliravitsemuksena ja ruoan puutteena. Globaalit kriisit uhkaavat – kuten kehitysjärjestöt muistuttavat – erityisesti haavoittuvimpia ryhmiä, kuten naisia, lapsia ja vammaisia.
The theme ”Uudet jaot”, The New Deals, seems to refer, on the one hand, to dividing borderlines, and, on the other hand, to the division of resources in a global context. It thus reminds us of the gap between the poor and the rich people in the world.
Kun kiinnostus lähetystyötä kohtaan heräsi Suomessa sataviisikymmentä vuotta sitten, tarkoitus oli alun perin lähteä ”suomensukuisten pakanakansain” pariin Pohjois-Venäjälle ja Siperiaan. Venäjän hallitsija asetti kuitenkin Lähetysseuran toimiluvan ehdoksi, ettei seura saisi toimia Venäjän valtakunnan alueella. Niinpä lähetystyön ensimmäiseksi kohteeksi tuli saksalaisten lähetystyöntekijöiden neuvosta Lounais-Afrikan Ambomaa. Innostus lähetystyöhön heräsi varhain myös Tampereella, jossa tehtailija Wilhelm von Nottbeck oli varustamassa Martti Rautasta Ambomaan matkalle vuonna 1868. Noihin aikoihin Finlaysonin tehtaassa alettiin kutoa lähetyspalttinaksi nimettyä pukukangasta.
Our city Tampere was founded 230 (two hundred and thirty) years ago It is a city with an industrial history, to which also missionary work has been connected through the Finlayson factory and Wilhelm Nottbeck.
Sataviisikymmentävuotiaalla Suomen Lähetysseuralla on kiistatta merkittävä asema suomalaisen kehitysmaatoiminnan uranuurtajana. Sen toimintaan on kuulunut keskeisesti sanajulistuksen ohella myös käytännönläheinen hoiva- ja kasvatustyö, onhan työntekijöistä suurin osa ollut naisia.
Suomen Lähetysseuran työtä voi hyvällä syyllä pitää myös kulttuurisen vuoropuhelun edistäjänä ja siltojen rakentajana eri tavoin ajattelevien ihmisten ja yhteisöjen välillä. Tampereen kaupunki on saanut tästä oman osansa kehittäessään yhteistyötä tansanialaisen Mwanzan kaupungin kanssa ja toimiessaan viime vuonna Suomen Unicef-kaupunkina ja ensimmäisenä Reilun kaupan kaupunkina.
Tämän päivän näkökulmasta on ehkä vaikeaa hahmottaa kulttuurista välimatkaa, jonka lähetyskentille lähtevät ovat joutuneet kohtaamaan. Olli Löytty kuvaa väitöskirjassaan ”Ambomaamme – suomalaisen lähetyskirjallisuuden me ja muut” koskettavasti suomalaisten lähettien vilpitöntä pyrkimystä asettua elämään lähelle afrikkalaisia yhteisöjä. Kuitenkin kulttuurinen kohtaaminen näyttäytyy kuvauksissa tasapainotteluna kulttuurien välisiä eroja korostavan vieraan pelon ja samanlaisuuden ihanteeseen tuudittautuvan vieraan kulttuurin ihannoinnin välillä. Vaihtoehdoksi toiseuttavalle ajattelulle tutkija ehdottaa ksenosofiaa, vierasta koskevaa viisautta: oppimista elämään erojen kanssa ja vuoropuhelua.
Aito dialogi edellyttää tasa-arvoista kohtaamista ja vastavuoroisuutta ja elämistä maassa maan tavalla, kuten suomalaiset lähetystyöntekijät ovat tehneetkin. Professori Eila Helander on kuvannut erityisesti suomalaisten naislähettien roolia kulttuurien välittäjähahmoina.
Suomen Lähetysseuralla on ollut puolentoista vuosisadan ajan myös merkittävä rooli kansalaiskasvattajana suomalaisessa yhteiskunnassa. Työntekijöiden kotimaahan välittämä tieto vieraista kulttuureista on ollut omiaan loiventamaan epäluuloja ja helpottamaan kulttuurien kohtaamista. Tämän monisukupolvisen kasvatustyön merkitystä ei voi liioitella nykyisessä yhteiskunnallisessa tilanteessa, jossa maahanmuuttajavastainen mieliala valtaa alaa. Sekä kuntien että seurakuntien haasteeksi asettuu näiden jakolinjojen ylittäminen.
During 150 years, the Finnish Evangelical Lutheran Mission (FELM), SLS, has had an important role as a producer of welfare and as a mediator between different cultures. In encountering cultures it is a big challenge to overcome cultural borderlines and otherness, and to find mutual trust. At the local level, both in the work of municipalities and parishes, it has very much to do with starting a dialogue between different cultures. There is still much to do about it, in order to empower citizens and local communities, both in our own country and on the mission fields.
Uudet jaot muistuttaa meitä jakopolitiikan oikeudenmukaisuudesta. Suomi on – talouden taantumasta huolimatta – edelleen yksi maailman vauraimpia maita. Jos bruttokansantuote laskee Suomessa neljä prosenttia, kuten on ennustettu, olemme yhtä rikkaita kuin olimme vuonna 2007 – ja silloin olimme maailman kymmenenneksi vaurain maa. Suomen vuonna 2007 hyväksymässä kehityspoliittisessa ohjelmassa korostetaan kestävän kehityksen periaatetta, jonka mukaan köyhyyden vähentämiseksi täytyy vahvistaa sekä demokratiaa ja hyvää hallintoa että ihmisoikeuksia, ympäristönsuojelua ja taloudellista kasvua. Nämä muodostavat kokonaisuuden, joka ei toimi, jos jokin osa puuttuu ja pettää. Suomen täytyisi tukea ohjelmia, joissa kehitysmaiden ihmiset ovat aktiivisesti mukana omalla panoksellaan. Tärkeää on keskittyä ihmisten ja yhteisöjen oman toimeliaisuuden ja sananvallan tukemiseen ja voimaannuttamiseen, jotta he pystyvät osallistumaan omaan elämäänsä vaikuttaviin yhteiskunnallisiin päätöksiin ja vaatimaan oikeuksiaan. Suomen Lähetysseura on tehnyt tällä asenteella kehitystyötä jo sadanviidenkymmen vuoden ajan – ja se on osoittautunut kestäväksi ja tuloksekkaaksi.
Dear sisters and brothers, on behalf of the city of Tampere I would like to congratulate the 150 (one hundred and fifty) years old society, the Finnish Evangelical Lutheran Mission (FELM). God bless your days here in Tampere.
Sisaret ja veljet,
toivotan Tampereen kaupungin puolesta teidät kaikki tervetulleiksi Valtakunnallisille Lähetysjuhlille Tampereelle ja parhaimmat onnittelut 150-vuotiaalle Suomen Lähetysseuralle. Kiitokset teille siitä, että olette tulleet vieraaksemme ja tuoneet juhlan keskelle kaupunkia. Omasta puolestani haluan toivottaa koko juhlakansalle hyvän Jumalan siunausta ja läsnäoloa.
